Viimeinen päivämme Goalla valkeni. Kömmittyämme ylös sängyistä oli äiti jo pakannut suurin pirtein kaikki matkatavarat - paitsi parvekkeella lojuvat simpukka-aarteet. Kummitäti päätti jättää pakkaamisen vasta iltaan, joten hänellä oli urakka vasta edessä. Aamupalalla saimme jälleen seuraksemme harvasanaisen Arianin, jolle tilasimme puristettua mehua ja hillopaahtoleipää. Arian kyllä lähinnä voiteli itsensä ja kummitädin hillolla. Vauhdikkaan aamupalan jälkeen lähdimme Shoklun kyydissä vielä kerran futapaitakauppaan, koska meillä puuttui suorastamme vielä Neymarin ja Rooneyn pelipaidat shortseineen. Samalla ostimme Messin pelipaidan Lazydaysin tarjoilijalle.
Paitaostosten jälkeen lähdimme heittämään pikku-Ariania Shoklun naapurin huomiin. Shoklun luona saimme pikaisen intialaisen teenkeittokurssin ennen kuin Shoklu ryntäsi hakemaan Angelia koulusta. Hän jätti meidän vahdittavaksemme sekä kaasulevyllä kuplivan mausteisen teen että Arianin. Arianilla oli heti metkut mielessään. Hän juoksi äitiä pakoon naapuriin ja talon ympäri niin, että äidillä oli aika kova kiire pysyessään pojan perässä läpsyköissään. Tässä vaiheessa kummitäti yritti selvittää kaasulieden salaisuuksia kera kanojen, jotka kurkkivat keittiön ovesta kummitädin puuhasteluja. Kun äiti toi Arianin sisälle, tämä varasti äidin kengät ja lähti pakoon. Äiti ymmärsi, että Arianilla taisi olla pissahätä, kun tämä repi raivokkaasti housujaan naapurin pihapolulla. Äiti päätti vain pitää parin metrin turvavälin, joka ei riittänyt, kun poika lorotti äitiä sääreen ja nauroi päälle. Äiti oli aivan valmista kauraa vaihtamaan kummitädin kanssa teen ja pojan vahtivuoroja, sillä sylissä poikaa pitäessä tämä lähinnä kiljui, löi ja rimpuili. Seuraavaksi Arian raahasi pyykinkuivatustelineen ja laudanpätkän sammaloitunutta muuria vasten ja yritti kiivetä niitä pitkin pakoon. Onneksi Shoklu tuli viimein paikalle...
Hörpättyämme kauan kiehuneet ja vahvat teemme lähdimme Ritzt-ravintolaan lounaalle. Paikka oli paikallisten suosiossa, ja jouduimme odottamaan pöytää tovin. Shoklu tilasi aikuisille fish curryt ja meille pojille voikanat. Ruokailun jälkeen lähdimme viemään Äiti Teresan Panjimin hoivakotiin vihkoja, englanninkielisiä satukirjoja ja leluja. Iäkkäät nunnat pitivät huolta lapsista, joista muutama konttasi lattialla, yksi istui pyörätuolissa, yksi vauva oli syntynyt silmättömänä ja istui nunnan sylissä, yksi vauva nukkui pinnasänkyrivistössä ja yksi tyttö istui jalka kipsattuna penkillä. Eräs konttaava vauva kiipesi heti kummitädin syliin, ja Konsta leikki pyörätuolissa istuvan samankokoisen pojan kanssa helistimen heitto- ja nostoleikkiä. Äidillä oli pala kurkussa, kun nunna kertoi meille jokaisesta lapsesta jotakin. Hoivakodin keskellä ulkoilmassa oli lapsille pieni puisto ruostuneine vempeleineen.
Toisella puolella hoivakotia oli vammaisten ja vanhojen naisten puoli. Heitä olikin penkillä istumassa kolmisenkymmentä. Innokkaasti he vilkuttelivat ja kättelivät äitiä ja kummitätiä, kun kuljimme heidän ohitsensa. Ilmeisesti he odottelivat ruokaa, koska kaikki olivat tulleet jo käytävän pitkille penkeille ulkoilmaan istuskelemaan. Näimme myös pöydän, jonne lahjoitustavarat jätetään ja sitten kilistellään kelloa. Pöydälle jätetään myös lapset, joista vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi pitää huolta.
Jatkoimme hoivakodista mietteliäinä matkaa rantaan, mutta sitten alkoi sataa. Ehdimme vain hieman polskahtaa ja käydä isossa rakettiliukumäessä. Kotimatkalla kummitädille alkoi tulla huono olo, ja jouduimme kaartamaan tien sivuun, kun hän kaaressa lennätti fish curryt sulkeutuneen kauppakojun eteen. Painelimme ostamaan vielä läksiäislahjaksi kuskillemme ja Shoklulle suklaarasioita, kun alkoi äidin naama vihertää. Hän yritti rennosti hengailla täydessä oksennusvalmiudessa kaupan pihalla kummitädin shoppaillessa herkkurasioita. Päästyämme viimein Lazydaysiin äidinkin oli pakko sananmukaisesti juosta vessaan. Äiti ei ollut tiennytkään syöneensä noin kuutta litraa, sillä sen verran hänestä näytti tulevan aika paineella. Äiti ja kummitäti uskalsivat tilata vain laihaa vihanneskeittoa ja limesoodat meidän ahmiessamme hyvillä ruokahaluilla friteerattuja banskujamme. Äiti joutui kiitämään vessaan aterian aikana kolme kertaa, ja yhdellä kerralla vihanneskeiton palasia tuli myös ratkiriemukkaasti nenästä. Lähdimme matelemaan pimeässä illassa kotiin neljä vesipulloa mukanamme. Jouduimme pysähtymään vain kerran kummitädin oksentaessa jalkapallostadikan viereen.
Yön hämärässä näimme hotellimme yläkäytävällä liskon, joka paineli viereisen huoneen oven alitse. Meno hotellissa alkoi rauhoittua, kun me katsoimme piirrettyjä ja hoidimme omat iltatoimemme sillä välin, kun äiti ja kummitäti keskittyivät pitämään itsensä kasassa. Jouduimme tekemään hieman uudenlaisia nukkumisjärjestelyjä, jotta aikuisilla olisi esteetön kulku nopeasti vessaan. Yön aikana äiti nukkui tukkina, mutta kummitäti poukkoili vessassa tämän tästä. Onnea siis meidän lentoseurueellemme! (Kone lähtee alkuiltapäivästä kohti Delhiä ja uutta hotellia...)
(Nyt nopea päivitys Delhistä: perille on päästy ja ollaan juuri lähdössä uimaan. Aikuiset eivät ole enää juuri puklailleet.)
Paitaostosten jälkeen lähdimme heittämään pikku-Ariania Shoklun naapurin huomiin. Shoklun luona saimme pikaisen intialaisen teenkeittokurssin ennen kuin Shoklu ryntäsi hakemaan Angelia koulusta. Hän jätti meidän vahdittavaksemme sekä kaasulevyllä kuplivan mausteisen teen että Arianin. Arianilla oli heti metkut mielessään. Hän juoksi äitiä pakoon naapuriin ja talon ympäri niin, että äidillä oli aika kova kiire pysyessään pojan perässä läpsyköissään. Tässä vaiheessa kummitäti yritti selvittää kaasulieden salaisuuksia kera kanojen, jotka kurkkivat keittiön ovesta kummitädin puuhasteluja. Kun äiti toi Arianin sisälle, tämä varasti äidin kengät ja lähti pakoon. Äiti ymmärsi, että Arianilla taisi olla pissahätä, kun tämä repi raivokkaasti housujaan naapurin pihapolulla. Äiti päätti vain pitää parin metrin turvavälin, joka ei riittänyt, kun poika lorotti äitiä sääreen ja nauroi päälle. Äiti oli aivan valmista kauraa vaihtamaan kummitädin kanssa teen ja pojan vahtivuoroja, sillä sylissä poikaa pitäessä tämä lähinnä kiljui, löi ja rimpuili. Seuraavaksi Arian raahasi pyykinkuivatustelineen ja laudanpätkän sammaloitunutta muuria vasten ja yritti kiivetä niitä pitkin pakoon. Onneksi Shoklu tuli viimein paikalle...
Hörpättyämme kauan kiehuneet ja vahvat teemme lähdimme Ritzt-ravintolaan lounaalle. Paikka oli paikallisten suosiossa, ja jouduimme odottamaan pöytää tovin. Shoklu tilasi aikuisille fish curryt ja meille pojille voikanat. Ruokailun jälkeen lähdimme viemään Äiti Teresan Panjimin hoivakotiin vihkoja, englanninkielisiä satukirjoja ja leluja. Iäkkäät nunnat pitivät huolta lapsista, joista muutama konttasi lattialla, yksi istui pyörätuolissa, yksi vauva oli syntynyt silmättömänä ja istui nunnan sylissä, yksi vauva nukkui pinnasänkyrivistössä ja yksi tyttö istui jalka kipsattuna penkillä. Eräs konttaava vauva kiipesi heti kummitädin syliin, ja Konsta leikki pyörätuolissa istuvan samankokoisen pojan kanssa helistimen heitto- ja nostoleikkiä. Äidillä oli pala kurkussa, kun nunna kertoi meille jokaisesta lapsesta jotakin. Hoivakodin keskellä ulkoilmassa oli lapsille pieni puisto ruostuneine vempeleineen.
Toisella puolella hoivakotia oli vammaisten ja vanhojen naisten puoli. Heitä olikin penkillä istumassa kolmisenkymmentä. Innokkaasti he vilkuttelivat ja kättelivät äitiä ja kummitätiä, kun kuljimme heidän ohitsensa. Ilmeisesti he odottelivat ruokaa, koska kaikki olivat tulleet jo käytävän pitkille penkeille ulkoilmaan istuskelemaan. Näimme myös pöydän, jonne lahjoitustavarat jätetään ja sitten kilistellään kelloa. Pöydälle jätetään myös lapset, joista vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi pitää huolta.
Jatkoimme hoivakodista mietteliäinä matkaa rantaan, mutta sitten alkoi sataa. Ehdimme vain hieman polskahtaa ja käydä isossa rakettiliukumäessä. Kotimatkalla kummitädille alkoi tulla huono olo, ja jouduimme kaartamaan tien sivuun, kun hän kaaressa lennätti fish curryt sulkeutuneen kauppakojun eteen. Painelimme ostamaan vielä läksiäislahjaksi kuskillemme ja Shoklulle suklaarasioita, kun alkoi äidin naama vihertää. Hän yritti rennosti hengailla täydessä oksennusvalmiudessa kaupan pihalla kummitädin shoppaillessa herkkurasioita. Päästyämme viimein Lazydaysiin äidinkin oli pakko sananmukaisesti juosta vessaan. Äiti ei ollut tiennytkään syöneensä noin kuutta litraa, sillä sen verran hänestä näytti tulevan aika paineella. Äiti ja kummitäti uskalsivat tilata vain laihaa vihanneskeittoa ja limesoodat meidän ahmiessamme hyvillä ruokahaluilla friteerattuja banskujamme. Äiti joutui kiitämään vessaan aterian aikana kolme kertaa, ja yhdellä kerralla vihanneskeiton palasia tuli myös ratkiriemukkaasti nenästä. Lähdimme matelemaan pimeässä illassa kotiin neljä vesipulloa mukanamme. Jouduimme pysähtymään vain kerran kummitädin oksentaessa jalkapallostadikan viereen.
Yön hämärässä näimme hotellimme yläkäytävällä liskon, joka paineli viereisen huoneen oven alitse. Meno hotellissa alkoi rauhoittua, kun me katsoimme piirrettyjä ja hoidimme omat iltatoimemme sillä välin, kun äiti ja kummitäti keskittyivät pitämään itsensä kasassa. Jouduimme tekemään hieman uudenlaisia nukkumisjärjestelyjä, jotta aikuisilla olisi esteetön kulku nopeasti vessaan. Yön aikana äiti nukkui tukkina, mutta kummitäti poukkoili vessassa tämän tästä. Onnea siis meidän lentoseurueellemme! (Kone lähtee alkuiltapäivästä kohti Delhiä ja uutta hotellia...)
(Nyt nopea päivitys Delhistä: perille on päästy ja ollaan juuri lähdössä uimaan. Aikuiset eivät ole enää juuri puklailleet.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti