torstai 23. helmikuuta 2017

Toivepäivä: vesipuistosta KidZaniaan

Aamulla heräsimme virkeinä ja suunnistimme mahat kuristen hotellin aamupalalle. Aamupala oli taivaallinen; tarjolla oli varmasti yli sataa sorttia kaikenmoista apetta. Konsta suuntasi suoraapäätä jälkkäribuffaan ja kohti kokkia, joka puristi tuoreista hedelmistä erilaisia mehuja. Kapu aloitteli runsaiden hedelmätarjottimien ääreltä kierrostaan, ja äiti ja iskä vipelsivät minkä kerkesivät munakaskokin, mehukokin, sushikokin ja jälkkärikokin väliä samalla herkkuja napsien englantilais-, arabialais- ja aasialaissävytteisistä tarjoilupöydistä.

  

Kun olimme kierineet ulos aamupalalta, nappasimme hotellin kuljetuksen kohti vesipuistoa ja rantaa. Puikahdimme saman hotelliketjun rannalle nauttimaan lämmöstä ja altaista. Äidin oli vallan ihanaa lojua 37-asteisessa porealtaassa sillä välin, kun me pojat sukeltelimme altaissa. Hetken polskinnan jälkeen menimme hotellin portista suoraan vesipuistoon treenaamaan surffaamista. Me pojat onnistuimme pysymään aika mukavasti lautojen päällä masuillamme, äiti ei viitsinyt näyttää salaisia surffaustaitojaan ja iskä vetosi selkähaavaansa, jottei olisi joutunut laudan päälle. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, ja ihokin alkoi mukavasti punoittaa vesiseikkailuissa. Isossa aaltoaltaassa polskiessamme uimavalvoja hyppäsi Konstasta metrin päähän pelastamaan jotakuta. Iskä tietysti oli aivan järkyttynyt, mutta onneksi kyseessä oli vain harjoitus, jolla pidetään uimavalvojat tarkkaavaisina. Onneksi iskä ei yrittänyt itse elvyttää suoraan harjoitusuhria...

Useiden liukujen ja surffausten jälkeen jatkoimme matkaa KidZaniaan, joka on aika paljon jalostuneempi versio Yrityskylästä. KidZaniassa pääsimme käyttämään kosolti englantia ja työskentelemään mm. DHL-kuljetusfirmassa, Cola-tehtaassa, ruokakaupassa, avaruustutkimuslaitoksessa, Kinder-tehtaassa, jädekioskissa ja mehufirmassa. Lisäksi kiipesimme köysillä talon katolle vauhdikkaasti. Alla olevassa kuvassa kalastelemme kalliita helmiä turbaanit päissämme. Lopussa Kapulla kävi vielä uskomaton tuuri, kun joku lahjoitti meille 40 KidZanian rahaa. Tietysti kävimme tuhlaamassa sen samantien futispalloon.

  

Rehkimisemme aikana äiti ja iskä livahtivat syömään herkkuhummereita läheiseen ravintolaan. Lähtiessämme hotellille seurasimme hetken paikallisia lätkätreenejä kauppakeskuksen lätkäareenalla. Valmentajillakin oli hieman työtä pysyä luistimilla pystyssä, joten iskä sai loistoidean siitä, kuinka voisimme muuttaa Dubaihin valmentamaan lätkää. Enää pitäisi siis löytää äidille täältä kuulemma työ.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti