Hiihtoloman kunniaksi otimme suunnan kohti Dubaita ja lämpöä. Halpojen lentojen vainun omaava äiti oli bongannut meille makoisat lennot jo syksyllä, joten enää piti pakata laukut matkaan ja suunnata kentälle. Koska perheemme halusi näihinkin matkavalmisteluihin hieman ekstreme-kokemuksia, aloitimme edellisenä päivänä tapettien poiston ja pintaremontin kolmessa makuuhuoneessa. Näin ollen kiikutimme sekä huoneiden sisältöjä että pakattavia tarvikkeita tupaten täyteen ahdattuun olohuoneeseen. Edellisyönä syntynyt tehtävälista lähtöaamun touhuista oli sen verran pitkä, että lähetimme iskän rentoutumaan töihin ja kävimme hommiin. Kun olimme selvinneet pakkauksista, gerbiilien muonaostoksista, apteekkireissusta, kierrätyskeskuspiipahduksesta, väistötilojen taulukoinneista ja paniikissa kirjoitetuista esseistä, kaahasimme vielä K-Rautaan laminaattikaupoille. Nimittäin lomaillessamme kolme makuuhuonettamme saisivat toivottavasti uuden ilmeen. Samoin auto sai uuden ilmeen, kun se piti viime metreillä survaista talliin ja täyttää romuilla, jotka eivät muualle enää mahtuneet...
Koska pakkaamisaikaa jäi lopulta sen verran vähän, emmekä enää keksineetkään, mitä olisimme voineet edes pakata, meillä oli juna-asemalle juostessa vain kolme reppua matkassa mukana. Hieman meitä jännitti, ehtisiköhän iskä töistä myös kentälle ajoissa. Kaikki soljui kentällä kovin jouhevasti, kunnes äiti sai jo lähtöportilla ollessamme mystiseltä Markulta puhelinsoiton. Siellä se Markku Qatarilta päivitteli, eikö meillä ollut yhtään laukkua ruumaan. Hyppäsimme lentokentän läpi viilettävään bussiin ja asettauduimme paikoillemme koneeseen. Iskä sai meidät viikarit pitämään hyvää seuraa viereensä, kun taas äiti pääsi läppärinsä ja esseittensä kimppuun lähimaastoon. Ehdimme nauttia sekä lentokoneen hyvästä ruuasta (ja Konsta ehti nauttia myös muidenkin jälkiruuista) että mahtavasta 280 leffan valikoimasta. Meitä ei yhtään nukuttanut, vaikka vanhemmat yrittivätkin houkutella pistämään silmiä kiinni.
Dohaan laskeuduttuamme meillä oli 50 minuuttia aikaa suunnistaa junan kanssa toiseen terminaaliin ja juosta lähtöportille. Vaikka kello kolkutteli Suomen aikaa jo kello yhtä yöllä, se ei meitä hidastanut. Ehdimme aikamoisella ravilla ihan mukavasti! Dohasta Dubaihin lento kesti valitettavasti vain 50 minuuttia. Tämän jälkeen kipitimme kiemurtelevaan jonoon, jossa seisoimme 1,5 tuntia silmät päässä seisoen. Meitä ei yhtään väsytä, vaikka äitiä ja iskää jo väsyttääkin - hehän eivät ole tottuneet riekkumaan näin 3.30 asti. Suunnitelmanamme on metroilla hotellille ja tingata sieltä huonetta jo aamukuudesta lähtien tai vaihtoehtoisesti napata pyyhkeet laukuista ja suunnata rantsulle nukkumaan. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää... Me olemme jo valmiita vesipuistoon!!!
Koska pakkaamisaikaa jäi lopulta sen verran vähän, emmekä enää keksineetkään, mitä olisimme voineet edes pakata, meillä oli juna-asemalle juostessa vain kolme reppua matkassa mukana. Hieman meitä jännitti, ehtisiköhän iskä töistä myös kentälle ajoissa. Kaikki soljui kentällä kovin jouhevasti, kunnes äiti sai jo lähtöportilla ollessamme mystiseltä Markulta puhelinsoiton. Siellä se Markku Qatarilta päivitteli, eikö meillä ollut yhtään laukkua ruumaan. Hyppäsimme lentokentän läpi viilettävään bussiin ja asettauduimme paikoillemme koneeseen. Iskä sai meidät viikarit pitämään hyvää seuraa viereensä, kun taas äiti pääsi läppärinsä ja esseittensä kimppuun lähimaastoon. Ehdimme nauttia sekä lentokoneen hyvästä ruuasta (ja Konsta ehti nauttia myös muidenkin jälkiruuista) että mahtavasta 280 leffan valikoimasta. Meitä ei yhtään nukuttanut, vaikka vanhemmat yrittivätkin houkutella pistämään silmiä kiinni.
Dohaan laskeuduttuamme meillä oli 50 minuuttia aikaa suunnistaa junan kanssa toiseen terminaaliin ja juosta lähtöportille. Vaikka kello kolkutteli Suomen aikaa jo kello yhtä yöllä, se ei meitä hidastanut. Ehdimme aikamoisella ravilla ihan mukavasti! Dohasta Dubaihin lento kesti valitettavasti vain 50 minuuttia. Tämän jälkeen kipitimme kiemurtelevaan jonoon, jossa seisoimme 1,5 tuntia silmät päässä seisoen. Meitä ei yhtään väsytä, vaikka äitiä ja iskää jo väsyttääkin - hehän eivät ole tottuneet riekkumaan näin 3.30 asti. Suunnitelmanamme on metroilla hotellille ja tingata sieltä huonetta jo aamukuudesta lähtien tai vaihtoehtoisesti napata pyyhkeet laukuista ja suunnata rantsulle nukkumaan. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää... Me olemme jo valmiita vesipuistoon!!!
Aikainen lintu madon nappaa. Mukavaa vesipuistoreissua!
VastaaPoista