Perinteinen perjantai Dubaissa

Heräsimme makoisia unia nähtyämme virkeinä uuteen lomapäivään. Olemme jo tottuneet elämään korkeuksissa huoneessamme, vaikka emme uskalla vieläkään kurkistella lasikaiteiden yli ala-aulaan. Siemaisimme aamupalaksi jälleen alakerrassa tuoreita hedelmiä, Nutellaa, leipiä, munakkaita, jogurtteja, maukkaita piiraita ja pikkuruisia arabialaisia herkkuja. Kulkumme kulki tuttuun tapaan hotellin omaan vesipuisto- ja rantsubussiin, joka tällä kertaa välttyi suurimmilta aamuruuhkilta perjantaipäivän vuoksi. Tänään(kin) päätimme panostaa etenkin perheliukuihin ja surffaustreeniin.

Perheliu'uissa on pahinta ehkä se, että iskä luulee jatkuvasti putoavansa korkeuksista ja äiti päätyy joka kerta kiljumaan selkä menosuuntaan, vaikka kuinka yritämme kääntää jotakuta toista ensimmäiseksi. Iskän mukaan kaikki johtuu siitä, että äiti ei ole vielä päässyt aivan kesäkuntoon ja hän on meistä kaikista painavin. Äiti puolestaan muistutti iskää siitä, kuinka meidän perheemme punnittiin ennen perheliukuun pääsemistä ja samalla hän maalaili kuvaa, kuinka yksinäinen iskä joutuisi kohta odottelemaan kevyempiä matkakumppaneita itselleen iltapäivään asti vesiliukumäen vierellä seisten, koska itse oli niin tuhtia tavaraa... Näin siis päivämme vesipuistossa soljui aurinkoisessa paahteessa leikitellen.

Koska olimme tutkineet  ilmaista hotellin kyytiä hyödyntäen jo muutamana päivänä valtavaa Dubai Mall -ostoskeskusta, lähdimme nyt valkoisen Lexuksen kyydillä kohti Dubai Emirates -kauppakeskusta. Sielläkin toinen toistaan upeammat kaupat kutsuivat rinta rinnan asiakkaita luokseen. Pysyimme kovina ja hairahduimme vain erääseen laskettelurinteen vieressä olevaan pingviinipeliin, josta tienasimme parin pehmopingviinin lisäksi ilmaiskäyntejä Magic Planetiin. Emme etukäteen tienneet, mikä tuo taianomainen Magic Planet oli. 

Aloitimme kierroksemme jädekojulta, jossa jaettiin ilmaisia jäätelöitä. Muu planeetta oli täynnä ihania hurvituksia ja pelikoneita. Pääsimme nopeasti kärryille paikan meiningistä ja ryntäsimme moottoripyöräpeleihin. Harmiksemme emme päässeet G-voimia rullaavaan suppiloon pyörimään, koska olimme sinne vielä liian lyhyitä.

 

Äiti ja iskä eivät olisi olleet liian lyhytkasvuisia, mutta iskällä alkoi olla jo kova kiire katsomaan laskettelurinteeseen pingviininäytöstä, joten kaappasimme toiset ilmaisjädet mukaan ja juoksimme liukuportaita alakerroksiin. Pingviininäytös oli opettava ja hellyyttävä, ja samalla löysimme viimein äidillekin täältä Dubaista ammatin; hän voisi kouluttaa pingviinejä - mikä valtava markkinarako. Iskän mielestä siihen tosin tarvittaisiin pikemminkin biologia kuin pedagogia. 

Ennen lähtöämme ehdimme poiketa Carrefourissa iltapalaostoksilla ja lelukaupassa, josta äiti ja iskä lupasivat tuoda tuliaisia tullessaan kesäkuussa uudestaan Dubaihin. Kauppakeskuksen taksijono oli tosi pitkä, ja porukka poukkoili vielä sinne tänne. Iskän mielestä jonotus olisi rullannut parhaiten valmistelemalla seuraavat kyytiläiset jo valmiiksi tönöttämään taksipaikkojen viereen. Sen sijaan ihmislauma päästettiin aina tasaisin väliajoin hortoilemaan kohti takseja, ja ajojärjestelijä huikkasi epämääräisesti, miltä puolelta jokaisen tuli taksi napata. Sitten pakattiin sisään ostoskärryllisiä tavaraa, mummoja, taksien väleissä vilistäviä pikkulapsia... Ja niin koko liikenne aina seisoi. Saimmepa mekin taksin haaviimme ja karautimme hotellille.

Torstai on vesileikkejä täynnä

Aamun sarastaessa meillä oli vällyjen välissä niin mukavaa, että myöhästyimme hotellin vesipuistokuljetuksesta. Herättyämme laskeuduimme aamupalapöytiin maistelemaan uusia ja vanhoja herkkuja tahnoista, hedelmistä ja leivistä piiraisiin, munakkaisiin ja mehuihin. Jaksoimme hyvin murkinoida kokonaisen tunnin ja tunkea kupumme täyteen päivän hurvituksia varten, vaikka vesipuisto, uima-altaat ja ranta huusivat jo meitä. Onneksi meillä oli mukana maailman paras surffaripoika, joka oli myös omien sanojensa mukaan maailman nopein laskemaan vesiliukuja, maailman rohkein tekemään temppuja vedessä ja maailman paras uimaan aallokossa. Meillä muilla olikin hieman kirittävää, kun tällainen mahtipoika oli matkassamme... Suunsoitto taukosi onneksi hetkittäin tyrskyissä tai veden alla. Osaa perheestämme harmitti myös aurinkoisen päivän pitkät jonot, joten päätimme vaihtaa maisemaa rantsuhotellin puolelle.

Äiti oli sekä reipas uimari että vielä reippaampi porealtaassa istuja. Hänen mielestään 27-asteinen ilma tuntui kylmältä, kun hän joutui välillä nousemaan 37-asteisista poreista leikkimään härkää meidän kanssamme. Pakotimme äidin myös vauhdikkaisiin sukelluksiin ja käsiseisontoihin, jotta pystyisimme surffaamaan hänen selkänsä päällä. Iskä puolestaan otti rennosti aurinkovarjon alla pyyhkeisiin kietoutuneena hänelle lahjaksi ostettua Mielensäpahoittajaa lukien. Välillä saimme iskän ja äidin houkuteltua myös rantsun puolelle. Meistä ei paljoa tarvinnut huolehtia, kun neljä uimavalvojaa tapitti meitä tiiviisti vesi- ja hiekkaleikkiemme aikana. Olimme meressä miltei ainoat uimarit, ja yksi valvojista partioi vielä meistä kauempana kanootissaan. Löysimme upeita simpukoita, vaikka ne eivät näyttäneetkään miltään Intian jättisimpukoihin verrattuina. Päätimme silti raahata ne kotiin.

Koska aloimme muistuttaa pikkuhiljaa myös väriltämme meren rapuja runsaista aurinkorasvakerroksista huolimatta, lähdimme katsastamaan valtaisaa Burj Khalifaa ja läheistä soukia. Kuljeskelimme nälkäisinä ilta-auringossa ja ihmettelimme korkeuksiin kohoavia upeita rakennuksia. Poikkesimme ruokkimaan vain meidät pojat, sillä äiti ja iskä olivat menossa hotellin iltabuffettiin Surf & Turf -illalliselle.

Oli ihanaa jäädä riekkumaan hotellihuoneeseen; saimme rauhassa pelailla kännyköillä ja katsoa telkkarista arabiaksi dubattuja lastenohjelmia... Äiti ja iskä painelivat illalliselle, joka oli kuulemma taivaallinen. Tarjolla oli kaikkea, jota toivoa saattoi. He napsivat lautasilleen mistekalaa, taskurapuja, simpukoita, hummereita, jättikatkarapuja, erilaisia salsoja, salaatteja, tuntemattomia kaloja, tahnoja, lihoja ja niin edelleen... Äitiä suretti ikkunasta näkyvä hotellin uimavalvoja, joka valvoi tyhjää allasta. Pääsisimme siis ehkä huomenna paikkaamaan tilannetta. Jälkiruokana oli vaatimattomasti vain 30 erilaista sorttia kerroksittain rakennetuista kakkuherkuista karkkibuffaan. Lopulta he kaivautuivat köllöttelemään huoneeseenkin, jonka huijasimme siivonneemme. (Siivoojat käyvät meillä nimittäin pari kertaa päivässä hoitelemassa sotkumme.)

Toivepäivä: vesipuistosta KidZaniaan

Aamulla heräsimme virkeinä ja suunnistimme mahat kuristen hotellin aamupalalle. Aamupala oli taivaallinen; tarjolla oli varmasti yli sataa sorttia kaikenmoista apetta. Konsta suuntasi suoraapäätä jälkkäribuffaan ja kohti kokkia, joka puristi tuoreista hedelmistä erilaisia mehuja. Kapu aloitteli runsaiden hedelmätarjottimien ääreltä kierrostaan, ja äiti ja iskä vipelsivät minkä kerkesivät munakaskokin, mehukokin, sushikokin ja jälkkärikokin väliä samalla herkkuja napsien englantilais-, arabialais- ja aasialaissävytteisistä tarjoilupöydistä.

  

Kun olimme kierineet ulos aamupalalta, nappasimme hotellin kuljetuksen kohti vesipuistoa ja rantaa. Puikahdimme saman hotelliketjun rannalle nauttimaan lämmöstä ja altaista. Äidin oli vallan ihanaa lojua 37-asteisessa porealtaassa sillä välin, kun me pojat sukeltelimme altaissa. Hetken polskinnan jälkeen menimme hotellin portista suoraan vesipuistoon treenaamaan surffaamista. Me pojat onnistuimme pysymään aika mukavasti lautojen päällä masuillamme, äiti ei viitsinyt näyttää salaisia surffaustaitojaan ja iskä vetosi selkähaavaansa, jottei olisi joutunut laudan päälle. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, ja ihokin alkoi mukavasti punoittaa vesiseikkailuissa. Isossa aaltoaltaassa polskiessamme uimavalvoja hyppäsi Konstasta metrin päähän pelastamaan jotakuta. Iskä tietysti oli aivan järkyttynyt, mutta onneksi kyseessä oli vain harjoitus, jolla pidetään uimavalvojat tarkkaavaisina. Onneksi iskä ei yrittänyt itse elvyttää suoraan harjoitusuhria...

Useiden liukujen ja surffausten jälkeen jatkoimme matkaa KidZaniaan, joka on aika paljon jalostuneempi versio Yrityskylästä. KidZaniassa pääsimme käyttämään kosolti englantia ja työskentelemään mm. DHL-kuljetusfirmassa, Cola-tehtaassa, ruokakaupassa, avaruustutkimuslaitoksessa, Kinder-tehtaassa, jädekioskissa ja mehufirmassa. Lisäksi kiipesimme köysillä talon katolle vauhdikkaasti. Alla olevassa kuvassa kalastelemme kalliita helmiä turbaanit päissämme. Lopussa Kapulla kävi vielä uskomaton tuuri, kun joku lahjoitti meille 40 KidZanian rahaa. Tietysti kävimme tuhlaamassa sen samantien futispalloon.

  

Rehkimisemme aikana äiti ja iskä livahtivat syömään herkkuhummereita läheiseen ravintolaan. Lähtiessämme hotellille seurasimme hetken paikallisia lätkätreenejä kauppakeskuksen lätkäareenalla. Valmentajillakin oli hieman työtä pysyä luistimilla pystyssä, joten iskä sai loistoidean siitä, kuinka voisimme muuttaa Dubaihin valmentamaan lätkää. Enää pitäisi siis löytää äidille täältä kuulemma työ.

Ensimmäisen Dubai-päivän touhotuksia

Passitarkastuksessa Konstalla ei meinannut pitää pokka, kun tullivirkailija kutsui Kasperia nimellä mister Majo. Hetkisen ehdimme jo naurunräkätyksen välissä pohtia, kenen passin mahdoimme kotoa napata matkaan...Hyppäsimme lentokentältä aamuvarhaiseen metroon. Me pojat ja äiti menimme naisten vaunuun ja iskä sullottiin miesten alueelle. Hieman meillä oli tosin jännitystä ilmassa siitä, jäisimmekö kaikki samalla pysäkillä pois, sillä metro täyttyi hiljalleen täpötäyteen, ja iskä hävisi näkyvistämme.

Loikkasimme onnistuneesti tihkusateeseen ja taivalsimme ehkä kohti hotelliamme, jonka näimme siintävän parin sadan metrin päässä. Ei-niin-hyvän-suuntavaiston omaava äiti laitettiin suunnistushommiin, joten onnistuimme jotenkin kuitenkin missaamaan Jumeirah Emirates Towers -hotellistamme kaikki sisäänkäynnit ja saavuimme takapihan/sivupihan kautta jonnekin evakointipaikalle. Hotellia kiertäessämme jälleen kiittelimme itseämme hyvästä valinnasta jättää isommat matkapakaasit kotiin. Lehtiä lakaisevan työntekijän ohjeistamana pääsimme viimein pääoville, mutta painelimmekin väärään tornirakennukseen. Lopulta meidät kierrätettiin oikeaan osoitteeseen suljetun kauppakeskuksen läpi. Hotellin aulassa saimme käsiimme heti vihreää limeltä, kiiviltä ja mintulta maistuvaa kirpsakkaa juomaa, jonka kaadoimme kurkuista alas. Näytimme luultavasti tässä vaiheessa aamukuudelta jo niin nuutuneilta, että meille annettiin huone, emmekä siis joutuneet odottelemaan iltapäivään asti. Hissasimme itsemme kerrokseen 24, tuijottelimme korkeuksista upeita aulatiloja ja Dubain valomerta ja pujahdimme hetkeksi peittojen alle. Äiti oli tietysti haltioissaan hotellin shampoo-, naamapesu-, suihkuvaahto-, rasvapurtilo- ja teevalikoimista.

Herättyämme meitä ei enää pidätellyt mikään ja sujahdimme pikavauhtia korvat lukitsevalla hissillä 24 kerrosta alaspäin uimashortseissamme. Nappasimme hotellin edestä taksin ja kaahasimme Wild Wadi -vesipuistoon. Iskä oli onnellinen, kun hotellimme asiakkaina pääsemme vesipuistoon ilmaiseksi vaikka ihan joka päivä. Huijasimme äidin ja iskän kanssamme moniin liukuihin. Miten sattuikin, että äiti pääsi aina jättirenkaissa istuessamme selkä menosuuntaan nauttimaan kyydeistä? Voi sitä ihastuksesta kiljunnan määrää! Me pojat kiipesimme myös puiston suurimpiin liukuihin, joissa lähtölaskennan siivittäminä putosimme putkista yhä alemmas ja yhä kovempaa. Äiti puolestaan yritti vältellä vedestä purskahtavaa perähuuhtelua singotessaan renkulaliukumäissä ylämäkeen ohi useiden uimavalvojien.

Vesipuistoreissun jälkeen kurvailimme lenkkariostoksille ja syömään Dubai Mall -ostoskeskukseen. Koska seurueemme oli aikamoisen erimielinen illan ruokatarjonnasta, oli pöydässämme lopulta kolmesta eri ravintolasta haettua ruokaa ja siltikin vielä yksi murjottava pikkupoika. Onneksi sapuskat kuitenkin upposivat kitusiimme vauhdilla ja pääsimme taivaltamaan valtavassa ostoskeskuksessa ohi luistinradan, vesiputouksen, akvaarion ja satojen kauppojen kohti urheilukauppoja. Kenkäfriikkilapsi, jolla ei ole kotosalla kuin 30 paria kenkiä, oli jälleen kenkien tarpeessa. Lenkkarit olisivat kyllä löytyneet tällä kertaa Niken kaupasta, mutta maksumiehemme oli hieman eri mieltä hinnasta ja maksukyvystään.

Kello alkoi tikittää jo iltamyöhää, joten talsimme ruokakaupan kautta metroon satoja metrejä pitkiä putkia ja liukumattoja pitkin. Iskän mielestä olisimme metrolle kävelyn sijaan samassa ajassa kävelleet jo hotellillekin... Survouduimme tiivistunnelmaiseen metroon ja jäimme pois parin aseman päästä pimeään iltaan. Kaukana häämöttävä Wendy´s-kyltti sai kulkumme suuntaamaan jälkiruokaa noutamaan. Hyvällä ruokahalulla vedimme kermavaahtoiset pirtelömme ja tarvoimme hiekkakentillä ja rakennustyömailla puikkelehtien takaisin hotelliin. Iltamyöhään alkoi kuulua kuorsausta sängystä, vaikka meillä oli vielä kylpyammeilutkin kesken. Äidin kanssa sitten murkinoimme hieman iltapalaa ja katsoimme krikettiä ennen kaivautumista pöyhkeiden peittojen alle.

Nenät kohti Dubaita!

Hiihtoloman kunniaksi otimme suunnan kohti Dubaita ja lämpöä. Halpojen lentojen vainun omaava äiti oli bongannut meille makoisat lennot jo syksyllä, joten enää piti pakata laukut matkaan ja suunnata kentälle. Koska perheemme halusi näihinkin matkavalmisteluihin hieman ekstreme-kokemuksia, aloitimme edellisenä päivänä tapettien poiston ja pintaremontin kolmessa makuuhuoneessa. Näin ollen kiikutimme sekä huoneiden sisältöjä että pakattavia tarvikkeita tupaten täyteen ahdattuun olohuoneeseen. Edellisyönä syntynyt tehtävälista lähtöaamun touhuista oli sen verran pitkä, että lähetimme iskän rentoutumaan töihin ja kävimme hommiin. Kun olimme selvinneet pakkauksista, gerbiilien muonaostoksista, apteekkireissusta, kierrätyskeskuspiipahduksesta, väistötilojen taulukoinneista ja paniikissa kirjoitetuista esseistä, kaahasimme vielä K-Rautaan laminaattikaupoille. Nimittäin lomaillessamme kolme makuuhuonettamme saisivat toivottavasti uuden ilmeen. Samoin auto sai uuden ilmeen, kun se piti viime metreillä survaista talliin ja täyttää romuilla, jotka eivät muualle enää mahtuneet...

Koska pakkaamisaikaa jäi lopulta sen verran vähän, emmekä enää keksineetkään, mitä olisimme voineet edes pakata, meillä oli juna-asemalle juostessa vain kolme reppua matkassa mukana. Hieman meitä jännitti, ehtisiköhän iskä töistä myös kentälle ajoissa. Kaikki soljui kentällä kovin jouhevasti, kunnes äiti sai jo lähtöportilla ollessamme mystiseltä Markulta puhelinsoiton. Siellä se Markku Qatarilta päivitteli, eikö meillä ollut yhtään laukkua ruumaan. Hyppäsimme lentokentän läpi viilettävään bussiin ja asettauduimme paikoillemme koneeseen. Iskä sai meidät viikarit pitämään  hyvää seuraa viereensä, kun taas äiti pääsi läppärinsä ja esseittensä kimppuun lähimaastoon. Ehdimme nauttia sekä lentokoneen hyvästä ruuasta (ja Konsta ehti nauttia myös muidenkin jälkiruuista) että mahtavasta 280 leffan valikoimasta. Meitä ei yhtään nukuttanut, vaikka vanhemmat yrittivätkin houkutella pistämään silmiä kiinni.

Dohaan laskeuduttuamme meillä oli 50 minuuttia aikaa suunnistaa junan kanssa toiseen terminaaliin ja juosta lähtöportille. Vaikka kello kolkutteli Suomen aikaa jo kello yhtä yöllä, se ei meitä hidastanut. Ehdimme aikamoisella ravilla ihan mukavasti! Dohasta Dubaihin lento kesti valitettavasti vain 50 minuuttia. Tämän jälkeen kipitimme kiemurtelevaan jonoon, jossa seisoimme 1,5 tuntia silmät päässä seisoen. Meitä ei yhtään väsytä, vaikka äitiä ja iskää jo väsyttääkin - hehän eivät ole tottuneet riekkumaan näin 3.30 asti. Suunnitelmanamme on metroilla hotellille ja tingata sieltä huonetta jo aamukuudesta lähtien tai vaihtoehtoisesti napata pyyhkeet laukuista ja suunnata rantsulle nukkumaan. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää... Me olemme jo valmiita vesipuistoon!!!