Aamupala-ahmaisut olivat valonnopeudella suoritettu kuudelta aamulla, kun tiedossa oli päivä Disneylandissa. Iskä heitti meidät jo klo klo 7.15 puistojen lähitantereelle, josta sitten kipitimme vielä puolisen mailia valtavien ihmismassojen kanssa kohti turvatarkastuksia. Arvioimme, mikä jono mahtaisi valua reippaimmin sisään lippuluukuille, ja me viikarit onnistuimmekin jouduttamaan etenemistä mukavasti palloilemalla muiden ihmisten tavoin jonosta toiseen. Pulitimme 285 dollaria yhden päivän lipuista kolmelle, sillä iskä oli menossa lepuuttamaan koipeaan takaisin hotelliin. Voi iskä-raukkaa - ehkä hän joutuisi nyt myös shoppailemaan yksin outleteissa ja seikkailemaan koslamme kanssa ilman loistokartturia ja meitä takapenkin viihdyttäjiä.
Äiti oli hionut jonotustaktiikkamme huippuunsa jo turvatarkastuksia odotellessamme: suuntaisimme ensin pituurajoiltaan korkeisiin ja vauhdikkaisiin laitteisiin sekä niihin, joihin kartan mukaan pääsisi etuilemaan Fastpass-korteilla. Juoksimme siis sisään päästessämme heti Adveturelandin Indiana Jones -jeeppiseikkailuun, jonka jonossa oli jo paljon koettavaa kadonneista temppeleistä luolamaisiin tunneleihin. Itse ajelu oli hurjan pelottava, ja eräässä kohdassa valtava pyörivä kivi meinasi murskata automme. Toivuttuamme jeeppikyydityksestä lisäsimme kierroksia astelemalla Haunted Mansion -kummitustaloon. Kummitustalon vartija pelästytti Kasperin, mutta oli selvästi peloissaan nähdessään Konstan. Kummitustalossa oli ahdistavan hämärää ja pelottavaa, mutta onneksi selvisimme alun peloitteluista omaan kärryymme, johon tungimme kaikki kolme peloissamme. Kasperin mieleen jäi parhaiten kummitus, joka istui keinutuolissa, mutta hävisi sitten... Konstalla puolestaan oli tekemistä siinä, että hän sai pidettyä silmänsä edes osan matkaa auki.
Seuraavaksi me viikarit viiletimme kohti korkeuksia Tarzanin puumajassa kieppuillen. Sillä aikaa äiti kävi hakemassa meille pikapassiautomaatista liput Big Thunder Mountain Railroad -vekottimeen. Saimme jonon ohitukseen oikeuttavat pikapassit reilun tunnin päähän. Haukkasimmekin aamun välipalaksi herkkuchurrot, jotta jaksaisimme jonotella välissä Lumikin pelottavaan seikkailuun. Näimme jonossa hengatessamme myös Ihmemaan Liisan sekä Hassun Hatuntekijän. Pikapassit todella kannattivat, sillä ohitimme 50 minuutin jonon vuoristojunaan. Kyyti oli mukavan pitkä ja hurja kaikkien mielestä, koska lumimies jahtasi juuri meidän vaunuamme.
Kiiruhdimme Mikin taikakarttaesitykseen, jossa taikakartta vei Mikkiä ympäri maailmaa laulun ja tanssin lomassa. Ihastelimme upeita prinsessoja, vauhdikkaita tansseja sekä etenkin merenalaista Arielin maailmaa. Esityksen jälkeen hyppäsimme valtavan pitkään ja kiemurtelevaan jonoon, koska ajattelimme sen enteilevän hyvää laitetta. Lopulta It's a Small World -laitteeseen päästessämme ajelehdimme veneessä halki eri maiden ja kuuntelimme, kuinka amerikkalaiset hoilailivat joululauluja samaisessa veneessä kanssamme. Meillä alkoi olla jo aikamoinen nälänkurina masuissa, ja jonotkin alkoivat olla reilun tunnin mittaisia, joten kurvailimme seuraavaksi Tulevaisuusmaan Galaktiselle grillille. Hampurilaisemme oli kiedottu StarWars-kääreisiin, ja äidin hampparisämpylät olivat galaktisen mustia.
Pikapassin turvin ohittelimme jälleen pitkät jonot Buzz Lightyear Astro Blasters -laserammuntaan, jossa äiti tietysti paukutteli päivän 90:ksi parhaat pojot. Innoissamme mahat täysinä jonotimme myös valtavan vuorenrinteen alla Matterhorn bobsleds -vuoristoajeluun, jossa oli ihanan hurjaa menoa. Kävimme useammassakin Tulevaisuusmaan kaupassa kiertelemässä ja odottelimme samalla jouluparaatin alkamista. Me viikarit saimme paraatikadun reunamilta paraatipaikat aidan päältä ja näimme hyvin, kuinka ohitsemme lipui muun muassa Pluto piparkakkutaloineen, kaikenmaailman prinsessat, tanssivat lumiukot, Jääkuningatar, tinasotilaat, Toy Storyn hahmot vihreine sotilaineen, Mikki ja Minni sekä monet muut.
Paraatin jälkeen meidän piti mennä vielä Star Tours -kieputtimeen, mutta sinne olikin yli 120 minuutin jonotusaika, eikä pikapassejakaan ollut jaossa enää. Totesimme siis menevämme jonnekin muualle. Löysimme erikoisen lautan, joka oli lähdössä salaperäiselle saarelle. Saarella kuljimme tunneleissa etsimässä aarteita sekä pelottavia tyrmiä. Saarella oli myös vajoavia siltoja, luista tehtyjä vankilaverkkoja ja haaksirikkoutuneita laivoja, hui! Saariseikkailun jälkeen koitti meidän vuoromme Splash Mountain -vuorella, jossa matkustimme tukin kyydissä. Viiletimme korkealta kohti syvyyksiä niin, että mahanpohjassa väänsi. Kyyti oli niin kivaa, että kävimme tässä vesiroiskuttelussa kolme kertaa. Iskä tuli hakemaan meitä kahdeksalta, joten olimmekin aika valmiita lähtemään hotellille nukkumaan unelmapäivän jälkeen.
Äiti oli hionut jonotustaktiikkamme huippuunsa jo turvatarkastuksia odotellessamme: suuntaisimme ensin pituurajoiltaan korkeisiin ja vauhdikkaisiin laitteisiin sekä niihin, joihin kartan mukaan pääsisi etuilemaan Fastpass-korteilla. Juoksimme siis sisään päästessämme heti Adveturelandin Indiana Jones -jeeppiseikkailuun, jonka jonossa oli jo paljon koettavaa kadonneista temppeleistä luolamaisiin tunneleihin. Itse ajelu oli hurjan pelottava, ja eräässä kohdassa valtava pyörivä kivi meinasi murskata automme. Toivuttuamme jeeppikyydityksestä lisäsimme kierroksia astelemalla Haunted Mansion -kummitustaloon. Kummitustalon vartija pelästytti Kasperin, mutta oli selvästi peloissaan nähdessään Konstan. Kummitustalossa oli ahdistavan hämärää ja pelottavaa, mutta onneksi selvisimme alun peloitteluista omaan kärryymme, johon tungimme kaikki kolme peloissamme. Kasperin mieleen jäi parhaiten kummitus, joka istui keinutuolissa, mutta hävisi sitten... Konstalla puolestaan oli tekemistä siinä, että hän sai pidettyä silmänsä edes osan matkaa auki.
Seuraavaksi me viikarit viiletimme kohti korkeuksia Tarzanin puumajassa kieppuillen. Sillä aikaa äiti kävi hakemassa meille pikapassiautomaatista liput Big Thunder Mountain Railroad -vekottimeen. Saimme jonon ohitukseen oikeuttavat pikapassit reilun tunnin päähän. Haukkasimmekin aamun välipalaksi herkkuchurrot, jotta jaksaisimme jonotella välissä Lumikin pelottavaan seikkailuun. Näimme jonossa hengatessamme myös Ihmemaan Liisan sekä Hassun Hatuntekijän. Pikapassit todella kannattivat, sillä ohitimme 50 minuutin jonon vuoristojunaan. Kyyti oli mukavan pitkä ja hurja kaikkien mielestä, koska lumimies jahtasi juuri meidän vaunuamme.
Kiiruhdimme Mikin taikakarttaesitykseen, jossa taikakartta vei Mikkiä ympäri maailmaa laulun ja tanssin lomassa. Ihastelimme upeita prinsessoja, vauhdikkaita tansseja sekä etenkin merenalaista Arielin maailmaa. Esityksen jälkeen hyppäsimme valtavan pitkään ja kiemurtelevaan jonoon, koska ajattelimme sen enteilevän hyvää laitetta. Lopulta It's a Small World -laitteeseen päästessämme ajelehdimme veneessä halki eri maiden ja kuuntelimme, kuinka amerikkalaiset hoilailivat joululauluja samaisessa veneessä kanssamme. Meillä alkoi olla jo aikamoinen nälänkurina masuissa, ja jonotkin alkoivat olla reilun tunnin mittaisia, joten kurvailimme seuraavaksi Tulevaisuusmaan Galaktiselle grillille. Hampurilaisemme oli kiedottu StarWars-kääreisiin, ja äidin hampparisämpylät olivat galaktisen mustia.
Pikapassin turvin ohittelimme jälleen pitkät jonot Buzz Lightyear Astro Blasters -laserammuntaan, jossa äiti tietysti paukutteli päivän 90:ksi parhaat pojot. Innoissamme mahat täysinä jonotimme myös valtavan vuorenrinteen alla Matterhorn bobsleds -vuoristoajeluun, jossa oli ihanan hurjaa menoa. Kävimme useammassakin Tulevaisuusmaan kaupassa kiertelemässä ja odottelimme samalla jouluparaatin alkamista. Me viikarit saimme paraatikadun reunamilta paraatipaikat aidan päältä ja näimme hyvin, kuinka ohitsemme lipui muun muassa Pluto piparkakkutaloineen, kaikenmaailman prinsessat, tanssivat lumiukot, Jääkuningatar, tinasotilaat, Toy Storyn hahmot vihreine sotilaineen, Mikki ja Minni sekä monet muut.
Paraatin jälkeen meidän piti mennä vielä Star Tours -kieputtimeen, mutta sinne olikin yli 120 minuutin jonotusaika, eikä pikapassejakaan ollut jaossa enää. Totesimme siis menevämme jonnekin muualle. Löysimme erikoisen lautan, joka oli lähdössä salaperäiselle saarelle. Saarella kuljimme tunneleissa etsimässä aarteita sekä pelottavia tyrmiä. Saarella oli myös vajoavia siltoja, luista tehtyjä vankilaverkkoja ja haaksirikkoutuneita laivoja, hui! Saariseikkailun jälkeen koitti meidän vuoromme Splash Mountain -vuorella, jossa matkustimme tukin kyydissä. Viiletimme korkealta kohti syvyyksiä niin, että mahanpohjassa väänsi. Kyyti oli niin kivaa, että kävimme tässä vesiroiskuttelussa kolme kertaa. Iskä tuli hakemaan meitä kahdeksalta, joten olimmekin aika valmiita lähtemään hotellille nukkumaan unelmapäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti