Heräsimme makoisia unia nähtyämme virkeinä uuteen lomapäivään. Olemme jo tottuneet elämään korkeuksissa huoneessamme, vaikka emme uskalla vieläkään kurkistella lasikaiteiden yli ala-aulaan. Siemaisimme aamupalaksi jälleen alakerrassa tuoreita hedelmiä, Nutellaa, leipiä, munakkaita, jogurtteja, maukkaita piiraita ja pikkuruisia arabialaisia herkkuja. Kulkumme kulki tuttuun tapaan hotellin omaan vesipuisto- ja rantsubussiin, joka tällä kertaa välttyi suurimmilta aamuruuhkilta perjantaipäivän vuoksi. Tänään(kin) päätimme panostaa etenkin perheliukuihin ja surffaustreeniin.
Perheliu'uissa on pahinta ehkä se, että iskä luulee jatkuvasti putoavansa korkeuksista ja äiti päätyy joka kerta kiljumaan selkä menosuuntaan, vaikka kuinka yritämme kääntää jotakuta toista ensimmäiseksi. Iskän mukaan kaikki johtuu siitä, että äiti ei ole vielä päässyt aivan kesäkuntoon ja hän on meistä kaikista painavin. Äiti puolestaan muistutti iskää siitä, kuinka meidän perheemme punnittiin ennen perheliukuun pääsemistä ja samalla hän maalaili kuvaa, kuinka yksinäinen iskä joutuisi kohta odottelemaan kevyempiä matkakumppaneita itselleen iltapäivään asti vesiliukumäen vierellä seisten, koska itse oli niin tuhtia tavaraa... Näin siis päivämme vesipuistossa soljui aurinkoisessa paahteessa leikitellen.
Perheliu'uissa on pahinta ehkä se, että iskä luulee jatkuvasti putoavansa korkeuksista ja äiti päätyy joka kerta kiljumaan selkä menosuuntaan, vaikka kuinka yritämme kääntää jotakuta toista ensimmäiseksi. Iskän mukaan kaikki johtuu siitä, että äiti ei ole vielä päässyt aivan kesäkuntoon ja hän on meistä kaikista painavin. Äiti puolestaan muistutti iskää siitä, kuinka meidän perheemme punnittiin ennen perheliukuun pääsemistä ja samalla hän maalaili kuvaa, kuinka yksinäinen iskä joutuisi kohta odottelemaan kevyempiä matkakumppaneita itselleen iltapäivään asti vesiliukumäen vierellä seisten, koska itse oli niin tuhtia tavaraa... Näin siis päivämme vesipuistossa soljui aurinkoisessa paahteessa leikitellen.
Koska olimme tutkineet ilmaista hotellin kyytiä hyödyntäen jo muutamana päivänä valtavaa Dubai Mall -ostoskeskusta, lähdimme nyt valkoisen Lexuksen kyydillä kohti Dubai Emirates -kauppakeskusta. Sielläkin toinen toistaan upeammat kaupat kutsuivat rinta rinnan asiakkaita luokseen. Pysyimme kovina ja hairahduimme vain erääseen laskettelurinteen vieressä olevaan pingviinipeliin, josta tienasimme parin pehmopingviinin lisäksi ilmaiskäyntejä Magic Planetiin. Emme etukäteen tienneet, mikä tuo taianomainen Magic Planet oli.
Aloitimme kierroksemme jädekojulta, jossa jaettiin ilmaisia jäätelöitä. Muu planeetta oli täynnä ihania hurvituksia ja pelikoneita. Pääsimme nopeasti kärryille paikan meiningistä ja ryntäsimme moottoripyöräpeleihin. Harmiksemme emme päässeet G-voimia rullaavaan suppiloon pyörimään, koska olimme sinne vielä liian lyhyitä.
Äiti ja iskä eivät olisi olleet liian lyhytkasvuisia, mutta iskällä alkoi olla jo kova kiire katsomaan laskettelurinteeseen pingviininäytöstä, joten kaappasimme toiset ilmaisjädet mukaan ja juoksimme liukuportaita alakerroksiin. Pingviininäytös oli opettava ja hellyyttävä, ja samalla löysimme viimein äidillekin täältä Dubaista ammatin; hän voisi kouluttaa pingviinejä - mikä valtava markkinarako. Iskän mielestä siihen tosin tarvittaisiin pikemminkin biologia kuin pedagogia.
Äiti ja iskä eivät olisi olleet liian lyhytkasvuisia, mutta iskällä alkoi olla jo kova kiire katsomaan laskettelurinteeseen pingviininäytöstä, joten kaappasimme toiset ilmaisjädet mukaan ja juoksimme liukuportaita alakerroksiin. Pingviininäytös oli opettava ja hellyyttävä, ja samalla löysimme viimein äidillekin täältä Dubaista ammatin; hän voisi kouluttaa pingviinejä - mikä valtava markkinarako. Iskän mielestä siihen tosin tarvittaisiin pikemminkin biologia kuin pedagogia.
Ennen lähtöämme ehdimme poiketa Carrefourissa iltapalaostoksilla ja lelukaupassa, josta äiti ja iskä lupasivat tuoda tuliaisia tullessaan kesäkuussa uudestaan Dubaihin. Kauppakeskuksen taksijono oli tosi pitkä, ja porukka poukkoili vielä sinne tänne. Iskän mielestä jonotus olisi rullannut parhaiten valmistelemalla seuraavat kyytiläiset jo valmiiksi tönöttämään taksipaikkojen viereen. Sen sijaan ihmislauma päästettiin aina tasaisin väliajoin hortoilemaan kohti takseja, ja ajojärjestelijä huikkasi epämääräisesti, miltä puolelta jokaisen tuli taksi napata. Sitten pakattiin sisään ostoskärryllisiä tavaraa, mummoja, taksien väleissä vilistäviä pikkulapsia... Ja niin koko liikenne aina seisoi. Saimmepa mekin taksin haaviimme ja karautimme hotellille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti