Parina viimeisenä päivänä riitti vipinää ennen lentoa takaisin koto-Suomeen. Ajelimme aamun alkajaisiksi San Fransiscon mutkaisimman mäen Lombart Streetin - ei muutoin olisi mukavaa asua tuon kadun varrella turistien kansoittamalla pikkuruisen ahtaalla kadunpätkällä. Ajelun jälkeen odottelimme kauppojen avautumista ja pelailimme jenkkifutaa keskustan tekonurmella aivan Macy's-kaupan kupeessa. Meillä pojilla oli hieman vauhti päällä, joten taklailimme myös äitiä ja iskää... Näimme Macy's-kaupan jouluikkunat, joissa pötkötteli ja leikki söpöjä kissoja ja koiria. Kyltti ikkunassa kertoi, että tähän mennessä uuden kodin oli saanut jouluikkunoiden avulla jo 247 uutta pentua. Pistäydyimme pentuja tiirailtuamme Cheesecake Factoryssa ja ostimme sieltä ihanan mehevän valkosuklaa-vadelmakakun, nam. Illalla kävimme vielä nuuskuttelemassa rantakaduilla meren tuoksua ja vielä kerran katsastamassa merileijonat. Hotellissa vetelimmekin sitten oikein hyvällä ruokahalulla koko herkkukakun iltapalaksi.
Vihoviimeisenä päivänä oli leppoisa tulipalokiire. Koska emme halunneet missata yhtään päivästä ennen koneen lähtöä, lauttailimme heti herättyämme Alcatraziin. Kuulimme saarella uskomattomia kertomuksia vangeista ja pakoyrityksistä kulkiessamme selliosastoilla. Kuulimme myös lauttamatkalla Konstan uskomattomia kertomuksia siitä, kuinka lokki varmasti kohta kakkaisi iskän päähän. Itse tyrmäosasto oli hämmentävän kompakti, ja näimme mm. vierailuhuoneen, selliosastot, ilmastointikanavan pakoreitin sekä ruokalan. Lähtiessämme Alcatrazin kaupassa oli entinen vanki nimikirjoittamassa kirjoittamiaan kirjoja. Iskä tosin osti kyllä toisen kirjan, joka kertoi erilaisista pakoyrityksistä. Tätä kirjaa äiti sitten pääsi meille tulkkaamaan heti autossa - hän kuitenkin ilmeisesti sensuroi muutamia kohtia. Alcatrazin jälkeen pyyhälsimme sairaalaan poistamaan Konstan päähän kasvaneita metallisia tikkiniittejä. Poistaminen kävi oikein kätevästi yhtä tikkiä lukuunottamatta, ja toimenpiteen jälkeen ehdimme vielä katsomaan hollantilaista tuulimyllyä ja rantadyynejä. Kelpo tikinpoistosuorituksesta olimme myös ansainneet mehevät cinnabonit ennen lentokenttää. Hei hei Kalifornia - meidän pitää nyt lähteä kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti