Täällä sitä herättiin jo anivarhain klo 4.45 pitkälle retkelle. Äiti ihmetteli, miksi toisen sänkymme päällä oli paikallisen pikaruokaketjun täpötäysi muovipussi täynnä ruokaa. Tajusimme, että kummitäti oli napannut sen eilisen kyytimme takaluukusta ottaessaan omia markkinaostoksiaan. Mietimme, kuinka peittelisimme kummitädin rikoksen pilaantuneet jäljet. Otimme pussin mukaan hotellin ala-aulaan, jotta voisimme todistaa kuskillemme, ettei kummitäti ollut ahneuksissaan syönyt kuskimme ruokia. Kuski oli (intialaiseen tapaan) nelisenkymmentä minuuttia myöhässä, mutta torkuimme sen ajan hotellin ala-aulassa. Respan työntekijäkin oli käpertynyt penkille niin maittavaan sykkyrään, ettemme saaneet häntä hereille, kun yritimme jättää hänelle huoneemme avainta. Hiivimme respapöydän taakse ja piilotimme avaimemme visusti. Jätimme hänen tulevaksi ihmetyksekseen ala-aulaan myös pikaruokapussin.
Kurvailimme hakemaan Shoklua, ja pimeän turvin alkoikin yli viisituntinen automatkamme kohti maailman toisiksi suurinta Shiva-patsasta ja hindutemppeliä (Murudeshwar). Torkahtelimme äidin ja kummitädin sylissä mutkaisilla teillä. Kuskimme kuvitteli selvästi olevansa Kimi Räikkönen, joten ohitimme menomatkalla yli 300 muuta kulkuneuvoa (ja yli 700 lehmää). Olemme muutenkin tulleet autoilussa seuraaviin tuloksiin empiiristen tutkimusten perusteella:
- Mitä huonompi näkyvyys, sitä parempi ohituspaikka
- Mitä huonompi ohituspaikka, sitä enemmän kannattaa töötätä
- Tööttäys voi tarkoittaa esimerkiksi "Täältä tullaan!", "Varo/Katso!" tai "€&/$#:n idiootti!"
- Jos autossa huudetaan jo muutenkin kolmella eri kielellä, kannattaa musiikkia laittaa vielä hieman kaikkea muuta kovemmalle
- Auton ikkunoista ei kannata roikottaa mitään ruuminjäseniä, sillä ohitustilanteissa pää voi lähteä irti (äidin sanoin)
- Jos on kuuma, kannattaa avata ikkuna (paisi silloin, kun on kuuma ja sataa vettä)
- Auton voi ohittaa kiilaamalla joko ohitettava auto pientareelle (kun vastaan tuleekin auto) tai siirtymällä vastaantulijan kaistalle (huolimatta siitä, että vastaan tulee auto) ja räpsyttelemällä valoja (ja toivomalla parasta)
- Auton ikkunasta voi heittää kaiken tarpeettoman tienpenkalle
- Auton penkit eivät ime sitä kaikkea peppuhikeä, jota siellä kuumassa autossa erittyy (ilmastoinnista huolimatta)
Huvipuistomaisen ajokokemuksemme jälkeen olimme edelleen hengissä ja perillä Karnatakan osavaltiossa. Hopeakultainen patsas oli valtaisa! Sen etupuolella oli valtava 19-kerroksinen kaiverruksilla koristeltu suorakaiteen muotoinen pyhä torni, jonne pääsimme ihailemaan maisemia. Sen jälkeen kävimme hindutemppelissä katsomassa jumalpatsaita, alttareita ja munkkien elämänmenoa. Äiti ja kummitäti saivat otsiinsa punaisella jauheella merkit, ja me saimme jonkinlaiset siunaukset. Siunaukseen kuului myös pyhän veden hörppiminen, mutta me vain esitimme juovamme mallikkaasti. Shiva-patsaan sisään ei päässyt, mutta sen alle oli rakennettu tarunhohtoinen kertomus hindujumalista.
Kun olimme kuvanneet joka paikan (myös sähkötolpissa keikkuvat työmiehet), jatkoimme parituntisen matkan Om-rantaan. Om-ranta on saanut nimensä sen muodosta, ja siellä myös aallokko oli selvästi matalampaa kotirantaamme verrattuna. Polskimme nyt aika syvälläkin ja metsästimme taskurapuja. Kun keikuimme rantakivillä ja -kalliolla, näimme tosi isojakin taskurapuja piilossa kallion onkaloissa. Kasperi kaivoi rantahietikosta esiin yhden pienenpienen taskuravun, joka esitti kuollutta, mutta hetken päästä kuitenkin salamannopeasti kaivautui takaisin hiekan uumeniin. Kotihotellilla olimme vasta puoliltaöin, ja Konstalla ei paluumatkasta tainnut syntyä laisinkaan mielikuvia - niin hyvin uni maittoi takapenkin jalkatilassa.
Kurvailimme hakemaan Shoklua, ja pimeän turvin alkoikin yli viisituntinen automatkamme kohti maailman toisiksi suurinta Shiva-patsasta ja hindutemppeliä (Murudeshwar). Torkahtelimme äidin ja kummitädin sylissä mutkaisilla teillä. Kuskimme kuvitteli selvästi olevansa Kimi Räikkönen, joten ohitimme menomatkalla yli 300 muuta kulkuneuvoa (ja yli 700 lehmää). Olemme muutenkin tulleet autoilussa seuraaviin tuloksiin empiiristen tutkimusten perusteella:
- Mitä huonompi näkyvyys, sitä parempi ohituspaikka
- Mitä huonompi ohituspaikka, sitä enemmän kannattaa töötätä
- Tööttäys voi tarkoittaa esimerkiksi "Täältä tullaan!", "Varo/Katso!" tai "€&/$#:n idiootti!"
- Jos autossa huudetaan jo muutenkin kolmella eri kielellä, kannattaa musiikkia laittaa vielä hieman kaikkea muuta kovemmalle
- Auton ikkunoista ei kannata roikottaa mitään ruuminjäseniä, sillä ohitustilanteissa pää voi lähteä irti (äidin sanoin)
- Jos on kuuma, kannattaa avata ikkuna (paisi silloin, kun on kuuma ja sataa vettä)
- Auton voi ohittaa kiilaamalla joko ohitettava auto pientareelle (kun vastaan tuleekin auto) tai siirtymällä vastaantulijan kaistalle (huolimatta siitä, että vastaan tulee auto) ja räpsyttelemällä valoja (ja toivomalla parasta)
- Auton ikkunasta voi heittää kaiken tarpeettoman tienpenkalle
- Auton penkit eivät ime sitä kaikkea peppuhikeä, jota siellä kuumassa autossa erittyy (ilmastoinnista huolimatta)
Huvipuistomaisen ajokokemuksemme jälkeen olimme edelleen hengissä ja perillä Karnatakan osavaltiossa. Hopeakultainen patsas oli valtaisa! Sen etupuolella oli valtava 19-kerroksinen kaiverruksilla koristeltu suorakaiteen muotoinen pyhä torni, jonne pääsimme ihailemaan maisemia. Sen jälkeen kävimme hindutemppelissä katsomassa jumalpatsaita, alttareita ja munkkien elämänmenoa. Äiti ja kummitäti saivat otsiinsa punaisella jauheella merkit, ja me saimme jonkinlaiset siunaukset. Siunaukseen kuului myös pyhän veden hörppiminen, mutta me vain esitimme juovamme mallikkaasti. Shiva-patsaan sisään ei päässyt, mutta sen alle oli rakennettu tarunhohtoinen kertomus hindujumalista.
Kun olimme kuvanneet joka paikan (myös sähkötolpissa keikkuvat työmiehet), jatkoimme parituntisen matkan Om-rantaan. Om-ranta on saanut nimensä sen muodosta, ja siellä myös aallokko oli selvästi matalampaa kotirantaamme verrattuna. Polskimme nyt aika syvälläkin ja metsästimme taskurapuja. Kun keikuimme rantakivillä ja -kalliolla, näimme tosi isojakin taskurapuja piilossa kallion onkaloissa. Kasperi kaivoi rantahietikosta esiin yhden pienenpienen taskuravun, joka esitti kuollutta, mutta hetken päästä kuitenkin salamannopeasti kaivautui takaisin hiekan uumeniin. Kotihotellilla olimme vasta puoliltaöin, ja Konstalla ei paluumatkasta tainnut syntyä laisinkaan mielikuvia - niin hyvin uni maittoi takapenkin jalkatilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti