Ravustusta rannalla!

Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen olimme valmiit haukkaamaan aamupalaa. Laskeuduimme alas korkeuksissa olevasta huoneistostamme hotellin ravintolaan ja kahmimme lautasillemme paikallisia ja kansainvälisiä herkkuja: mm. kananakkeja, nautapekonia, raikkaita smoothieita, mehukkaita meloniviipaleita, paahtoleipää erilaisilla hilloilla ja tahnoilla, croisanteja ja kokin tiristämää munakasta. Maltoimme ahtaa kupuihimme herkullisen suuret annokset, vaikka 2/3 meistä viikareista polttelikin hotellin aulassa oleva valtava Angry Birds -pelipöytä. Kahvi ja tee myös maittoivat paremmin kuin edellisiltana, sillä olimme vahingossa ostaneet kaupasta maidoksi Laban-juomaa eli suolaista jugurttijuomaa. Laban muuten juoksettuu mukavan paakkuiseksi, kun sitä roiskaisee kahvin joukkoon. Kuulemma silti kahvia pystyy ihan hyvin juomaan…

Aamupalan ja reppujen pakkauksen jälkeen nappasimme taksin lähimaastosta ja karautimme rantaa. Äiti harmitteli, että hän oli jättänyt aurinkolasinsa kotiin, mutta onneksi Jannella oli kolmet mukana – ilmeisesti siksi, että hän pystyisi täsmäämään aina sopivat lasit asukokonaisuuksiinsa! Näin ollen äiti kähvelsi rannalle sotkettavaksi yhdet lasit mukaansa. Rannalla oli kuumaa ja I-HA-NAA! Äiti astui ensitöikseen nyrkin kokoisen taskuravun päälle kirmatessaan simpukoita noukkimaan. Sitä, kumpi pelästyi enemmän, ei saatu selville, koska pitkin hietikkoa juoksivat kohta sekä äiti että rapu.

Pulahdimme 30-asteisten aaltojen vietäviksi, surffasimme aalloilla rantaan ja sukeltelimme pohjasta simpukoita. Pääsimme jonkin sortin operaation keskelle, koska parin sadan metrin päässä rannasta kaarteli valtava sotilaslaiva ja ilmassa pörräsi viisi helikopteria. Kaksipropellinen miehistönkuljetuskopteri kaarteli yläpuolellamme useaan otteeseen takalaita auki, ja sen miehistö viittelöi meille. Ehkä ne etsivät Jannea ja vanhenevaa passia… 

Noukimme vedestä sukeltaen kierteisiä simpukoita ja muutamasta simpukasta kurkotteli rapu! Emme melkein enää sen jälkeen uskaltaneet koskea varpaillamme pohjaan, joten roikuimme tietysti Jannessa ja äidissä. Rannalla äidille annettiin mutakylpyhoitoa Jannen löytämästä savikimpaleesta ja kuorintaa märällä hiekkamöhnällä. Kyllä äidin kelpasi! Janne puolestaan halusi kaivaa ison kuopan rannalle. Tietysti hän käskytti meitä toimimaan aallonmurtajina, jottei vesi täyttänyt kuoppaa. Olipa meillä hommaa! Viivähdimme tyhjällä rannalla yhteensä kuutisen tuntia, mutta aikuisten painostuksesta jouduimme lopettelemaan aaltosurffauksen aivan kesken kaiken. Joka paikka täynnä hiekkaa keräsimme tavaramme ja lampsuttelimme tukahduttavan kuumassa taksiin.

Iltasella me viikarit polskimme vielä uima-altaalla ilta-auringon painuessa hiljalleen Fujairahia ympäröivien vuorten taakse. Janne opetti meille oikeita uintitekniikoita, Kasperi keskittyi lukemiseen aurinkotuolilla ja äiti surffaili tietokoneella etsien meille sopivaa puuhasteltavaa tuleviin päiviin. Samalla lähimaaston moskeijasta kiiri iltarukouskutsu, joka sekoittui hotellin musapauhuun. Läheinen kolmen jalkapallokentän kokoinen Sheikki Zayedin moskeija on Arabiemiraattien toiseksi suurin moskeija ja sinne mahtuu 28 000 ihmistä. Ehkäpä piipahdamme tuossa valtavan upeassa moskeijassa jonakin päivänä. Meitä viikareita kiinnosti tosin moskeijan ja kaupungin iltavalaistusta enemmän ihailla allasalueen seinässä olevaa liskoa…