Suuntasimme hotellin aamupalalle vesi kielellä, ja tarjolla olikin sen seitsemisen sorttia. Äiti ja kummitäti kauhoivat lautasilleen vähän epäilyttävän näköisiä juttuja vihreistä ja keltaisista tahnoista kaikenmaailman pallukoihin. He saivat kokkimiehiltä myös maukkaat, täytetyt munakkaat sekä paahtoleipää. Meidän mielestämme oli turvallisempaa rouskutella joulutorttuja (vaikka siinä kyltissä luki kyllä croisant) ja suklaamuroja. Hullaannuimme esittämään muille pöytäseurueille myös Hämähämähäkin siihen kuuluvine käsiliikkeineen ikään kuin kiitoslauluksi. Saimme vain lisää vettä myllyyn, kun tarjoilijat yrittivät matkia meitä.
Hulvattoman aamupalan jälkeen lähdimme lampsimaan läheiselle kojutorille Crowfort Marketiin, mutta sitä emme tainneet koskaan löytää, vaikka kysyimmekin ohjeita varmasti yli tusinalta. Ensimmäinen ohje hotelliltamme oli ainoastaan, että meidän tulisi kävellä 20 minuuttia suoraan samaa tietä. ("You can't miss it!") Kun aloimme puolen tunnin jälkeen olla jo aika läpimärkiä hiestä 30 asteen aamuhelteessä, aloimme hieman epäillä ohjetta. Kummitäti paljasti vasta jälkikäteen, että mumbailaiset ilmeisesti puhuvat mieluummin puutaheinää kuin tunnustavat, etteivät tiedä oikeaa vastausta. Näin ollen seuraavien ohjeistusten seurauksina marssimme päättäväisinä takaisin, oikealle, vasemmalle, tien yli, teimme u-käännöksen ja sitä rataa. Hehkeän punaisina yritimme päästä taksiinkin, mutta kuski ei halunnut lähteä heittämään meitä, koska kojut olivat aivan kulman takana. Eivät muuten olleet!
Kun viimein eräs mies lähti poikansa kanssa opastamaan meitä alueelle, löysimme ainakin jonnekin sisätorille. Meno oli kyllä aikamoisen vilkasta, huumaavan hajuista, äänekästä ja tahmean likaista. Loikimme yli pahimpien kura-vesi-hedelmäjätös-mitälie-läjien käsi jatkuvasti jommankumman aikuisen kädessä. Emme halunneetkaan kauheasti pysähdellä, joten meille sopi mainiosti reipas
puolijuoksu läpi kojukujien. Kojuissa oli myytävänä ihan kaikkea: ruokapalleroita, piirakoita,
mausteita, hedelmiä, kasviksia, pesuaineita, koruja, kelloja, pesuaineita, vaatteita, kankaita... Yhdessä osiossa oli myytävänä myös kasapäin eläimiä koiranpennuista hanhiin. Kun tähän kaikkeen eksoottiseen (meno oli todellakin villimpää kuin Salon iltatorilla) lisättiin vielä pari vilkasliikenteistä tienylitystä, olimme enemmän kuin valmiit pujahtamaan taksiin.
Taksilla painelimme monta kilometriä päästäksemme paikalliselle Stockalle. Meistä ei enää näin muutaman päivän kokemuksella tuntunut lainkaan, että olisimme edes Intiassa. Ostoskeskuksessa oli meille myös tuttuja suomalaisia liikkeitä, kuten Body Shop, Vero Moda ja Kiehl's, ja hinnatkin tuntuivat ihan suomalaisilta. Meille ostoskeskuksesta löytyi aivan uskomaton lelukauppa, jossa meidät vastaanotti esimerkiksi valtava pehmolelukameli. Olimmekin tuossa kaksikerroksisessa paratiisissa puolisentoista tuntia pariinkin otteeseen. Välillä oli pakko lähteä syömään viereiselle Mäkkärille. Mielellämme kiskoimmekin kiduksiimme ihan kotimaista hampurilaista, vaikkakaan yksikään hamppari ei ollut samanlainen kuin siellä Suomessa. Tarjouksia tuolla mättöpaikassa oli myös jos jonkinmoisia - pähkinänkuoressa vaikutti siltä, että ostaessaan yli 250 rupialla (noin 3,50€) sai kaikkea sen jälkeen kaupan kylkiäisenä, kuten toisen aterian, isomman aterian, McCafe-tuotteen ja jäätelön (toivottavasti ei sentään vatsatautia!) Kyllä meitä taas niin ihmetytti.
Jouduimme lähtemään lelukaupasta, vaikka olimme löytäneet vasta kauko-ohjattavan robotin, legoshakkipelin, tärisevät kynät, söpön koirapehmolelun, kääntyvän pelipöydän (jolla voi pelata futaa, pöytälätkää ja biljardia), Lumikki-koulurepun, jousipyssyn ja futamaalin. Emme kuitenkaan saaneet ihan kaikkea, koska äiti väitti, ettei hänen rinkkaansa ainakaan mahdu. Hän osti meille siis Uno-kortit... Onneksi panostimme itse hieman lisärahaa Konstan paidan alla lymyilevästä rahataskusta ja saimme myös pienen legopaketin ja taikatemppulaatikon. Näiden loistolöydösten jälkeen posotimmekin kohti hotellia onnesta soikeina, ja Konsta nukahti taksiin hypistellen legopakettiaan. Me muutkin aloimme olla kaikkemme antaneita, sillä taisimme taittaa matkamme jonkinlaisessa saunataksissa.
Uninen Konsta vedettiin taksista hotellilla ja hän kurvasi heti huoneemme vessaan. Siellä iloisesti huudellen hän kaipaili vessapaperia, jota siivooja oli unohtanut meille jättää. Kummitäti lähti pikaisesti pyytämään respasta rullaa. Siellä alkoikin kuhina, kun paperia ei heti löytynytkään, joten kummitäti yritti naurunpyrskähdyksissään selittää asiaa korrektisti ("The boy is in the toilet already.")
Kun olimme saaneet Konstan pälkähästä, päätimme iltaruokailla pimeän tultua hotellilla. Olimme ainoat asiakkaat, ja meitä viihdytti muutama tarjoilija. Kokkikin taidettiin kaivaa iltatorkuiltaan meitä varten. Me opetimme heille tarpeellisia sormitemppuja, kuten strutsin pään ja hassut silmälasit. Tilasimme palak paneeria, voikanaa ja kasvisjalfreezia. Nälkäinen seurueemme sai masunsa kylläisiksi, vaikka meiltä jäikin vielä nokareet purnukoiden pohjille ja lautasille. Tarjoilijaheppu kysyi Kasperilta, aikooko tämä vielä syödä, jolloin Kasperi totesi vatsaansa hieroen: "No, I'm fat boy." Kaikkia tämä hieman hihitytti. Äiti ja kummitäti ovat kannustaneet käyttämään jatkuvasti sen verran englantia, mitä osaamme. Välillä tulee siis osuttua naulan kantaan :) Kasperi hekottelikin itse myöhemmin huoneessamme, että hän olisi osannut kyllä sanoa englanniksi olevansa nälkäinen.
Illan päätteeksi me kaikki neljä popitimme telkusta paikallista musaa ja pidimme temppupainidiscoa sängyn päällä. Väliajalla herkuttelimme ladduilla, kala jamuneilla, gulab jamuneilla ja kheer kodomeilla (näin luki kuitissa). Nyytit sisälsivät erilaisia makeita tahnoja, ja suosikiksemme selvisi märän munkin makuinen musta pingispallo. Ennen nukkumaanmenoa kävimme tarjoamassa Suomesta tuomaamme eväslakua alakerran tarjoilijoille, ovimiehille ja respan miehille. Olipahan ihana päivä (ja varsinkin, kun isikin soitteli!)
Hulvattoman aamupalan jälkeen lähdimme lampsimaan läheiselle kojutorille Crowfort Marketiin, mutta sitä emme tainneet koskaan löytää, vaikka kysyimmekin ohjeita varmasti yli tusinalta. Ensimmäinen ohje hotelliltamme oli ainoastaan, että meidän tulisi kävellä 20 minuuttia suoraan samaa tietä. ("You can't miss it!") Kun aloimme puolen tunnin jälkeen olla jo aika läpimärkiä hiestä 30 asteen aamuhelteessä, aloimme hieman epäillä ohjetta. Kummitäti paljasti vasta jälkikäteen, että mumbailaiset ilmeisesti puhuvat mieluummin puutaheinää kuin tunnustavat, etteivät tiedä oikeaa vastausta. Näin ollen seuraavien ohjeistusten seurauksina marssimme päättäväisinä takaisin, oikealle, vasemmalle, tien yli, teimme u-käännöksen ja sitä rataa. Hehkeän punaisina yritimme päästä taksiinkin, mutta kuski ei halunnut lähteä heittämään meitä, koska kojut olivat aivan kulman takana. Eivät muuten olleet!
Kun viimein eräs mies lähti poikansa kanssa opastamaan meitä alueelle, löysimme ainakin jonnekin sisätorille. Meno oli kyllä aikamoisen vilkasta, huumaavan hajuista, äänekästä ja tahmean likaista. Loikimme yli pahimpien kura-vesi-hedelmäjätös-mitälie-läjien käsi jatkuvasti jommankumman aikuisen kädessä. Emme halunneetkaan kauheasti pysähdellä, joten meille sopi mainiosti reipas
puolijuoksu läpi kojukujien. Kojuissa oli myytävänä ihan kaikkea: ruokapalleroita, piirakoita,
mausteita, hedelmiä, kasviksia, pesuaineita, koruja, kelloja, pesuaineita, vaatteita, kankaita... Yhdessä osiossa oli myytävänä myös kasapäin eläimiä koiranpennuista hanhiin. Kun tähän kaikkeen eksoottiseen (meno oli todellakin villimpää kuin Salon iltatorilla) lisättiin vielä pari vilkasliikenteistä tienylitystä, olimme enemmän kuin valmiit pujahtamaan taksiin.
Taksilla painelimme monta kilometriä päästäksemme paikalliselle Stockalle. Meistä ei enää näin muutaman päivän kokemuksella tuntunut lainkaan, että olisimme edes Intiassa. Ostoskeskuksessa oli meille myös tuttuja suomalaisia liikkeitä, kuten Body Shop, Vero Moda ja Kiehl's, ja hinnatkin tuntuivat ihan suomalaisilta. Meille ostoskeskuksesta löytyi aivan uskomaton lelukauppa, jossa meidät vastaanotti esimerkiksi valtava pehmolelukameli. Olimmekin tuossa kaksikerroksisessa paratiisissa puolisentoista tuntia pariinkin otteeseen. Välillä oli pakko lähteä syömään viereiselle Mäkkärille. Mielellämme kiskoimmekin kiduksiimme ihan kotimaista hampurilaista, vaikkakaan yksikään hamppari ei ollut samanlainen kuin siellä Suomessa. Tarjouksia tuolla mättöpaikassa oli myös jos jonkinmoisia - pähkinänkuoressa vaikutti siltä, että ostaessaan yli 250 rupialla (noin 3,50€) sai kaikkea sen jälkeen kaupan kylkiäisenä, kuten toisen aterian, isomman aterian, McCafe-tuotteen ja jäätelön (toivottavasti ei sentään vatsatautia!) Kyllä meitä taas niin ihmetytti.
Jouduimme lähtemään lelukaupasta, vaikka olimme löytäneet vasta kauko-ohjattavan robotin, legoshakkipelin, tärisevät kynät, söpön koirapehmolelun, kääntyvän pelipöydän (jolla voi pelata futaa, pöytälätkää ja biljardia), Lumikki-koulurepun, jousipyssyn ja futamaalin. Emme kuitenkaan saaneet ihan kaikkea, koska äiti väitti, ettei hänen rinkkaansa ainakaan mahdu. Hän osti meille siis Uno-kortit... Onneksi panostimme itse hieman lisärahaa Konstan paidan alla lymyilevästä rahataskusta ja saimme myös pienen legopaketin ja taikatemppulaatikon. Näiden loistolöydösten jälkeen posotimmekin kohti hotellia onnesta soikeina, ja Konsta nukahti taksiin hypistellen legopakettiaan. Me muutkin aloimme olla kaikkemme antaneita, sillä taisimme taittaa matkamme jonkinlaisessa saunataksissa.
Uninen Konsta vedettiin taksista hotellilla ja hän kurvasi heti huoneemme vessaan. Siellä iloisesti huudellen hän kaipaili vessapaperia, jota siivooja oli unohtanut meille jättää. Kummitäti lähti pikaisesti pyytämään respasta rullaa. Siellä alkoikin kuhina, kun paperia ei heti löytynytkään, joten kummitäti yritti naurunpyrskähdyksissään selittää asiaa korrektisti ("The boy is in the toilet already.")
Kun olimme saaneet Konstan pälkähästä, päätimme iltaruokailla pimeän tultua hotellilla. Olimme ainoat asiakkaat, ja meitä viihdytti muutama tarjoilija. Kokkikin taidettiin kaivaa iltatorkuiltaan meitä varten. Me opetimme heille tarpeellisia sormitemppuja, kuten strutsin pään ja hassut silmälasit. Tilasimme palak paneeria, voikanaa ja kasvisjalfreezia. Nälkäinen seurueemme sai masunsa kylläisiksi, vaikka meiltä jäikin vielä nokareet purnukoiden pohjille ja lautasille. Tarjoilijaheppu kysyi Kasperilta, aikooko tämä vielä syödä, jolloin Kasperi totesi vatsaansa hieroen: "No, I'm fat boy." Kaikkia tämä hieman hihitytti. Äiti ja kummitäti ovat kannustaneet käyttämään jatkuvasti sen verran englantia, mitä osaamme. Välillä tulee siis osuttua naulan kantaan :) Kasperi hekottelikin itse myöhemmin huoneessamme, että hän olisi osannut kyllä sanoa englanniksi olevansa nälkäinen.
Illan päätteeksi me kaikki neljä popitimme telkusta paikallista musaa ja pidimme temppupainidiscoa sängyn päällä. Väliajalla herkuttelimme ladduilla, kala jamuneilla, gulab jamuneilla ja kheer kodomeilla (näin luki kuitissa). Nyytit sisälsivät erilaisia makeita tahnoja, ja suosikiksemme selvisi märän munkin makuinen musta pingispallo. Ennen nukkumaanmenoa kävimme tarjoamassa Suomesta tuomaamme eväslakua alakerran tarjoilijoille, ovimiehille ja respan miehille. Olipahan ihana päivä (ja varsinkin, kun isikin soitteli!)
No just, kun ajattelin mennä Salon torille torstaina. Siellä ei ole yhtä eksoottista kuin teillä siellä. Voi olla, että joudutte ostamaan matkalaukun. Joko olette lahjoittaneet edellisen matkalaukun ja vihkot sekä muut tavarat johonkin kouluun?
VastaaPoista