Eläinpitoinen rantaelämä ja iltaostokset

Hotellin aamupalapöydän antimet nautittuamme lähdimme vuokra-autollamme kohti Masafin kaupunkia ja Friday Marketia, joka itse asiassa oli auki viikon jokaisena päivänä. Koska Friday Market oli niin monella nettisivustolla hyväksi haukuttu, päätimme mekin käydä tässä turistirysässä. Kun pääsimme vihdoin ja viimein perille 35 asteen helteessä ja auton ilmastoinnin huutaessa viimeistä päivää, olimme enemmän kuin pettyneitä. Ensinnäkin olimme varmasti paikan ainoat turistit, tien varressa olevien myyntitelttojen katoista roikkuvat uimalelut olivat jo aikoja sitten auringossa vaalentuneet ja hiekkaan peittyneet, paikalla oli ehkäpä kymmenen hedelmäkojua, joiden myyjistä jokainen olisi halunnut riepotella meidät ostoksille juuri omaan kojuunsa, rihkamamyyjät olivat vieläkin innokkaampia ja mattomyynnistä emme lainkaan välittäneet. Toisaalta oli mukava nähdä, miten pikkupalmuja myytiin. Saimme myös maistella makeita mangoja. Meidän toripysähdyksemme kesti jotakuinkin 15 minuuttia. Kun olimme nousemassa takaisin autoomme, meitä vastaan tuli oikea turistilauma. Tunnistimme jo kauempaa, että taisivat olla suomalaisia - ainakin yhdestä Haltin paidasta, Marimekon laukusta ja sukkasandaaleista päätellen. 

Karavaanimme kampesi takaisin autoon ja lähti kiihdyttämään kohti uimarantoja. Ajelimme monen pikkukylän läpi paahteisessa auringonpaisteessa ja näimme hauskoja ”Kamelivaara”-merkkejä. Harmiksemme emme kuitenkaan nähneet kameleita, vaikka äiti miettikin jo evakuointisuunnitelmaa kamelikolarin varalle. Meillä takapenkkiläisillä oli menossa jokin agenttitarina, joten jouduimme jatkuvasti maastoutumaan aavikkorosvojen varalta. Koska kaikilla meillä agenteilla alkoi olla jo jäätelönälkä, käskimme kuskia jarruttamaan sopivan mahdollisen jäätelökaupan kohdalla. Kuski teki oivan valinnan, koska kauppa oli ensinnäkin meidän mittapuullamme käsittämättömän edullinen ja sieltä löytyi jätskien ja karkkien lisäksi kolme valtavaa uimarengasta. Survouduimme siis entistä onnellisempina autoon. Olisimme halunneet puhaltaa takapenkin täydeltä jo uimadonitsejamme, mutta aikuisten piti kuulemma jostain syystä nähdä myös taakse.

Janne halusi tietysti ensimmäisenä mennä itse rannalle, joten hän käski vielä meidän pysyä autossa ja kävi tarkastamassa tilanteen. Hän väitti rantaa niin kivikkoiseksi, että emme päässeet uimaan, vaikka tienvarsikylteissä lukikin for Family only. Jatkoimme matkaa rantaviivaa eteenpäin, ja kartturikin pysyi hyvin kartalla arabialaisesta radiorenkutuksesta huolimatta, joten pian edessämme häämöttikin toinen ranta. 

Heitimme vaatteet santaan ja kirmasimme veteen. Äiti ja Janne pääsivät sillä välin puhaltamaan jättiuimarenkaitamme täyteen polttavalla hiekalla. Heillä oli onnea, sillä he onnistuivat rannalla välttämään valtavat jättiravut, jotka paiskautuivat aalloista kohti hiekan kolosia ja viskoivat hiekkaa koloistaan ylös. Vesikin oli aiempaa merivettä eläinpitoisempaa, sillä veden alla rapuset kaivautuivat hiekkaan ja värikkäät kalat parveilivat rantavedessä. Kun olimme lutranneet vedessä jonkin aikaa, saapui varis vaanimaan eväitämme. Kasperi työllistyi heti variksenpelättimeksi ja hän jahtasi ansiokkaasti variksen sisaruksiakin niin, että eväitämme ei popsittu parempiin suihin. Ovelat varikset työllistivät sen verran perhettämme, että totesimme parhaaksi jättää aikuiset istumaan uimarenkaisiimme eväiden lähelle ja räiskyttelimme itse veteen. Hitchcockin linnut eivät kuitenkaan jättäneet meitä rauhaan, vaan viekkaasti ne lensivät ylitsemme ja pudottivat yläilmoista simpukan äidin käsivarteen nauraa räkättäen. Olimme jo miltei lähdössä matkoihimme, kun kohtasimme hiekkamössövedessä kasapäin sarvijaakkoja. Ne olivat varsin näppärää porukkaa, sillä aallon kuohutessa takaisin mereen niiden sarvet työntyivät hiekasta napsutellen. Kun taas aalto heitti vettänsä rantaan, ne pysyivät piilossa – siksi olimme myös varmasti jättäneet ne huomiotta ja tassutelleet niiden päällä…

Annoimme hiekkapölyn, huudon ja riemun laskeutua ja suuntasimme hotelliin suihkuttelemaan. Pimeä iltareittimme vei läpi jättiläismäisten öljysiilojen, joita oli vieri vieressä satoja. Paluumatkalla pysähdyimme kuvaamaan myös maan vanhimman ja pikkuruisen moskeijan Al Badiyahin, joka on rakennettu kivistä ja mudasta 1400-luvulla. 

Iltasella saimme valita, lähteäkö uima-altaalle vai shoppailemaan. Riemumielin äänestimme itsemme shoppailemaan, sillä meillä viikareilla ei ollut lainkaan dirhameita vaihdettuina, joten pääsimme rokottamaan aikuisten lompakoita. Ajelimme paikallisiin kauppoihin, joissa oli mukavasti paitoihin ommeltu Niken, Adidaksen, Kapan, Gapin, Bossin ja Calvin Kleinin merkkejä. Emme tosin näihin sortuneet, mutta löysimme kyllä muutamia vaateparsia, jotka päällä marssimme liikkeestä toiseen. Me muut kyllä löysimme vaikka mitä, mutta äiti ei saanut taaskaan mitään.