Pari päivää on kiitänyt vauhdilla näin ennen ja jälkeen vuoden 2016 taitteen. Olemme käyneet parina päivänä outleteissa, joista olemme löytäneet seitsemisen paria Converseja ja ison kasan Lindtin herkkusuklaata puoleen hintaan. Konstalla on ollut takapenkillä kenkäparkki, josta hän vaihtelee kenkäfriikkeydessään kuhunkin tilanteeseen sopivat popot... Nyt on jo suunniteltu, mitkä kengät laitetaan taas ekana koulupäivänä sekä seuraaville synttärikemuille, vaikka äiti kuinka yrittääkin tolkuttaa, että Suomessa lienee jo lunta.
Piipahdimme ennen Losista lähtöämme myös tsekkaamassa kuuluisan Hollywood-kyltin sekä meksikolaisella Olvera Streetillä. Vanhemmat popsivat siellä varsin makunystyröitä hivelevät taco- ja burritoannokset, mutta meihin eivät avokado- ja papukastikkeisiin dippailtavat herkut oikein uponneet. Lisäksi pysähdyimme Groven alueella Farmer's marketilla, josta nappasimme meille pojillekin apetta. Oli vallan kivaa kuljeskella pitkin poikin aluetta ihmisvilinässä pohtimassa ostoksia ja nuuskuttelemassa herkkutuoksuja. Koska alkoi jo tulla pimeää, ja äidin kameran muistikin oli täyttynyt takapenkkiviihdyttäjien vinonaamaotoksista, varasimme Venturasta hotellin yöksi.
Aamulla vanhemmat olivat optimistisesti varanneet meille noin 300 kilometrin päästä kierroksen Hearst Castleen klo 8.40. Emme aivan ehtineet, vaikka olimmekin energisen innokkaita jo aamusta alkaen. Perille saavuimme kymmeneksi, ja saimmekin puhuttua vanhentuneet lippumme läpi varsin vaivattomasti. Linna on upealla paikalla "lumotulla kukkulalla" Santa Lucia -vuorten huipulla noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnassa on yli 50 makuu- ja pesuhuonetta, 19 olohuonetta valtavine takkoineen, tenniskenttä, elokuvateatteri, sisä- ja ulkouima-altaita sekä ulkoalueita yli 500 hehtaaria. Tilan alueilla on ollut maailman suurin yksityinen eläintarha jääkarhuineen ja seeproineen. 1920- ja 30-luvuilla linnan isännän Winston Hearstin vieraina olivat mm. Charlie Chaplin, Marxin veljekset ja Winston Churchill. 2010-luvulla vieraslistan kärkiniminä olimme puolestaan me. Linna oli mielenkiintoinen ja vaikuttava - vaikkakin turhan yliampuva.
Linnasta lähdettyämme ajelimme merenrantamaisemia halkovaa ykköstietä pohjoista kohti. Maisemat olivat upeita: oikealla puolellamme kohosivat jylhän heinikkoiset vuoret aina pilviinkin asti ja vasemmalla penger putosi useamman kymmenen tai sadan metrin verran suoraan mereen. Koska äiti kieltäytyi ajamasta kiemuraisilla teillä, sai iskä kurvailla maili toisensa jälkeen mahtavien näkymien keskellä. Pieniä, muutaman kymmenen asumuksen kyliä tuli vastaan silloin tällöin. Koska Kasperin naama alkoi kiemurakyydin edetessä muistuttavaa takapenkillä vihertävää, hän siirtyi etupenkille hengittelemään pussin kanssa. Pysähdyimme näköalapaikalle katsomaan monien muiden tavoin merestä nousseita merinorsuja. Nimensä mukaisesti eläimet olivat jättimäisiä, ja osa oli yli 2000 kilogramman painoisia. Tarkkailimme hymyt korvissa, kuinka Pontus-merinorsu löhöili auringossa ja mylvi muille, jotka yrittivät nousta merestä tyypin alueille. Mauri-merinorsu yritti useampaankin otteeseen ryömiä Pontuksen ohitse, mutta lopulta se sai vallattua oman plänttinsä hieman kauempaa ajamalla kaksi muuta pois.
Iskän mielestä kaikille oli kyllä rannalla tilaa: "Jos mä olisin merinorsu, mä vaan keskittyisin makaamaan tuolla rannalla auringossa ja kaikki sais tulla ihan tohon viereen..." Äiti totesi sitten, ettei sillä tyylillä kyllä paljon naaraita saisi. Tästä kirposikin hyvä keskustelu siitä, onko iskä saanut taisteltua äidin itselleen. Konsta tuli siihen tulokseen, että äiti on varmasti ostettu meille. Pääsimme lopulta (pari sataa kilometriä myöhemmin) saman aihepiirin, pissakakkakeskustelujen sekä miksei-saa-ottaa-seitsemättä-Oreoa -keskustelujen sekä muutamien kenkien vaihteluiden ryydittäminä Oaklandiin hotelliin. Vuosi vaihtui meidän uinaillessamme.
Piipahdimme ennen Losista lähtöämme myös tsekkaamassa kuuluisan Hollywood-kyltin sekä meksikolaisella Olvera Streetillä. Vanhemmat popsivat siellä varsin makunystyröitä hivelevät taco- ja burritoannokset, mutta meihin eivät avokado- ja papukastikkeisiin dippailtavat herkut oikein uponneet. Lisäksi pysähdyimme Groven alueella Farmer's marketilla, josta nappasimme meille pojillekin apetta. Oli vallan kivaa kuljeskella pitkin poikin aluetta ihmisvilinässä pohtimassa ostoksia ja nuuskuttelemassa herkkutuoksuja. Koska alkoi jo tulla pimeää, ja äidin kameran muistikin oli täyttynyt takapenkkiviihdyttäjien vinonaamaotoksista, varasimme Venturasta hotellin yöksi.
Aamulla vanhemmat olivat optimistisesti varanneet meille noin 300 kilometrin päästä kierroksen Hearst Castleen klo 8.40. Emme aivan ehtineet, vaikka olimmekin energisen innokkaita jo aamusta alkaen. Perille saavuimme kymmeneksi, ja saimmekin puhuttua vanhentuneet lippumme läpi varsin vaivattomasti. Linna on upealla paikalla "lumotulla kukkulalla" Santa Lucia -vuorten huipulla noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Linnassa on yli 50 makuu- ja pesuhuonetta, 19 olohuonetta valtavine takkoineen, tenniskenttä, elokuvateatteri, sisä- ja ulkouima-altaita sekä ulkoalueita yli 500 hehtaaria. Tilan alueilla on ollut maailman suurin yksityinen eläintarha jääkarhuineen ja seeproineen. 1920- ja 30-luvuilla linnan isännän Winston Hearstin vieraina olivat mm. Charlie Chaplin, Marxin veljekset ja Winston Churchill. 2010-luvulla vieraslistan kärkiniminä olimme puolestaan me. Linna oli mielenkiintoinen ja vaikuttava - vaikkakin turhan yliampuva.
Linnasta lähdettyämme ajelimme merenrantamaisemia halkovaa ykköstietä pohjoista kohti. Maisemat olivat upeita: oikealla puolellamme kohosivat jylhän heinikkoiset vuoret aina pilviinkin asti ja vasemmalla penger putosi useamman kymmenen tai sadan metrin verran suoraan mereen. Koska äiti kieltäytyi ajamasta kiemuraisilla teillä, sai iskä kurvailla maili toisensa jälkeen mahtavien näkymien keskellä. Pieniä, muutaman kymmenen asumuksen kyliä tuli vastaan silloin tällöin. Koska Kasperin naama alkoi kiemurakyydin edetessä muistuttavaa takapenkillä vihertävää, hän siirtyi etupenkille hengittelemään pussin kanssa. Pysähdyimme näköalapaikalle katsomaan monien muiden tavoin merestä nousseita merinorsuja. Nimensä mukaisesti eläimet olivat jättimäisiä, ja osa oli yli 2000 kilogramman painoisia. Tarkkailimme hymyt korvissa, kuinka Pontus-merinorsu löhöili auringossa ja mylvi muille, jotka yrittivät nousta merestä tyypin alueille. Mauri-merinorsu yritti useampaankin otteeseen ryömiä Pontuksen ohitse, mutta lopulta se sai vallattua oman plänttinsä hieman kauempaa ajamalla kaksi muuta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti