Pariisiin ja futiksen EM-kisoihin oli seuraava suuntamme. On aina niin ihanaa herätä joko keskellä yötä tai aikaisin aamulla kiireellä survomaan laukkuja täyteen - perinne ei pettänyt ennen tätäkään matkaa. Kello 5.15 oli kaikki valmista, vaikka Konsta olisikin välttämättä halunnut jäädä makoilemaan eteisen matolle.
Ajelimme lentokentälle, ja Kasperi ja äiti kipittivät pitkin kenttää aamupala- ja tax free -ostoksilla. Sillä välin Konsta ja iskä ottivat rennosti penkeillä köllötellen. Toiminta lentokentällä oli sangen nopeaa, sillä meillä oli vain käsimatkatavaroita mukanamme. Turvatarkastuksessa tosin Konstan epäilyttävä futareppu valikoitui tietysti yllätystarkastukseen, ja siitä testailtiin räjähdeainejäämiä pyyhkäisyliuskoilla. Äiti oli myös piilottanut hammastahnan iskän vetolaukkuun - ihan vain pitääkseen tarkastajat valppaina. Kun kone kaarsi taivaalle, oli äiti jo unten mailla. Lukujärjestyspuristus oli ilmeisesti tehnyt äidistä selvää jälkeä... Onneksi meidän vieressämme istui iskä, jota viihdytimme loistojutuillamme koko matkan.
Pariisiin päästyämme nappasimme RER-junan kohti Luxembourgin puistoa ja hotellia. Junamatka tuntui meistä hieman pitkästyttävältä, joten kehittelimme iskälle uutta kesätyötä räppäävänä juna-artistina. Lupasimme tulla kyllä keräämään rahat, kun iskä esiintyisi. Pelasimme myös Haluatko euronääriksi -peliä iskäjuontajan keksiessä huonoja kysymyksiä ja äidin ollessa sekä yleisö että oljenkorret. Taisimme saada tuplattua potin johonkin 1,50 euron tienoille, jonka jälkeen epäilimme, että iskän pitäisi siirtyä tasalukuihin laskeakseen rahat oikein.
Hotellihuoneemme oli sangen korkealla kuudennessa kerroksessa. Hissi oli äidin kauhuksi niin kapea, että hänenkin hartiansa osuivat seinästä seinään. Onneksi hotellihuone oli sentään mukavan
iso ullakkohuone neljällä sängyllä.
Jätettyämme kamamme huoneeseen kipaisimme lähialueelle syömään. Jo Suomessa olimme hekumoineet paikallisista crepeseistä. Löysimme viihtyisän ja paikallisten suosiman ravintolan, jonka lista lupasi paljon. Kohta meillä olikin lautaset täynnä noita herkkulättysiä. Äiti tilasi omaan suuhunsa maistuvan vuohenjuusto-saksanpähkinä-hunajalätyn ja iskä selvästi jonkin nakkipiilosipuliyllärin. Me vetelimme tuttuun suomalaiseen makuun sopivia kinkku-juustoleipiä ja jälkiruuaksi makeita lättysiä erilaisilla täytteillä.
Ravintolan jälkeen me miehet tarvitsimme hieman lepoa sulatellaksemme kaiken herkkuruuan sekä karistaaksemme aikaisen aamun tuomat unihiekat. Äiti puolestaan lähti koluamaan latinalaista korttelia ja läheisiä kauppoja. Hän löysikin sieltä sangen ihania to do -muistilistoja sekä hyvin organisoitavan perhekalenterin kotiin kuljetettavaksi - ensi syksynä on siis toivoa, että joku meillä saa arjen lankavyyhdit pidettyä jotenkin käsissään. Lisäksi äiti shoppaili meille iltapalaa jostakin biokaupasta, joten saattaapa olla, että teemme vielä täsmäiskun jonnekin ennen syöminkejä.
Koko päivän etenkin Konstaa poltellut halu lähteä Eiffelin juureen futisfanialueelle sai täyttymyksensä heti ensimmäisenä iltana, kun koko porukkamme lähti taivaltamaan kaatosateessa kohti aluetta. Koska osa porukastamme oli hieman sokerista tehty, nappasimme taksin ja pyörähdimme turvatarkastukseen. Emme saaneet kuljettaa sateenvarjoja alueelle, joten jätimme alueen aitojen ulkopuolelle äidin ja varjot - joitakin uhrauksia on joskus tehtävä... Mieskolmikko jatkoi siis urheasti taivaltaan kohti fanikauppaa ja palasi sieltä miltei tuntia myöhemmin 170 euroa köyhempänä komeat Portugalin ja Saksan kaulaliinat kaulassa ja fanipaita kassissa. Iskä oli kätevästi jättänyt puhelimensa lataukseen hotellille, joten hän samalla varmisti, että äiti odottaisi kiltisti turvatarkastuksen liepeillä sillä aikaa poliiseja katsellen, kun uitetut koirat palaisivat takaisin.
Kaulaliinat liehuen palasimme onnellisina takaisin hotelliin syömään patonkia, tapaksia ja tuorepuristettuja mehuja.
Ajelimme lentokentälle, ja Kasperi ja äiti kipittivät pitkin kenttää aamupala- ja tax free -ostoksilla. Sillä välin Konsta ja iskä ottivat rennosti penkeillä köllötellen. Toiminta lentokentällä oli sangen nopeaa, sillä meillä oli vain käsimatkatavaroita mukanamme. Turvatarkastuksessa tosin Konstan epäilyttävä futareppu valikoitui tietysti yllätystarkastukseen, ja siitä testailtiin räjähdeainejäämiä pyyhkäisyliuskoilla. Äiti oli myös piilottanut hammastahnan iskän vetolaukkuun - ihan vain pitääkseen tarkastajat valppaina. Kun kone kaarsi taivaalle, oli äiti jo unten mailla. Lukujärjestyspuristus oli ilmeisesti tehnyt äidistä selvää jälkeä... Onneksi meidän vieressämme istui iskä, jota viihdytimme loistojutuillamme koko matkan.
Pariisiin päästyämme nappasimme RER-junan kohti Luxembourgin puistoa ja hotellia. Junamatka tuntui meistä hieman pitkästyttävältä, joten kehittelimme iskälle uutta kesätyötä räppäävänä juna-artistina. Lupasimme tulla kyllä keräämään rahat, kun iskä esiintyisi. Pelasimme myös Haluatko euronääriksi -peliä iskäjuontajan keksiessä huonoja kysymyksiä ja äidin ollessa sekä yleisö että oljenkorret. Taisimme saada tuplattua potin johonkin 1,50 euron tienoille, jonka jälkeen epäilimme, että iskän pitäisi siirtyä tasalukuihin laskeakseen rahat oikein.
Hotellihuoneemme oli sangen korkealla kuudennessa kerroksessa. Hissi oli äidin kauhuksi niin kapea, että hänenkin hartiansa osuivat seinästä seinään. Onneksi hotellihuone oli sentään mukavan
iso ullakkohuone neljällä sängyllä.
Jätettyämme kamamme huoneeseen kipaisimme lähialueelle syömään. Jo Suomessa olimme hekumoineet paikallisista crepeseistä. Löysimme viihtyisän ja paikallisten suosiman ravintolan, jonka lista lupasi paljon. Kohta meillä olikin lautaset täynnä noita herkkulättysiä. Äiti tilasi omaan suuhunsa maistuvan vuohenjuusto-saksanpähkinä-hunajalätyn ja iskä selvästi jonkin nakkipiilosipuliyllärin. Me vetelimme tuttuun suomalaiseen makuun sopivia kinkku-juustoleipiä ja jälkiruuaksi makeita lättysiä erilaisilla täytteillä.
Ravintolan jälkeen me miehet tarvitsimme hieman lepoa sulatellaksemme kaiken herkkuruuan sekä karistaaksemme aikaisen aamun tuomat unihiekat. Äiti puolestaan lähti koluamaan latinalaista korttelia ja läheisiä kauppoja. Hän löysikin sieltä sangen ihania to do -muistilistoja sekä hyvin organisoitavan perhekalenterin kotiin kuljetettavaksi - ensi syksynä on siis toivoa, että joku meillä saa arjen lankavyyhdit pidettyä jotenkin käsissään. Lisäksi äiti shoppaili meille iltapalaa jostakin biokaupasta, joten saattaapa olla, että teemme vielä täsmäiskun jonnekin ennen syöminkejä.
Koko päivän etenkin Konstaa poltellut halu lähteä Eiffelin juureen futisfanialueelle sai täyttymyksensä heti ensimmäisenä iltana, kun koko porukkamme lähti taivaltamaan kaatosateessa kohti aluetta. Koska osa porukastamme oli hieman sokerista tehty, nappasimme taksin ja pyörähdimme turvatarkastukseen. Emme saaneet kuljettaa sateenvarjoja alueelle, joten jätimme alueen aitojen ulkopuolelle äidin ja varjot - joitakin uhrauksia on joskus tehtävä... Mieskolmikko jatkoi siis urheasti taivaltaan kohti fanikauppaa ja palasi sieltä miltei tuntia myöhemmin 170 euroa köyhempänä komeat Portugalin ja Saksan kaulaliinat kaulassa ja fanipaita kassissa. Iskä oli kätevästi jättänyt puhelimensa lataukseen hotellille, joten hän samalla varmisti, että äiti odottaisi kiltisti turvatarkastuksen liepeillä sillä aikaa poliiseja katsellen, kun uitetut koirat palaisivat takaisin.
Kaulaliinat liehuen palasimme onnellisina takaisin hotelliin syömään patonkia, tapaksia ja tuorepuristettuja mehuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti