Aamu hurahti käyntiin pakkaamalla uimahousut kassiin ja survomalla sekaan myös hotellin pyyhkeet. Iskä oli selvitellyt paahteista päivää varten meille vesipuiston osoitteen, jonne lähdimme metrolla. Emme meinanneet pysyä nahoissamme, vaikka asemia olikin vielä jäljellä ennen Aqua Boulevardia. Jäätyämme oikealla asemalla iskä päätti vielä hieman nostaa panoksia kävelyttämällä suuntavaistonsa mukaisesti meitä ylämäkeen 30 asteen helteessä. Harmi vain, että suuntamme oli väärä. Kun könysimme takaisin loputonta alamäkeä, Kasperi yritti diplomaattisesti sanailla, että iskän suuntavaisto on kyllä yleensä parempi, mutta äiti on parempi lukemaan karttaa. Konsta puolestaan murjotti ja vaati kovaäänisesti kyyditystä reppuselässä, koska häntä oli selvästi huijattu.
Vesipuistoon saavuttuamme jouduimme kaikki samaan pukutilaan, ja arpaonni valitsi hyväntuulisen Kasperin ja äidin samaan pukuhuoneeseen uikkareita vaihtamaan. Iskä piti seuraa Konstalle, jonka Känkkäränkkä oli onneksi suihkuun mennessä tipotiessään. Astelimme peremmälle puistoon ja me viikarit kiipesimme äidin kanssa heti valaan vatsaan ja sieltä liukua pitkin veteen. Seuraavaksi suuntasimme sisäputkistoihin, joihin saimme myös sylkevistä ranskalaisteineistä ällöttävää seuraa.
Liu'ut olivat hurjia ja kutkuttivat masua. Iskä pyyhälsi sillä välin tiedustelemaan meille aurinkotuoleja pihamaan puolelta. Hän löysikin meille loistopaikat suuren nurmialueen vierestä hiekkaiselta rantakaistaleelta. Äiti asettautui päivystämään nurmikolle, kun me pojat kiipesimme ja laskimme kerta toisensa jälkeen ulkoliukuja. Onneksi emme ymmärtäneet, että suurin osa liukumäistä oli vähintään 140-senttisille yli 12-vuotiaille...
Kun äiti alkoi pihalla kärähtää, hän siirtyi lillumaan varjoisaan porealtaaseen, mutta meitä poikia ei pidätellyt mikään. Suosikiksi kohosi todella vauhdikkaan jyrkkä liuku, jonne saimme myös iskän suostuteltua kertomalla, ettei iskä voisi jäädä putkeen jumiin, koska vauhti oli niin hurjaa. Sitä se todellakin taisi iskästä olla, koska hän ei uskaltanut liukumisen jälkeen mennä enää minnekään muualle liukumaan. Me puolestamme hyppäsimme vielä liaanilla suureen altaaseen ja leikimme piiloa.
Vesipuisto oli makuumme juuri sopiva hurjine liukuineen ja porottavine aurinkoineen. Pukuhuoneessa tosin huomasimme, että iskä oli hukannut tulomatkasta Konstan sukan, joten iskä pääsisi nyt läheiseen urheilukauppaan shoppailemaan. Näimme kaupassa muun muassa erikoisen sukellusmaskin, josta snorkkeliputki lähti suoraan ylös ja joka istui napakasti kasvoille. Kasperi löysi itselleen komeat futamaalivahdin housut ja paidan, ja Konsta sai sukkia. Tästä vääryydestä typertyneenä hän vaati joka hyllyvälissä tietysti jotakin ja sai vinkumisen jälkeen uudet kuuden euron uimashortsit. Äitikin löysi uudet hienot uikkarit, jotka sopivat ilmeisen mainiosti hänen punakoihin rusketusrajoihinsa. Isäkin sai jotakin - nimittäin maksaa koko lystin.
Rankan shoppailun jälkeen istahdimme ravintolaan mahat kuristen ja sitten seikkailimme takaisin hotellia kohti. Iltapalaa hankimme läheisestä Monoprix-kaupasta, josta takertui mukaan ostoskorillinen mehuja, leipää, herkkukinkkua ja jugurttia, josta kukaan ei sittenkään tykännyt. Onneksi Kasperilla oli myös jemmassa vielä Milkan Daim-suklaata herkkunälkää taltuttamaan ennen kuin käperryimme väsyneinä hikoilevan kuumiin peteihimme tuulettimen puhallellessa viileää ilmaa yllemme.
Vesipuistoon saavuttuamme jouduimme kaikki samaan pukutilaan, ja arpaonni valitsi hyväntuulisen Kasperin ja äidin samaan pukuhuoneeseen uikkareita vaihtamaan. Iskä piti seuraa Konstalle, jonka Känkkäränkkä oli onneksi suihkuun mennessä tipotiessään. Astelimme peremmälle puistoon ja me viikarit kiipesimme äidin kanssa heti valaan vatsaan ja sieltä liukua pitkin veteen. Seuraavaksi suuntasimme sisäputkistoihin, joihin saimme myös sylkevistä ranskalaisteineistä ällöttävää seuraa.
Liu'ut olivat hurjia ja kutkuttivat masua. Iskä pyyhälsi sillä välin tiedustelemaan meille aurinkotuoleja pihamaan puolelta. Hän löysikin meille loistopaikat suuren nurmialueen vierestä hiekkaiselta rantakaistaleelta. Äiti asettautui päivystämään nurmikolle, kun me pojat kiipesimme ja laskimme kerta toisensa jälkeen ulkoliukuja. Onneksi emme ymmärtäneet, että suurin osa liukumäistä oli vähintään 140-senttisille yli 12-vuotiaille...
Kun äiti alkoi pihalla kärähtää, hän siirtyi lillumaan varjoisaan porealtaaseen, mutta meitä poikia ei pidätellyt mikään. Suosikiksi kohosi todella vauhdikkaan jyrkkä liuku, jonne saimme myös iskän suostuteltua kertomalla, ettei iskä voisi jäädä putkeen jumiin, koska vauhti oli niin hurjaa. Sitä se todellakin taisi iskästä olla, koska hän ei uskaltanut liukumisen jälkeen mennä enää minnekään muualle liukumaan. Me puolestamme hyppäsimme vielä liaanilla suureen altaaseen ja leikimme piiloa.
Vesipuisto oli makuumme juuri sopiva hurjine liukuineen ja porottavine aurinkoineen. Pukuhuoneessa tosin huomasimme, että iskä oli hukannut tulomatkasta Konstan sukan, joten iskä pääsisi nyt läheiseen urheilukauppaan shoppailemaan. Näimme kaupassa muun muassa erikoisen sukellusmaskin, josta snorkkeliputki lähti suoraan ylös ja joka istui napakasti kasvoille. Kasperi löysi itselleen komeat futamaalivahdin housut ja paidan, ja Konsta sai sukkia. Tästä vääryydestä typertyneenä hän vaati joka hyllyvälissä tietysti jotakin ja sai vinkumisen jälkeen uudet kuuden euron uimashortsit. Äitikin löysi uudet hienot uikkarit, jotka sopivat ilmeisen mainiosti hänen punakoihin rusketusrajoihinsa. Isäkin sai jotakin - nimittäin maksaa koko lystin.
Rankan shoppailun jälkeen istahdimme ravintolaan mahat kuristen ja sitten seikkailimme takaisin hotellia kohti. Iltapalaa hankimme läheisestä Monoprix-kaupasta, josta takertui mukaan ostoskorillinen mehuja, leipää, herkkukinkkua ja jugurttia, josta kukaan ei sittenkään tykännyt. Onneksi Kasperilla oli myös jemmassa vielä Milkan Daim-suklaata herkkunälkää taltuttamaan ennen kuin käperryimme väsyneinä hikoilevan kuumiin peteihimme tuulettimen puhallellessa viileää ilmaa yllemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti