Ampaisimme ajoissa peittojen alta, sillä tänään olisi ihana retkipäivä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lähteä parin tunnin päähän Ambolin viidakkoon katsomaan apinoita ja vesiputouksia, mutta suunnitelmiin tuli hieman mutkia matkaan. Istuskelimme vakiokuppilassamme aamupalasta nauttien, kun ihmettelimme, miksi hiekkatiellä näkyi muutamiakin matkalaukkujaan vetäviä ja rinkkojaan kantavia ihmisiä. Emme olleet aikaisemmin edes nähneet niin montaa turistia. Syykin selvisi Shoklun soitettua meille: tänään taksit olivat lakossa. Joutuisimme siis perumaan retkemme, joten muutimme nopeasti suunnitelmaksi vesipuistolilluttelun.
Kyyti vesipuistoon oli meille yhä arvoitus, kun vitsailimme keskenämme pyytävämme ravintolan portille ilmestyneen komean nuorukaisen heittävän meidät moottoripyörällä perille. Emme olleet täysin väärässä... Muutaman minuutin kuluttua Shoklu kaartoi paikalle skootterilla, ja kehotti kummitätiä hypähtämään moottoripyörän kyytiin. Shoklun, äidin ja meidän poikien oli puolestaan määrä päästä perille skootterilla. Pakkauduimme siis tähän äiti-lapsi -kuljetukseen niin, että Kasperi oli etummaisena, Shoklu ajoi, Konsta istui hänen takanaan ja äiti roikkui Konstasta taaimmaisena samaan aikaan, kun kummitäti viiletti tukka hulmuten moottoripyörällä. Pääsimme loistavasti perille, vaikka äitiä hieman hirvittikin tämä paikallinen kuljetusmuoto paikallisen liikenteen ja lehmien seassa.
Anjunassa sijaitseva Splashdown-vesipuisto oli aika pieni, mutta meitä se ei haitannut. Portilla suoritettavien maksujen ja meidän poikien mittausten jälkeen pääsimme liukuihin. Yletyimme pohjaan vesipuiston kaikissa altaissa, ja liukujen päissä altaiden vesi oli jopa niin matalaa, että äiti otti suoraan takapuolellaan pohjakosketuksen liukuessaan isosta liu'usta. Äiti ei myöskään lainkaan ollut huomannut, että liukumiseen käytetty matto oli lentänyt hänen altaan jo puolivälissä vesiliukumäkeä pois ja jäänyt jumittamaan meidän muiden eteen. Me pojat ja kummitäti yritimme napata laskiessamme äidin peflettiä, mutta ilmeisesti äiti oli ehtinyt liimata sen kiinni liukumäen kaarteeseen. Viiletimme myös korkeasta rengasliukumäestä alas yksin ja pareittain. Parhaat kyydit saimme, kun laskimme jonkun painavan, kuten äidin, kanssa samaa matkaa.
Ilma (ja laatat, joilla yritimme nopeasti sipsutella) oli aika tukalan kuumaa, ja lähdimmekin viilentymään isoon uima-altaaseen. Koska vesi oli 30-asteista, se ei suoranaisesti lainkaan viilentänyt, vaan tunsimme kiehuvamme. Menimme suuren aurinkovarjon alle, ja kummitäti lähti ostostelemaan 100 rupian (n. 1,30 €) kanssa ja palasi takaisin kädet täynnä sipsipusseja ja mangomehua. Koska kummitädin raha oli ollut niin iso, ei työntekijöillä ollut antaa niin paljoa vaihtorahaa. Napostelimme herkkuvälipalojamme ennen lastenaltaassa lillumista. Näimme toisiaan valokuvaajan rakastuneen (tai ainakin naimisiin menneen, koska osa liitoista on täällä vanhempien sopimia) pariskunnan, jonka vaimon jalkapohjat oli värjätty punaiseksi hennalla. Naisen käsissä keikkuivat miltei kyynerpäihin asti ulottuvat rannerenkaat osoittamassa tuoretta vihkiytymistä.
Vesipuistoilun jälkeen kuskimme tuli hakemaan meitä pikaisesti, koska hänellä oli kiire takaisin jatkamaan hautajaisia, joissa hän oli ollut aamusta alkaen. Kiiruhdimme Anjuna-rannalle ja sen suosittuun Curlie's-ravintolaan. Anjunassa on päivittäin myös suuret markkinat, mutta näin monsuuniaikana näimme vain hylätyt kojut. Curlie'sissa tilailimme ruokaa jokaisen makuun, joten tovin päästä pöytäämme koristivat kalapuikot ja ranskalaiset, friteeratut katkaravut, kanahampurilainen, kasvispiryjani, nauta-vihanneskastike ja neljä lassia. Kummitädin vesilasissa oli joitakin pipanoita, joita arvelimme pippureiksi, mutta emme olleet varmoja, joten vesilasit jäivät tyhjentämättä.
Ruuan jälkeen hengailimme rannalla ja yritimme selvittää pulputtavan hiekan arvoitusta. Kasperi löysi yhdestä kohtaa kuplivaa hiekkaa, jonne myös aallot juuri ja juuri ylsivät. Kaivoimme tohkeissamme kuplinnan lähdettä, mutta kuplinnan alkuperä ei selvinnyt meille. Kummitäti tunki myös jalkansa kuplien joukkoon, mutta onneksi rapu ei napsaissut häntä, sillä hetkeä myöhemmin kuplien seasta kaivoimme ylös sellaisenkin. Kuplinta jatkui edelleen, mutta meidän oli lähdettävä rannalta hämärän laskeuduttua. Kotimatkalla jäimme lehmien saartamaksi, joten meidän piti käyttää kiertotietä päästäksemme takaisin kotihotelliin.
Kyyti vesipuistoon oli meille yhä arvoitus, kun vitsailimme keskenämme pyytävämme ravintolan portille ilmestyneen komean nuorukaisen heittävän meidät moottoripyörällä perille. Emme olleet täysin väärässä... Muutaman minuutin kuluttua Shoklu kaartoi paikalle skootterilla, ja kehotti kummitätiä hypähtämään moottoripyörän kyytiin. Shoklun, äidin ja meidän poikien oli puolestaan määrä päästä perille skootterilla. Pakkauduimme siis tähän äiti-lapsi -kuljetukseen niin, että Kasperi oli etummaisena, Shoklu ajoi, Konsta istui hänen takanaan ja äiti roikkui Konstasta taaimmaisena samaan aikaan, kun kummitäti viiletti tukka hulmuten moottoripyörällä. Pääsimme loistavasti perille, vaikka äitiä hieman hirvittikin tämä paikallinen kuljetusmuoto paikallisen liikenteen ja lehmien seassa.
Anjunassa sijaitseva Splashdown-vesipuisto oli aika pieni, mutta meitä se ei haitannut. Portilla suoritettavien maksujen ja meidän poikien mittausten jälkeen pääsimme liukuihin. Yletyimme pohjaan vesipuiston kaikissa altaissa, ja liukujen päissä altaiden vesi oli jopa niin matalaa, että äiti otti suoraan takapuolellaan pohjakosketuksen liukuessaan isosta liu'usta. Äiti ei myöskään lainkaan ollut huomannut, että liukumiseen käytetty matto oli lentänyt hänen altaan jo puolivälissä vesiliukumäkeä pois ja jäänyt jumittamaan meidän muiden eteen. Me pojat ja kummitäti yritimme napata laskiessamme äidin peflettiä, mutta ilmeisesti äiti oli ehtinyt liimata sen kiinni liukumäen kaarteeseen. Viiletimme myös korkeasta rengasliukumäestä alas yksin ja pareittain. Parhaat kyydit saimme, kun laskimme jonkun painavan, kuten äidin, kanssa samaa matkaa.
Ilma (ja laatat, joilla yritimme nopeasti sipsutella) oli aika tukalan kuumaa, ja lähdimmekin viilentymään isoon uima-altaaseen. Koska vesi oli 30-asteista, se ei suoranaisesti lainkaan viilentänyt, vaan tunsimme kiehuvamme. Menimme suuren aurinkovarjon alle, ja kummitäti lähti ostostelemaan 100 rupian (n. 1,30 €) kanssa ja palasi takaisin kädet täynnä sipsipusseja ja mangomehua. Koska kummitädin raha oli ollut niin iso, ei työntekijöillä ollut antaa niin paljoa vaihtorahaa. Napostelimme herkkuvälipalojamme ennen lastenaltaassa lillumista. Näimme toisiaan valokuvaajan rakastuneen (tai ainakin naimisiin menneen, koska osa liitoista on täällä vanhempien sopimia) pariskunnan, jonka vaimon jalkapohjat oli värjätty punaiseksi hennalla. Naisen käsissä keikkuivat miltei kyynerpäihin asti ulottuvat rannerenkaat osoittamassa tuoretta vihkiytymistä.
Vesipuistoilun jälkeen kuskimme tuli hakemaan meitä pikaisesti, koska hänellä oli kiire takaisin jatkamaan hautajaisia, joissa hän oli ollut aamusta alkaen. Kiiruhdimme Anjuna-rannalle ja sen suosittuun Curlie's-ravintolaan. Anjunassa on päivittäin myös suuret markkinat, mutta näin monsuuniaikana näimme vain hylätyt kojut. Curlie'sissa tilailimme ruokaa jokaisen makuun, joten tovin päästä pöytäämme koristivat kalapuikot ja ranskalaiset, friteeratut katkaravut, kanahampurilainen, kasvispiryjani, nauta-vihanneskastike ja neljä lassia. Kummitädin vesilasissa oli joitakin pipanoita, joita arvelimme pippureiksi, mutta emme olleet varmoja, joten vesilasit jäivät tyhjentämättä.
Ruuan jälkeen hengailimme rannalla ja yritimme selvittää pulputtavan hiekan arvoitusta. Kasperi löysi yhdestä kohtaa kuplivaa hiekkaa, jonne myös aallot juuri ja juuri ylsivät. Kaivoimme tohkeissamme kuplinnan lähdettä, mutta kuplinnan alkuperä ei selvinnyt meille. Kummitäti tunki myös jalkansa kuplien joukkoon, mutta onneksi rapu ei napsaissut häntä, sillä hetkeä myöhemmin kuplien seasta kaivoimme ylös sellaisenkin. Kuplinta jatkui edelleen, mutta meidän oli lähdettävä rannalta hämärän laskeuduttua. Kotimatkalla jäimme lehmien saartamaksi, joten meidän piti käyttää kiertotietä päästäksemme takaisin kotihotelliin.
Hurjaa touhua tuo matkustaminen! Täällä sataa myös, ja
VastaaPoistalämpöasteita on 15. Kesän alennusmyynnit ovat alkaneet. Teillä on mukavaa, ja mummolle on ikävä teitä. Tuffe haluaa myös lähettää terkkuja, se istuu lähes tämän tabletin päällä sylissäni. Kuulumisia odotellen ��