Superpäivä alamäkifillareilla!

Superpäivä alkoi aamuvarhaisella, kun vedimme napojamme täyteen aamupalaa päivän koitoksia varten. Murkinat sujahtivat suihin ennätysnopeasti, joten olimmekin pian valmiita hakemaan alamäkifillarit ja varusteet. Liidimme reippaasti kohti toria ja pyörävuokraamoa, jossa ajokkimme jo odottivat meitä malttamattomasti. Puimme päällemme asianmukaiset varusteet: polvi- ja säärisuojat, hanskat, ylävartalon suojapanssarin ja motocrosskypärän. Meitä jännitti niin, ettei ohjeiden ja parhaiden reittien kuuntelusta meinannut tulla mitään. Samalla äiti yritti napsia meistä loisto-otoksia, mutta heilumme sen verran, että näytimme joka kuvassa tärähtäneiltä.

Harjoittelimme pyörätiellä pienen alamäen verran jarrujen käyttöä, ja äiti mietiskeli, kuinkahan porukkamme pärjäisi jyrkissä rinteissä Konstan samalla hänelle huutaessa, ettei hän saa jalkojaan polkimille eikä jarrujakaan käsillään painettua. Odottaessamme lasketteluhissien avautumista otimme kypärät hikisiltä kutreiltamme ja pidimme ensimmäisen juomatauon. Päivän loputtua tulisimme haisemaan tosi pahoilta, koska näytimme jo nyt aivan hikisiltä ja ryvettyneiltä. Kasperi laitettiin testaamaan tuolihissiä tietysti ensimmäisenä pyöränsä kera. Pyörän nostossa kyytiin oli vielä hieman harjoiteltavaa, joten hissi pysäytettiin kiltisti. Hissin nytkähtäessä uudelleen liikkeelle häntä ohjeistettiin ruotsiksi huutaen, kuinka pyörä tulisi loppupäässä napata hissin kyydistä. Konsta ja Janne olivat ottaneet oppia Kasperilta, ja kohta koko trio kohosi kohti korkeuksia. 

 

Hurjapäinen Kasperi tyrkättiin rinteistä alas taas ensimmäisenä, tasapainoaan hakeva Konsta laski keskimmäisenä ja pelokas Janne jarrutteli viimeisenä. Ensimmäisten laskujen jälkeen vauhti kasvoi ja rinteet jyrkkenivät. Aina vihreiden ja sinisten reittien yläpäässä Janne antoi myös vinkkejä kallistuksiin ja jarruttamiseen. Yksi lasku takaisin alas kesti 10-40 minuuttia, ja matkan varrelta löytyi esimerkiksi kalliotaipaleita, kivikoita, jyrkkiä neulansilmäkaarteita, metsäreittejä, Konstan eteen tulevia yllättäviä kantoja ja hyppyreitä. Kun muutama lasku oli takana, oli kehitystä jo tapahtunut, vaikka Konsta nappasikin maakosketuksia tasaisin väliajoin, ja penkkiäkin päästiin suoristelemaan muutamaan otteeseen. Konsta ottikin pyörästään ja ajovarusteistaan muutenkin kaiken irti, sillä välillä hän ilmeisesti oli kierähtänyt sivusta kyljelleen maahan ja muutaman kerran myös hypähtänyt tangon yli. Aina kuitenkin suurin osa fillarista ja Konstasta oli polulla eikä pudotuksen puolella… 

Ylös matkustettiin joko tuolihisseillä tai gondolilla, jonne survottiin kolmen ihmisen lisäksi kolme pyörää pystyyn. Erään kerran Konsta myös huomasi hississä, että hän oli jättänyt ajohanskansa alas vedentäyttöpaikalle, sillä hänen huomionsa oli kiinnittynyt sillä kertaa Kasperin kasteluun… Lapsille annettiin päivän aikana menoveden lisäksi myös kaksi vanhaa reppuun jäänyttä keksiä per nenä, koska he eivät halunneet lähteä syömään hotellille kesken laskujensa. Päivän aikana lapsia ei kuitenkaan vahingoitettu, ja koko trio säilyi hymyssä suin ja vauhdin hurmassa, sillä kova meno tuntui maistuvan niinkin paljon, että alamäkipyöräily meni kuulemma TOP3-urheilulajeihin.

Meidän laskiessamme rinteitä alas oli äidillä ja Linnealla ollut virkistävä kylpyläpäivä. Äidin yllätykseksi he pääsivät vaihtamaan uikkarinsa mix-pukuhuoneisiin ja painelivat siitä sitten pulikoimaan. Kylpylässä oli pari liukumäkeä, lämpöisiä porealtaita, ulkoallas ja kiemurteleva iso allas. Kylpyläpäivän mielettömän rauhalliset käänteet voisi tiivistää yhteen kadonneeseen ponnariin, vikuroivan kylpylelun kesyttämiseen, merenneitosukelluksiin ja vauhdikkaisiin pariliukuihin. Äidin kylpylöintiin kuului tietysti myös poreallassopassa kiehumista. Ruotsalainen sauna oli aikamoinen yllätys, sillä siellä ei ollut lämpöä nimeksikään eikä edes löylykippoa tai kauhaa. Kumpainenkin jaksoi istua ylälauteilla pitkän tovin ennen ruokakauppaan rientämistä karjuvan nälän kera.

Kun koko poppoo oli kasassa, me viikarit bongasimme ruuan jälkeen Åren paikallisen juoksuseuran treenit. Koska juoksijaporukka juoksi vetoja hotellialueen ympäri, halusimme tietysti juosta perässä pelkät alushousut jalassa. Vedimme siis hikipääjuoksua muiden juoksijoiden tavoin emmekä ymmärtäneet joko ruotsiksi kuultuja pyyntöjä poistua paikalta tai vaihtoehtoisesti meidän kannustuksiamme. Äiti ja Janne yrittivät naamioitua normaaleiksi hotellivieraiksi viiniä parvekkeella siemaillessaan sillä välin, kun me viiletimme punaisina ohi muun porukan mukana. Kaikkien onneksi treenit loppuivat tunnin päästä ja pääsimme lähtemään uimarannalle kalastamaan. Tällä kertaa nappasimme keittiöstämme mukaan purnukoita ja mittakippoja mahdollista saalista varten. Konstan epäonneksi hän joutui saalistamaan siivilällä, joten hän ei pystynyt kantamaan vettä kala-altaaseemme, jossa tosin ei ollut kalan kalaa. Meidät lahjottiin pois rannalta iltamyöhään juustonaksuilla ja poppareilla, jotta ilta ei venyisi puoleen yöhön.