Missasimme taktisesti tänään hotelliaamiaisemme ja lähdimme suoraapäätä Lazydaysin myslin ja jogurtin makujen maailmaan. Salasanan tietävä nettimies ei ollut tänä aamuna vielä saapunut töihin, joten emme päässeetkään samalla nettiin. Aamiaista popsiessamme alkoi sataa. Mietimme, mitä tekisimme tänään, koska rannalle ei viitsisi mennä näin sateessa. Päätös oli nopeasti tehty, koska meidät oli luvattu viedä sadepäivänä Goan tiedekeskukseen.
Otimme taksin allemme koko päiväksi Panjimiin ja kurvasimme matkaan. Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja ensiksi meidän poikien kauhuksi pysähdyimme tavaratalolta vaikuttavaan kolmikerroksisen kauppaan. Kaupassa oli myyjiä noin neljäkymmentä ja asiakkaita noin neljä meidät mukaan lukien. Jokainen myyjä oli hyvin innokas saamaan meidät katsomaan oman pöytänsä tuotteita. Äiti lykkäsi meille tabletin käteen ja istuuduimme muovituoleille toimimaan makutuomareina. Äiti ja kummitäti survaistiin sovituskoppeihin ja heille heitettiin kasa vaatteita perään. Pienet intialaiset vaatteet kovine kankaineen eivät niin vain solahtaneetkaan päälle, vaan pikemminkin raapivat kutkuttavasti kärvähtynyttä ihoa. Äiti ja kummitäti sovittavat varmasti yli viittä paitaa ennen kuin oikeat koot löytyivät. Sitten he aloittivat kangasvalinta- ja värinvalintashown. Onneksi meillä oli hyvä peli kesken, jota pelasimme sovussa vuorotellen. Ikuisuuden päästä meidän kannatti vain hymyillä kumpaisellekin ja todeta, että nyt olivat päällä nappivalinnat. Pääsimme lähtemään leluosastolle.
Leluosaston esittelijät taikoivat eteemme mitä erilaisia leluja hyllyistään. Konstaa olisivat kiinnostaneet legot, mutta kaupassa oli vain duploja tai intialaisia legon kopioita. Kasperi viehättyi taikaboksiin, jossa oli myös muiden mielestä näyttäviä temppuja. Maksoimme ostoksemme alakerrassa ja punnersimme kantamuksinemme taksiin.
Posotimme popin pauhatessa läpi liikenteen kohti tiedekeskusta. Pääsyliput olivat hyvin edulliset, sillä neljältä koko lysti kustansi planetaario- ja 3D-esityksen kanssa yhteensä vain kolme euroa. Olimme tiedekeskuksen ainoat asiakkaat. Pääsimme kokeilemaan esimerkiksi, kuinka aallot syntyvät, kuinka kuulat kulkevat erilaisissa vekottimissa, kuinka hiekkamyrsky syntyy ja kuinka tarkasti pystymme pujottelemaan rautarengasta läpi putken siihen osumatta. Animoitu 3D-esitys kertoi maapallon ilmaston lämpenemisestä, ja äiti papatti meille englantilaisten äänten käännöstä. Eräässä kohdassa ruudulle ilmestyi suuri piirretty käärme, joka tuntui vain lähestyvän meitä niin, että Konsta vaihtoi paikkaansa kirkuen. Planetaariossa oli puolestaan makuuasentoon kaareutuvat penkit, joissa röhnötimme (ja kummitäti nukkui) katsoessamme esitystä maapallon synnystä ja avaruudesta.
Mennessämme pihalle katsomaan jättiläismäisiä dinosauruksia ja kokeilemaan kaikenmoisia vekottimia alkoivat oikein imuttelujuhlat hyttysille. Vaikka olimmekin suihkineet suomalaista hyttysmyrkkyä jalat täyteen, se ei tuntunut juuri auttavan. Siinä vaiheessa, kun äidin samassa sääressä oli viisi verenhimoisia hyttystä täydessä touhussa, äiti kiljui läiskinnän ohessa lähtevänsä juuri niiltä jalansijoilta heti taksiin. Juoksimmekin nopeasti nälkäisiltä pedoilta taksin turviin.
Kello oli jo vaikka mitä ja meillä oli kova nälkä. Kenenkään ei tehnyt kuitenkaan oikein mieli enää jäädä etsiskelemään sopivaa ravintolaa Panjimista, joten ajelimme takaisin Calanguteen. Haukkasimme syötävää ja jälkiruuaksi menimme vielä jäätelölle. Kasperi valitsi hattara-splishsplashjäden ja Konsta minttusuklaa-splishsplashjäden. Ne olivatkin herkkua!
Vietyämme ostoksemme hengähdimme hetken hotellissa ja lähdimme illalla vielä kantapaikkaamme syömään. Meille pojille maistuivat iltapalaksi hedelmäsalaatit, ja aikuiset söivät kokonaisen punaisen napsijakalan, joka tuijotti heitä lautaselta. Jälkiruuaksi saimme ilmaiseksi herkulliset panna cotat, koska olemme joka päivä ilmeisesti jättäneet tarpeeksi tippiä. Kasperi esitteli taikatemppujaan tarjoilijoille ja muutoinkin viihdyimme netin ääressä muutaman tunnin. Vettä ropisi kaatamalla, ja kellokin läheni jo yhtätoista. Meidän oli pakko lähteä koisimaan hotellille, vaikka telkkaristakin tuli juuri Argentiina-Columbia -huippufutapeli. Liihoitimme taskulampun loisteessa sadeviitoissamme ja sandaaleissamme yli polviin asti ulottuvien vesikuralätäköiden samalla mopoja ja tien öttiäisiä väistellen. Hotellille päästyämme olimmekin valmiita painumaan suihkuttelun jälkeen pehkuihin.
Otimme taksin allemme koko päiväksi Panjimiin ja kurvasimme matkaan. Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja ensiksi meidän poikien kauhuksi pysähdyimme tavaratalolta vaikuttavaan kolmikerroksisen kauppaan. Kaupassa oli myyjiä noin neljäkymmentä ja asiakkaita noin neljä meidät mukaan lukien. Jokainen myyjä oli hyvin innokas saamaan meidät katsomaan oman pöytänsä tuotteita. Äiti lykkäsi meille tabletin käteen ja istuuduimme muovituoleille toimimaan makutuomareina. Äiti ja kummitäti survaistiin sovituskoppeihin ja heille heitettiin kasa vaatteita perään. Pienet intialaiset vaatteet kovine kankaineen eivät niin vain solahtaneetkaan päälle, vaan pikemminkin raapivat kutkuttavasti kärvähtynyttä ihoa. Äiti ja kummitäti sovittavat varmasti yli viittä paitaa ennen kuin oikeat koot löytyivät. Sitten he aloittivat kangasvalinta- ja värinvalintashown. Onneksi meillä oli hyvä peli kesken, jota pelasimme sovussa vuorotellen. Ikuisuuden päästä meidän kannatti vain hymyillä kumpaisellekin ja todeta, että nyt olivat päällä nappivalinnat. Pääsimme lähtemään leluosastolle.
Leluosaston esittelijät taikoivat eteemme mitä erilaisia leluja hyllyistään. Konstaa olisivat kiinnostaneet legot, mutta kaupassa oli vain duploja tai intialaisia legon kopioita. Kasperi viehättyi taikaboksiin, jossa oli myös muiden mielestä näyttäviä temppuja. Maksoimme ostoksemme alakerrassa ja punnersimme kantamuksinemme taksiin.
Posotimme popin pauhatessa läpi liikenteen kohti tiedekeskusta. Pääsyliput olivat hyvin edulliset, sillä neljältä koko lysti kustansi planetaario- ja 3D-esityksen kanssa yhteensä vain kolme euroa. Olimme tiedekeskuksen ainoat asiakkaat. Pääsimme kokeilemaan esimerkiksi, kuinka aallot syntyvät, kuinka kuulat kulkevat erilaisissa vekottimissa, kuinka hiekkamyrsky syntyy ja kuinka tarkasti pystymme pujottelemaan rautarengasta läpi putken siihen osumatta. Animoitu 3D-esitys kertoi maapallon ilmaston lämpenemisestä, ja äiti papatti meille englantilaisten äänten käännöstä. Eräässä kohdassa ruudulle ilmestyi suuri piirretty käärme, joka tuntui vain lähestyvän meitä niin, että Konsta vaihtoi paikkaansa kirkuen. Planetaariossa oli puolestaan makuuasentoon kaareutuvat penkit, joissa röhnötimme (ja kummitäti nukkui) katsoessamme esitystä maapallon synnystä ja avaruudesta.
Mennessämme pihalle katsomaan jättiläismäisiä dinosauruksia ja kokeilemaan kaikenmoisia vekottimia alkoivat oikein imuttelujuhlat hyttysille. Vaikka olimmekin suihkineet suomalaista hyttysmyrkkyä jalat täyteen, se ei tuntunut juuri auttavan. Siinä vaiheessa, kun äidin samassa sääressä oli viisi verenhimoisia hyttystä täydessä touhussa, äiti kiljui läiskinnän ohessa lähtevänsä juuri niiltä jalansijoilta heti taksiin. Juoksimmekin nopeasti nälkäisiltä pedoilta taksin turviin.
Kello oli jo vaikka mitä ja meillä oli kova nälkä. Kenenkään ei tehnyt kuitenkaan oikein mieli enää jäädä etsiskelemään sopivaa ravintolaa Panjimista, joten ajelimme takaisin Calanguteen. Haukkasimme syötävää ja jälkiruuaksi menimme vielä jäätelölle. Kasperi valitsi hattara-splishsplashjäden ja Konsta minttusuklaa-splishsplashjäden. Ne olivatkin herkkua!
Vietyämme ostoksemme hengähdimme hetken hotellissa ja lähdimme illalla vielä kantapaikkaamme syömään. Meille pojille maistuivat iltapalaksi hedelmäsalaatit, ja aikuiset söivät kokonaisen punaisen napsijakalan, joka tuijotti heitä lautaselta. Jälkiruuaksi saimme ilmaiseksi herkulliset panna cotat, koska olemme joka päivä ilmeisesti jättäneet tarpeeksi tippiä. Kasperi esitteli taikatemppujaan tarjoilijoille ja muutoinkin viihdyimme netin ääressä muutaman tunnin. Vettä ropisi kaatamalla, ja kellokin läheni jo yhtätoista. Meidän oli pakko lähteä koisimaan hotellille, vaikka telkkaristakin tuli juuri Argentiina-Columbia -huippufutapeli. Liihoitimme taskulampun loisteessa sadeviitoissamme ja sandaaleissamme yli polviin asti ulottuvien vesikuralätäköiden samalla mopoja ja tien öttiäisiä väistellen. Hotellille päästyämme olimmekin valmiita painumaan suihkuttelun jälkeen pehkuihin.
Salossa on ollut aurinkoinen ja lämmin päivä tänään. Uskalsin ensimmäistä kertaa jättää takin kotiin tänä kesänä. Torilla oli vanhojen autojen, moottoripyörien ja mopojen näyttely klo 18-21. Olli meni pelipaikalle punaisella mopolla vuosimallia 66. Minä tein pikaisen torikierroksen ja siirryin kauppoihin. Sitten ajelin autolla kotiin nurmikkoa leikkaamaan ja koiran kanssa lenkille Nyt laiskana sohvalla Tuffen kanssa. Mukavaa huomista päivää! T: mummu
VastaaPoista