Torstaina vetkuttelimme huoneistossamme koko aamun. Ilma oli aika pilvinen, eikä meitä huvittanut riekkua edes ulkona. Linnea ja Janne lähtivät läheiseen Peikkometsään samoamaan ja heti, kun heidän silmänsä välttivät, me muut painelimme lounasbuffaan lasagnelle. Samoilijoille annettiin heidän palatessaan nälänpainikkeeksi vain pienoiset hodarit.
Pienoisista viikareiden käynnistysvaikeuksista huolimatta starttasimme autolla iltapäivällä Ruotsin suurimmalle vesiputoukselle Tännforsenille, joka ei kylästämme katsottuna ollut kovin kaukana. Kävelymatkaa parkkipaikalta vesiputoukselle oli vain muutama sata metriä ja veden pauhu kuului jo kaukaa. Kiipesimme roisin lähelle vesiputousta ihmettelemään suurta vesimassaa, joka syöksyi alas kallion seinämää. Samalla me viikarit keskityimme myös nahistelemaan toistemme kanssa, joten ylämäkikävelystä takaisin parkkipaikalle tuli pitkä ja vaivalloinen... Äiti yritti meitä odotellessamme bongailla neliapiloita ja sen hän tekikin hyvällä menestyksellä.
Vesiputoustelun jälkeen pelailimme hotellin valtavassa temmellyssalissa pingistä ja korista sekä pomppupatjailimme bäkkäreitä. Tietysti äiti tahtoi taas voittaa pingiksessä, mutta me rökitimme hänet tällä kertaa niukasti. Illalla Kasperi kävi ensin nukuttamassa pienemmät viikarit ja hapuili sitten pimeydestä takaisin latailemaan muutamia leffoja koneelle tulevaa ajomatkaa varten. Samalla äiti ja Janne pakottivat hänet myös napostelemaan karkkeja. Lopputuloksena Kasperi oli aivan kikatuskunnossa leffoja valitessaan, ja äiti ja Janne saivat seuraa myös toisinaan saunaan vaeltavasta hersyvästä Kasperista. Lopulta Kasperikin saatiin tainnutettua näkemään kauniita unia omaan sänkyynsä.
Perjantain karkkipäivä ja viimeinen kokonainen Åre-päivä koitti puolipilvisen lämpimänä. Kuittaisimme tietysti skuutit hotellin respasta ja potkuttelimme torille taitojamme hiomaan. Kävimme kiertelemässä myös Haglöfsin myymälässä, josta me melkein kaikki olisimme tarvinneet jotakin. Äiti hamusi uutta reppua, vaikka hänellä on itsensä asettama kielto ostaa uutta koulureppua uuden lukuvuoden kunniaksi. Omasta mielestään shoppailua välttelevä Janne oli alennusmyynneissä myös aivan irti ja sovitteli jo uusia vaelluspöksyjä. Konsta löysi mainiot vaelluskengät ja Kasperikin kokeili värikkäitä kuoritakkeja toistensa perään. Linnean mielestä pyöriminen kaupassa mitään ostamatta oli tylsää, joten lähdimme putiikista takaisin torille skuuttaamaan. Muutamien skuuttauskaatumisten, itkuun pillahdusten ja onnistuneiden potkuttelukierrosten jälkeen alkoi jo aikuisilla olla kova nälkä, joten arvoimme ruokapaikkaa. Kävimme nappaamassa lounasbuffasta sapuskaa, minkä jälkeen meitä poltteli jo karkkipäivän vietto.
Aikuisten mielestä iltapäivää pitäisi rytmittää myös uusintakäynnillä Åren suklaatehtaalla ja niin me teimmekin. Suut täynnä herkkusuklaanäytteitä poistuimme autoon ja hurautimme designhotelli Copperhilliin. Emme suinkaan varanneet huonetta sieltä, vaan kävimme aistimassa tunnelmaa hotellin vieressä sekä kunnon turisteina valokuvaamassa Zlatanin lomamökkiä, joka tönötti hotellin vieressä. Emme onnistuneet kuitenkaan tiirailuista sekä aidassa roikkumisesta huolimatta bongaamaan itse Zlatania komealta kesämökiltään. Sen sijaan meitä ihmetytti, miksi Zlatan oli halunnut istuttaa ruohoa katolleen... Iltasella kuuntelimme sadetta ja ukkosen lähestymistä, katselimme sumuun hiljalleen katoavaa vuorta terassilta ja saunoimme viimeistä kertaa täällä Åressa.
Huomenna meillä on lähtö Åresta edessä. Me kaikki viikarit odotamme jo innolla piiiitkää automatkaa Uumajaan, josta meidän laivamme lähtee klo 21 kohti Vaasaa. Matkan aikanahan ehtii tapahtua vaikka mitä - varsinkin, jos ystävämme Årripurri ja Känkkäränkkä sattuvat samaan matkaan. Hyvät lähtökohdat meillä kuitenkin on matkaamme, sillä kaikki kirjat on luettu etu- ja takaperin, takapenkillä on ahdasta varsinkin makuupusseissa ja tarvittavien tavaroiden kanssa, eväinä ei kuitenkaan ole kaikkien lempimurkinoita, karkkipäivät on jo vietetty, akut loppuvat kännyköistä jo ennen puoltamatkaa, maisemat on jo niin nähty, kukaan ei jaksa kuunnella kenenkään itse keksittyjä vitsejä, pissahätä koittaa kuitenkin jollekin juuri edellisen pysähdyksen jälkeen...
Aikuisten mielestä iltapäivää pitäisi rytmittää myös uusintakäynnillä Åren suklaatehtaalla ja niin me teimmekin. Suut täynnä herkkusuklaanäytteitä poistuimme autoon ja hurautimme designhotelli Copperhilliin. Emme suinkaan varanneet huonetta sieltä, vaan kävimme aistimassa tunnelmaa hotellin vieressä sekä kunnon turisteina valokuvaamassa Zlatanin lomamökkiä, joka tönötti hotellin vieressä. Emme onnistuneet kuitenkaan tiirailuista sekä aidassa roikkumisesta huolimatta bongaamaan itse Zlatania komealta kesämökiltään. Sen sijaan meitä ihmetytti, miksi Zlatan oli halunnut istuttaa ruohoa katolleen... Iltasella kuuntelimme sadetta ja ukkosen lähestymistä, katselimme sumuun hiljalleen katoavaa vuorta terassilta ja saunoimme viimeistä kertaa täällä Åressa.
Huomenna meillä on lähtö Åresta edessä. Me kaikki viikarit odotamme jo innolla piiiitkää automatkaa Uumajaan, josta meidän laivamme lähtee klo 21 kohti Vaasaa. Matkan aikanahan ehtii tapahtua vaikka mitä - varsinkin, jos ystävämme Årripurri ja Känkkäränkkä sattuvat samaan matkaan. Hyvät lähtökohdat meillä kuitenkin on matkaamme, sillä kaikki kirjat on luettu etu- ja takaperin, takapenkillä on ahdasta varsinkin makuupusseissa ja tarvittavien tavaroiden kanssa, eväinä ei kuitenkaan ole kaikkien lempimurkinoita, karkkipäivät on jo vietetty, akut loppuvat kännyköistä jo ennen puoltamatkaa, maisemat on jo niin nähty, kukaan ei jaksa kuunnella kenenkään itse keksittyjä vitsejä, pissahätä koittaa kuitenkin jollekin juuri edellisen pysähdyksen jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti