Heräilimme tänään samasta hotellista ja hotkaisimme saman vohveliaamupalan lisukkeineen alakerrasta. Päivästä oli tulossa kerrassaan vetinen, sillä ensin olimme menossa USS Iowa -taistelulaivalle, jonka jälkeen nousisimme läheisestä satamasta valasretkiä tarjoavan firman aluksen kyytiin.
Ajelimme etelämmäs kohti USS Iowaa ja pääsimme ensimmäisten joukossa astumaan sisälle valtaisaan laivaan. Me viikarit saimme myös lapsille tarkoitetun tehtävämonisteen, jota yritimme ratkoa etsimällä aluksen sopukoista laivalla palvelleen Vicky-koiran tarroja. Sisällä laivassa kierrellessämme kuulimme uskomattomia kertomuksia 1940-luvulla rakennetusta aluksesta - olihan laivalla 50-vuotinen historia erilaisilla komennuksilla. Kartasta näimme myös, että 80-luvulla kyseinen taistelulaiva oli myös piipahtanut Itämerellä. Paatti oli siis seilannut pitkin maailman meriä ja osallistunut muun muassa toiseen maailmansotaan, Korean sotaan ja humanitäärisiin avustusoperaatioihin. Laivan sisällä näimme ison ruokalan kiinni pultattuine pöytineen ja tuoleineen sekä luimme tietoja siitä, kuinka paljon ruokaa miehistö söi. Laivan ruokavarastot riittivät ilman täydennystä jopa 119 päiväksi! Lisäksi näimme muun muassa viestikeskuksen, useita erikokoisia tykkialustoja tykkeineen, kapteenin tilat ja presidenttien tapaamispaikkoinakin käytetyt kokoustilat, uskomattoman paksusti suojatun komentosillan tähystysluukkuineen, miehistön peseytymis- ja makuutiloja sekä ammusvarastoja. Isillä oli lukuisissa portaikossa loikkimista, mutta onneksi etenimme omaan tahtiimme. Kierroksen loputtua vierailimme vielä laivapuodissa, josta löysimme kaksi kotkapehmolelua muistoiksi.
Iskä päätti ruokkia meidät hyvinkin nopealla aikataululla 17 minuutissa ennen valasristeilyn alkamista. Kaikkien mielestä äidille ei kannattaisi tilata mitään, sillä hän kuitenkin oksentaisi laivan keikkuessa avomerellä. Tilasimme siis pikavauhdilla fish and chipsit rantaravintolasta, ja olimme laivan edessä muutamaa minuuttia vaille lähdön. Suurehko katamaraani ryskytti aalloilla ylös ja alas kuin vuoristoradassa, ja me istuimme ulkona nauttimassa kyydistä ja tuulesta. Äiti tosin tunsi olonsa hieman heikoksi. Tunnin ajelun jälkeen näimme kaukaa pinnassa hengittelemään tulleen harmaavalaan, jonka etenemistä katselimme kaukaa. Valaasta jäi veteen rinkulamaisia pyrstön jälkiä, joita oli helppo seurata ja tähyillä seuraavaa mahdollista hengityskohtaa. Äiti yritti kuvata kamerallaan, kuinka valtava valas purskautti vettä ja painui jälleen veden alle. Näimme myös kolme muuta valasta, joista yksi miltei hyppäsi veden pinnan päälle. Lisäksi näimme paluumatkalla vettä vihmoessa taivaalta pari haikalaa sekä merileijonia. Konstalla oli tosin katselun lomassa sipsikriisi päällä hankaloittamassa tiirailemista, sillä hän ei saanut pikkupussia itselleen laivan kioskista.
Valastähyilyn jälkeen palasimme pimeällä hotellille kaupan kautta. Hotellin uima-altaalla jääkylmässä vedessä lutraamisen jälkeen söimmekin iltapalaksi ihanan tuoreita hedelmiä sekä New York Cheesecake -mansikkajuustojakkua, nam!
Ajelimme etelämmäs kohti USS Iowaa ja pääsimme ensimmäisten joukossa astumaan sisälle valtaisaan laivaan. Me viikarit saimme myös lapsille tarkoitetun tehtävämonisteen, jota yritimme ratkoa etsimällä aluksen sopukoista laivalla palvelleen Vicky-koiran tarroja. Sisällä laivassa kierrellessämme kuulimme uskomattomia kertomuksia 1940-luvulla rakennetusta aluksesta - olihan laivalla 50-vuotinen historia erilaisilla komennuksilla. Kartasta näimme myös, että 80-luvulla kyseinen taistelulaiva oli myös piipahtanut Itämerellä. Paatti oli siis seilannut pitkin maailman meriä ja osallistunut muun muassa toiseen maailmansotaan, Korean sotaan ja humanitäärisiin avustusoperaatioihin. Laivan sisällä näimme ison ruokalan kiinni pultattuine pöytineen ja tuoleineen sekä luimme tietoja siitä, kuinka paljon ruokaa miehistö söi. Laivan ruokavarastot riittivät ilman täydennystä jopa 119 päiväksi! Lisäksi näimme muun muassa viestikeskuksen, useita erikokoisia tykkialustoja tykkeineen, kapteenin tilat ja presidenttien tapaamispaikkoinakin käytetyt kokoustilat, uskomattoman paksusti suojatun komentosillan tähystysluukkuineen, miehistön peseytymis- ja makuutiloja sekä ammusvarastoja. Isillä oli lukuisissa portaikossa loikkimista, mutta onneksi etenimme omaan tahtiimme. Kierroksen loputtua vierailimme vielä laivapuodissa, josta löysimme kaksi kotkapehmolelua muistoiksi.
Iskä päätti ruokkia meidät hyvinkin nopealla aikataululla 17 minuutissa ennen valasristeilyn alkamista. Kaikkien mielestä äidille ei kannattaisi tilata mitään, sillä hän kuitenkin oksentaisi laivan keikkuessa avomerellä. Tilasimme siis pikavauhdilla fish and chipsit rantaravintolasta, ja olimme laivan edessä muutamaa minuuttia vaille lähdön. Suurehko katamaraani ryskytti aalloilla ylös ja alas kuin vuoristoradassa, ja me istuimme ulkona nauttimassa kyydistä ja tuulesta. Äiti tosin tunsi olonsa hieman heikoksi. Tunnin ajelun jälkeen näimme kaukaa pinnassa hengittelemään tulleen harmaavalaan, jonka etenemistä katselimme kaukaa. Valaasta jäi veteen rinkulamaisia pyrstön jälkiä, joita oli helppo seurata ja tähyillä seuraavaa mahdollista hengityskohtaa. Äiti yritti kuvata kamerallaan, kuinka valtava valas purskautti vettä ja painui jälleen veden alle. Näimme myös kolme muuta valasta, joista yksi miltei hyppäsi veden pinnan päälle. Lisäksi näimme paluumatkalla vettä vihmoessa taivaalta pari haikalaa sekä merileijonia. Konstalla oli tosin katselun lomassa sipsikriisi päällä hankaloittamassa tiirailemista, sillä hän ei saanut pikkupussia itselleen laivan kioskista.
Valastähyilyn jälkeen palasimme pimeällä hotellille kaupan kautta. Hotellin uima-altaalla jääkylmässä vedessä lutraamisen jälkeen söimmekin iltapalaksi ihanan tuoreita hedelmiä sekä New York Cheesecake -mansikkajuustojakkua, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti