Viikarit kohti Californiaa!
Kiva nähdä - oltiinhan me tässä välissä reissailemassa tuolla Lontoon kamarallakin syksyllä, mutta siitä ei muistettu kirjoitella tekstejä...
Tämän reissun osalta kaikki alkoi jo kesäkuussa, kun äiti nappasi meille lennot. Ja niin olivat halvat lennot, että pääsisimme seikkailemaan välilaskuille sekä Bayern Mynchenin kotikaupunkiin että Chicago Black Hawksien kotikonnuille. Ja niin olivat halvat lennot, etteivät kerta kaikkiaan edes lähteneet Suomesta lentoonkaan, vaan Tukholmasta... Tällä kertaa nappasimme mukaan myös äidin lisäksi iskän, vaikka viime metreille asti oli epäselvää, lähtisikö iskä matkaan. Herra nimittäin päätti katkaista muutamaa päivää ennen koivestaan nilkan nivelsiteet ja luut. Onneksi könkkäily kepeillä elefanttijalan kanssa alkoi sujua!
Perinteisen joulukiertueemme jälkeen kiidimme Turusta tuhatta ja sataa takaisin kotiin pakataksemme matkalaukkuja ennen Tukholman-laivaa. Onneksi iskä oli jättänyt lähtiessään töihin äidille pitkän to do -listan, jottei meillä tulisi tekemisen puutetta... Ei varmastikaan tarvitse mainita, että meillä tuli siinä tunteroisessa hieman kiire, kun piti kaivaa rullaluistimia ja makuupusseja täynnä olevat matkalaukut varaston kätköistä, peruutella autoa minitalliin, heittää vaatteita laukkuun, pakata tarpeeksi särkylääkkeitä iskälle, etsiä niitä sähkömuunninjuttuja pistorasioihin, ripustaa pyykit, tyhjentää jääkaappi ja viedä roskat. Vastassamme on varmasti parin viikon jälkeen aikamoinen löyhkä, koska tyhjensimme kyllä jääkaapin, mutta unohdimme viedä roskat...
Lopulta satamaan saapui hikinen tonttujoukko matkalaukkuja raahaten, ja seuraavaksi iskä ja äiti pääsivät vääntämään siitä, kenen vika oli, että meille oli myyty risteily väärällä lahjakortilla. Tällä kertaa eivät kyllä vääntäneet keskenään, vaan lipunmyyjän kanssa. Koska salapoliisit halusivat kuunnella jopa risteilyä varatessa äänitetyn puhelisoiton, saimme lopulta jonkun muun virheen takia paremman hytin hyvityksenä kaikesta siitä vartin odottelutuskasta.
Laivalla emme miltei edes muistaneet, että jatkaisimmekin vielä kohti Arlandaakin, vaan kaikessa rauhassa murkinoimme joulupöydissä ja ravasimme käytävillä. Näimmepä me Joulutontunkin, mikä hieman rauhoitti villiä jännityksen tuomaa menoa - hetkeksi.
Tukholmassa kiertelimme hieman ensin keskustassa ja yritimme jo treenata tulevaa määränpäätämme varten. Kävimme nimittäin tutustumassa amerikkalaiseen ruokaan Pizza Hutissa :) Iskä oli varannut meille lentokenttähotellin jostakin erämaasta. Tai niin me luulimme. Hotelli oli keskellä kauppakeskusta, ja siellä me sitten pyörimme aikaa kuluttamassa sillä aikaa, kun iskä loikoili lepuuttamassa jalkaansa huoneessa ja suunnittelemassa retkiä meidän päidemme menoksi. Vellikello soitteli seuraavana yönä meille jo kovin varhain, sillä lentomme oli lähdössä. Niin me sitten istuimme klo 4.30 hotellin maukkaalla aamupalabuffalla.
Sitten olikin tiedossa vain pitkiä lentoja aika pahoine ruokineen (mikä ei kyllä äitiä ja iskää haitannut), joten onneksi meillä oli mukana Konstan pakkaamat mummon pullat sekä Kasperin laivalta ostamat Milka Oreo -suklaat. Aika Kaliforniassa oli Kauniaisiin verrattuna kymmenen tuntia jäljessä, joten olimme viimeisellä lennolla jo umpiunessa. Saimme jotenkin raahauduttua myös taksilla hotelliin jatkamaan yöunia. Nyt tätä kirjoittaessa olemme heränneet reippaasti paikallista aikaa ensin kello kahdelta yöllä, mutta porukat kertoivat, ettei vielä ole aika herätä. Koisimme siis vielä kolmisen tuntia... Onneksi meillä on nyt koko piiiiitkä päivä edessä San Fransiscossa!
Kiva nähdä - oltiinhan me tässä välissä reissailemassa tuolla Lontoon kamarallakin syksyllä, mutta siitä ei muistettu kirjoitella tekstejä...
Tämän reissun osalta kaikki alkoi jo kesäkuussa, kun äiti nappasi meille lennot. Ja niin olivat halvat lennot, että pääsisimme seikkailemaan välilaskuille sekä Bayern Mynchenin kotikaupunkiin että Chicago Black Hawksien kotikonnuille. Ja niin olivat halvat lennot, etteivät kerta kaikkiaan edes lähteneet Suomesta lentoonkaan, vaan Tukholmasta... Tällä kertaa nappasimme mukaan myös äidin lisäksi iskän, vaikka viime metreille asti oli epäselvää, lähtisikö iskä matkaan. Herra nimittäin päätti katkaista muutamaa päivää ennen koivestaan nilkan nivelsiteet ja luut. Onneksi könkkäily kepeillä elefanttijalan kanssa alkoi sujua!
Perinteisen joulukiertueemme jälkeen kiidimme Turusta tuhatta ja sataa takaisin kotiin pakataksemme matkalaukkuja ennen Tukholman-laivaa. Onneksi iskä oli jättänyt lähtiessään töihin äidille pitkän to do -listan, jottei meillä tulisi tekemisen puutetta... Ei varmastikaan tarvitse mainita, että meillä tuli siinä tunteroisessa hieman kiire, kun piti kaivaa rullaluistimia ja makuupusseja täynnä olevat matkalaukut varaston kätköistä, peruutella autoa minitalliin, heittää vaatteita laukkuun, pakata tarpeeksi särkylääkkeitä iskälle, etsiä niitä sähkömuunninjuttuja pistorasioihin, ripustaa pyykit, tyhjentää jääkaappi ja viedä roskat. Vastassamme on varmasti parin viikon jälkeen aikamoinen löyhkä, koska tyhjensimme kyllä jääkaapin, mutta unohdimme viedä roskat...
Lopulta satamaan saapui hikinen tonttujoukko matkalaukkuja raahaten, ja seuraavaksi iskä ja äiti pääsivät vääntämään siitä, kenen vika oli, että meille oli myyty risteily väärällä lahjakortilla. Tällä kertaa eivät kyllä vääntäneet keskenään, vaan lipunmyyjän kanssa. Koska salapoliisit halusivat kuunnella jopa risteilyä varatessa äänitetyn puhelisoiton, saimme lopulta jonkun muun virheen takia paremman hytin hyvityksenä kaikesta siitä vartin odottelutuskasta.
Laivalla emme miltei edes muistaneet, että jatkaisimmekin vielä kohti Arlandaakin, vaan kaikessa rauhassa murkinoimme joulupöydissä ja ravasimme käytävillä. Näimmepä me Joulutontunkin, mikä hieman rauhoitti villiä jännityksen tuomaa menoa - hetkeksi.
Tukholmassa kiertelimme hieman ensin keskustassa ja yritimme jo treenata tulevaa määränpäätämme varten. Kävimme nimittäin tutustumassa amerikkalaiseen ruokaan Pizza Hutissa :) Iskä oli varannut meille lentokenttähotellin jostakin erämaasta. Tai niin me luulimme. Hotelli oli keskellä kauppakeskusta, ja siellä me sitten pyörimme aikaa kuluttamassa sillä aikaa, kun iskä loikoili lepuuttamassa jalkaansa huoneessa ja suunnittelemassa retkiä meidän päidemme menoksi. Vellikello soitteli seuraavana yönä meille jo kovin varhain, sillä lentomme oli lähdössä. Niin me sitten istuimme klo 4.30 hotellin maukkaalla aamupalabuffalla.
Sitten olikin tiedossa vain pitkiä lentoja aika pahoine ruokineen (mikä ei kyllä äitiä ja iskää haitannut), joten onneksi meillä oli mukana Konstan pakkaamat mummon pullat sekä Kasperin laivalta ostamat Milka Oreo -suklaat. Aika Kaliforniassa oli Kauniaisiin verrattuna kymmenen tuntia jäljessä, joten olimme viimeisellä lennolla jo umpiunessa. Saimme jotenkin raahauduttua myös taksilla hotelliin jatkamaan yöunia. Nyt tätä kirjoittaessa olemme heränneet reippaasti paikallista aikaa ensin kello kahdelta yöllä, mutta porukat kertoivat, ettei vielä ole aika herätä. Koisimme siis vielä kolmisen tuntia... Onneksi meillä on nyt koko piiiiitkä päivä edessä San Fransiscossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti