Viimeinen vuorokausi piti sisällään lähdön Orlandosta, autonpalautuksen, kolme eri lentoa ja tiukkoja käänteitä. Aikamoista matkustusta! Kävimme heittämässä hotellin respaan avainrannekkeemme jo kymmenen maissa ja lähdimme painelemaan kohti Miamia. Automatka tuntui pitkältä ja sitä se olikin, vaikka pysähdyimme pikavisiitille Walmartiin ostamaan herkkuja ja juomaa jossakin rämealueen kyläkeskittymässä. Haaveilemamme ruokapaikat oli pakko jättää taakse, jotta ehdimme palauttaa auton ennen neljää. Saavuimmekin juuri parahiksi 15 minuuttia ennen autonpalautukseen, kokosimme kimpsumme ja kampsumme autosta ja taivalsimme terminaaliin. Samassa äidin kännykkään kilahti viesti, että lentomme oli pari tuntia myöhässä. Koska vaihtoaika seuraavalla kentällä Lontoossa kutistui näin 45 minuuttiin, aikuisille tuli jo etukäteen hieman tuskanhikeä.
Hotkaisimme ruokaa kentällä Burger Kingissä ja menimme perusteelliseen turvatarkastukseen. Kolme vetolaukkuamme takavarikoitiin tarkempaan syynäykseen, joten Kode, äiti ja Janne pääsivät selittämään M&M-karkki-, saippua- ja grillimausteostoksiaan. Turvatarkastuksen toisella puolella aika kuluikin kännykkää pelatessa ja kirjoja lukiessa.
Kone pääsi lähtemään 20.30 sijaan vasta vähän vaille 23, joten koneessa söimme samantien iltaruuat jälkiruokineen, katsoimme yhdet leffat sekä rullauduimme nukkumaan huopien alle. Aamun valjetessa olimme valmiit rynnimään Heathrowin kentällä läpi ihmismassojen, jotta ehtisimme tiukalla vaihtoajalla koneeseen kohti Tukholmaa. Olimme vielä edellisessä koneessa sisällä, kun katselimme lipuista boardauksen alkavan 20 minuutin päästä... Puikkelehdimme siis vikkelästi läpi passintarkastuksen ja pääsimme pikalinjalle turvatarkastukseen - paitsi Janne, joka jäi laukkunsa kanssa taas tullin haaviin. Me muut painelimme jo portille, kun Jannea tutkittiin ja toivotimme onnea lennolle ehtimiseen. Kun saavuimme perin puuskuttavina lähtöportille, kone näytti olevan myöhässä puoli tuntia, joten Jannekin tulisi ehtimään. Sitten jo nousimmekin koko konkkaronkka kohti Tukholmaa ja ummistimme vielä silmämme.
Tukholmassa meidän piti mennä kentältä ulos ja takaisin sisään, koska meillä ei ollut valmiina lippuja, eikä Arlandan lentokenttävirkailija päästänyt laumaamme etenemään jatkolentotiskin kautta. Koska aikaero söi jatkuvasti tunteja vuorokaudestamme, alkoi olla jo ilta ja nälkä ja pääsimme piipahtamaan vielä purilaisilla ennen lähtöä Suomeen. Taistelimme toki vähän siitä, millä jatkaisimme Suomessa matkaamme ja päätimme yrittää ehtiä tunnin lennon jälkeen vielä junaan. Pikaisen lennon jälkeen kiidimme siis vielä juna-asemalle ja puksuttelimme Huopalahden asemalle, jossa vielä vaihdoimme junaa matkataksemme perille asti.
Seuraavana aamuna Janne lähti hakemaan Karmaa ja Hornaa koirahoidosta. Neidit olivat olleet kovin reippaita, ja Karma oli hieman uudistanut petiäänkin. Karmalle ja Hornalle oli annettu myös lempinimi Vauhtikaksikko, joten ilmeisen riemullista oli ilmeisesti ollut... Jälleennäkemisen riemusta neitokaisten oli hankala pysyä nahoissaan, ja Karma loikkasi suinpäin valtavalla pompulla Koden yläkerrossänkyyn.
Kaiken kaikkiaan paluu meni sutjakkaasti ja miltei liiankin sutjakkaasti. Koska matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, ei meidän tarvinnut jäädä odottelemaan myöskään laukkujamme. Kotiin oli taas kiva palata ja jäädä muistelemaan kuumaa Floridaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti