Aamu alkoi aikaisissa ja sateisissa tunnelmissa. Koska olimme ulkona jo anivarhain, päätimme suunnata ensin tutkimaan lähimaaston aamupalatarjontaa. Hetken käveltyämme näimme Macy's-kauppakeskuksen plakaatit ja mielessämme välkkyivät jo suuret leluosastot. Valtavien kauppakeskittymien vieressä oli myös valtava parikymmenmetrinen tekojoulukuusi väkkyvine koristeineen. Macy's-putiikin alakerran kahviloista ei kuitenkaan löytynyt leluja sen enempää kuin aamupalaakaan, joten päätimme jatkaa harhailuamme. Äiti löysi Lushin myymälän, joka oli pahaksi onneksi vielä kiinni. Söimme ylihintaisessa kuppilassa bageleita ja French Toasteja mansikoilla, vaahterasiirapilla ja karhunvatukoilla höystettynä.
Aamupalailun jälkeen laahustimme isin tahdissa vanhan raitiovaunun kyytiin, ja painelimme ylös ja alas San Fransiscon kohoilevia katuja. Konnari epäili, että isi oli loukannut koipensa luistellessaan keskustan jääradalla. Isi oli hieman loukkaantunut, koska mielestään hän näytti kahden päivän parransängessään mestariluistelijalta... Vanhemmat olivat suunnitelleet, että kävelisimme ratikan päätepysäkiltä satamaan katsomaan merileijonia. Se oli kuitenkin tuhoontuomittu idea, koska juuri ratikassa rallatellessamme repesi taivas. Lämpötilakin oli mitä hytisyttävin, ja lisäksi isin jalka oli kipeä, joten hyppäsimme taksiin ja hotellin lämpöön.
Äiti ei saanut rauhaa Lush-saippuakaupalta, joten hän lähti reippain askelin takaisin parin korttelin päähän ostoksille sillä aikaa, kun me jäimme hoivaamaan isiä tabletin pelien ääreen. Isi myös yritti vinkkailla salaperäisesti äitiä ostostelemaan joulukalanteriylläreitä, jotka isi oli jättänyt jo Suomessa ostamatta (tai oikeastaan ne oli piilotettu jo kalentereihin, mutta ne olivat sellaisia vanhoja herkkutuliaisia ja leluja, jotka oli poimittu viikareiden huoneista - eivät siis menneet meille viikareille läpi...) Parin tunnin pyrähdyksen jälkeen äiti oli ostoksista päätellen löytänyt Gapin myymälän, saippuakojun, ruokakaupan ja Macyksen jouluosaston. Pelailimme pari kierrosta upouutta ja ääntä kohottavaa Spot it -peliä, kunnes nälkä alkoi kurnia suolissamme.
Kinkkaileva iskä ei lähtenyt matkaan ruokametsästykselle, mutta lupasimme pyhästi tuoda hänelle jotakin mättöä. Koska kello alkoi käydä jo iltapäivää, ja olimme lähdössä illalla Raidersien NFL-matsiin, haimme pikaisesti apetta Mäkkäristä. Olimme vaikuttuneita ruokatilauksen tekemisellä isoa näyttöä klikkailemalla sekä laajasta limurivistöstä. Varsinkin Konsta santsaili uutuusmakuja huolella.
Kipitimme hakemaan isiä ja puimme lämpimästi illan matsiin. Olimme stadikalla Oaklandissa paria tuntia ennen ja hyvä niin... Emme nimittäin olleet hoksanneet, ettei äiti tulisi pääsemään sisään käsilaukkunsa kanssa. Sillä aikaa, kun me pojat joimme kaakaota stadikan porttien vieressä, äiti ramppasi ympäri stadikan seinää... Hänen missionaan oli ostaa fanikaupasta läpinäkyvä kassi, jotta pääsisimme kamoinemme sisälle. Kaikki fanikaupat olivat tosin pahaksi onneksi porttien sisäpuolella. Olipa äiti jopa niin epätoivoinenkin, että melkein taklasi siivoojankin, jotta saisi tältä läpinäkyvän roskasäkin itselleen. Lopulta hän sai järjestysmiehiltä monta Minigrip-pussia, jonne meidän kamamme - myös käsilaukku - survottiin.
Katsomossa oli kovin kylmä, mutta onneksi meillä oli loistopaikat alasektorilta (tosin katettu katsomo loppui juuri pari riviä ylempänä). Me viikarit olimme kyllä varautuneet hanskoilla ja pipoilla, mutta isi juoksutti äitiä etsimässä Raidersien fanipipoja sekä kertakäyttöisiä sadeviittoja pitkin stadionia. Katsomossa oli aikamoinen meininki, ja useat fanit olivat naamioituneet hurjiin asuihin. Äitikin yritti ymmärtää peliä ja nähdä edes vilauksen pallosta välillä. Palatessamme hotelliin taksilla me takapenkin viikarit uinailimme autuaan tietämättöminä siitä, että taksikuski ei löytänyt perille, vaan ajoimme pitkästi harhapoluille.
Aamupalailun jälkeen laahustimme isin tahdissa vanhan raitiovaunun kyytiin, ja painelimme ylös ja alas San Fransiscon kohoilevia katuja. Konnari epäili, että isi oli loukannut koipensa luistellessaan keskustan jääradalla. Isi oli hieman loukkaantunut, koska mielestään hän näytti kahden päivän parransängessään mestariluistelijalta... Vanhemmat olivat suunnitelleet, että kävelisimme ratikan päätepysäkiltä satamaan katsomaan merileijonia. Se oli kuitenkin tuhoontuomittu idea, koska juuri ratikassa rallatellessamme repesi taivas. Lämpötilakin oli mitä hytisyttävin, ja lisäksi isin jalka oli kipeä, joten hyppäsimme taksiin ja hotellin lämpöön.
Äiti ei saanut rauhaa Lush-saippuakaupalta, joten hän lähti reippain askelin takaisin parin korttelin päähän ostoksille sillä aikaa, kun me jäimme hoivaamaan isiä tabletin pelien ääreen. Isi myös yritti vinkkailla salaperäisesti äitiä ostostelemaan joulukalanteriylläreitä, jotka isi oli jättänyt jo Suomessa ostamatta (tai oikeastaan ne oli piilotettu jo kalentereihin, mutta ne olivat sellaisia vanhoja herkkutuliaisia ja leluja, jotka oli poimittu viikareiden huoneista - eivät siis menneet meille viikareille läpi...) Parin tunnin pyrähdyksen jälkeen äiti oli ostoksista päätellen löytänyt Gapin myymälän, saippuakojun, ruokakaupan ja Macyksen jouluosaston. Pelailimme pari kierrosta upouutta ja ääntä kohottavaa Spot it -peliä, kunnes nälkä alkoi kurnia suolissamme.
Kinkkaileva iskä ei lähtenyt matkaan ruokametsästykselle, mutta lupasimme pyhästi tuoda hänelle jotakin mättöä. Koska kello alkoi käydä jo iltapäivää, ja olimme lähdössä illalla Raidersien NFL-matsiin, haimme pikaisesti apetta Mäkkäristä. Olimme vaikuttuneita ruokatilauksen tekemisellä isoa näyttöä klikkailemalla sekä laajasta limurivistöstä. Varsinkin Konsta santsaili uutuusmakuja huolella.
Kipitimme hakemaan isiä ja puimme lämpimästi illan matsiin. Olimme stadikalla Oaklandissa paria tuntia ennen ja hyvä niin... Emme nimittäin olleet hoksanneet, ettei äiti tulisi pääsemään sisään käsilaukkunsa kanssa. Sillä aikaa, kun me pojat joimme kaakaota stadikan porttien vieressä, äiti ramppasi ympäri stadikan seinää... Hänen missionaan oli ostaa fanikaupasta läpinäkyvä kassi, jotta pääsisimme kamoinemme sisälle. Kaikki fanikaupat olivat tosin pahaksi onneksi porttien sisäpuolella. Olipa äiti jopa niin epätoivoinenkin, että melkein taklasi siivoojankin, jotta saisi tältä läpinäkyvän roskasäkin itselleen. Lopulta hän sai järjestysmiehiltä monta Minigrip-pussia, jonne meidän kamamme - myös käsilaukku - survottiin.
Katsomossa oli kovin kylmä, mutta onneksi meillä oli loistopaikat alasektorilta (tosin katettu katsomo loppui juuri pari riviä ylempänä). Me viikarit olimme kyllä varautuneet hanskoilla ja pipoilla, mutta isi juoksutti äitiä etsimässä Raidersien fanipipoja sekä kertakäyttöisiä sadeviittoja pitkin stadionia. Katsomossa oli aikamoinen meininki, ja useat fanit olivat naamioituneet hurjiin asuihin. Äitikin yritti ymmärtää peliä ja nähdä edes vilauksen pallosta välillä. Palatessamme hotelliin taksilla me takapenkin viikarit uinailimme autuaan tietämättöminä siitä, että taksikuski ei löytänyt perille, vaan ajoimme pitkästi harhapoluille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti