Heräsimme reippaina uuteen vesipuistopäivään. Koska olimme jo konkareita seasonal passejemme kanssa, emme mokanneet parkkeerauksissa, turvatarkastuksissa emmekä rannekejonoissa. Koska Kasperi oli päässyt kummitustaloon ja Linnea hiusten letitykseen, oli Koden vuoro saada toiveensa täytettyä. Hän valitsi siis vesipuistosta mukin, johon sai hakea automaattien uskomattomista makuvaihtoehdoista rajattomasti juomaa, eikä juomatankkaus automaateilta edes onnistunut muunlaisilla mukeilla. Juomamuki vaihtoi vielä väriään erilaisista juomista. Oooh! Äiti jätettiin punaisen nahkansa kanssa varjoon aurinkotuoleille vahtimaan reppua ja uutta taikamukia. Armeliaasti Kode myös täytti keltaisen mukinsa äitiä varten Sprite-mustikka-granaattiomenalimpparilla.
Kun äiti oli saanut luettua 16 keskeytyksen (viikareiden juomanhakureissut ja tarinoinnit hurjista liukumäistä, omat juomamukintäyttöreissut, nopeat pulahduskäynnit aaltoihin...) kera luettua Kuolemansyntinsä, oli aika siirtyä vihdoin täyttämään uutta kalenteria. Me muut jatkoimme pulikointejamme ja kartutimme rannekkeisiin pisteitä. 3000 pisteellä saisi nimittäin ilmaisen jäätelön ja yhdestä liu'usta niitä olisi jaossa aina 10-250. Tuo 250 pistettä tosin täytyi pelata siten, että voitti neljästä radasta nopeuslaskun. Näin ollen emme koskaan voineet mennä samaan lähtöön... Jannea ei pisteidenkeruu tällä kertaa motivoinut, joten hän otti lepoa ja valokuvasi kotkotuksiamme.
Viihdyimme vesipuistossa monen monta tuntia, mutta sitten meille tulikin yhtäkkiä kiire. Nimittäin Janne halusi lähteä katsomaan raketin laukaisua. Matkaa oli 70 mailia ja lähtökynnys pitäisi ylittää, jotta olisimme alle 30 mailin päässä näköetäisyydellä laukaisuaikaan klo 17.04. Laukkasimme jätskeinemme siis autoon ja äiti lähti reitittämään meitä tulliteitä pitkin kohti itäistä rannikkoa. Kuuden tietullin jälkeen olimme 17 minuutin päässä laukaisusta isolla valtatiellä, joten kuski alkoi kartturin ohjeiden mukaan etsiä ulostuloväylää sekä mahdollista kyttäyspaikkaa. Täytyy myöntää, että autossa oli hieman säpinää, kun taistelimme aikaa vastaan läpi valtatieliittymien ja näkyvyyttä haittaavien tiheiden metsien. Saavuimme lopulta pienemmälle tielle läpi paikallisten ranchien ja saimme auton pellon laitaan kahta minuuttia ennen laukaisua. Siristimme silmiämme kohti itää, mutta emme tienneet, näkyisikö raketin laukaisu noin 20 mailin päähän pilvisellä ilmalla... Juuri oikeaan aikaan näimme raketin nousevan kultaisen kangastuksen lailla kohti korkeuksia! Wau - olimme onnistuneet bongaamaan tämän ehkä elämässämme hyvin ainutkertaisen tapahtuman paljain silmin ja paikan päällä! Kuvaan ei tosin tallentunut rakettia, sillä kuvaajamme keskittyi vasta laukaisun jälkeen pellonlaitamakuvauksiin.
Takaisin tullessa valitsimme tulliteiden sijaan pienemmät tiet, joten paluumatka venyi kolminkertaiseksi, mutta pääsimme palkitsemaan itsemme kuitenkin Taco Bellin herkkuaterioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti