Fujairahista Dubaihin

Viimeistä aamua vuokra-autolla lähdimme viettämään tutulle Umbrella-rannalle. Vesileikit ja aurinko odottivat meitä jo kyltymättöminä. Roiskuttelimme vedessä aikamme snorklaten, donitseilla surffaten ja uiden, kunnes meidän oli aika lähteä palauttamaan autoa. Onneksi sukeltelumme donitseista ponnistaen tuotti tulosta, sillä löysimme valtavan kierteisen simpukan. Me viikarit jouduimme äidin kanssa jo hotelliin peseytymään etukäteen, kun taas Janne pääsi lapioimaan hiekkalinnallista rannan santaa pois autosta ennen palautusta.

Koska meillä oli jo varsin huutava nälkä, olimme valmiina hotellin aulassa jo odottelemassa Jannea ja muonitusta. Nopein tapa selviytyä nälkäkuolemalta oli rykäistä nopeasti hotellin buffaan, josta kahmimme lime-valkosipulikananuijia, pestopastaa, riisiä, lammasta, kasviksia ja suussa sulavia jälkiruokia. Me viikarit söimme kyllä hyvin, mutta panostimme etenkin jälkiruokiin.

Pienen lepohetken jälkeen vinkunamme hotellin uima-altaalle tuotti tulosta. Äiti ei tällä kertaa tullutkaan lainkaan uimaan, vaan keskittyi surffaamaan aurinkotuolilla meille bussiaikatauluja ja seuraavia nähtävyyksiä. Janne heitteli meitä vedessä niin kauan, että pimeä ehti jo tulla. Ponkaisut hartioilta volteilla kerien oli meistä ihan 5/5. Illalla tehtävänämme oli pakata kaikki kamat valmiiksi varhaista Dubai-siirtymää varten, syödä jääkaappi tyhjäksi ja hankkia hyvät eväät hyytävään pakastinbussiin. Tappelimme myös hieman viimeisistä muroista ja pakastimessa lojuvasta jäätelöstä…

Aamulla täyteen ahdetut reppumme lojuivat siististi rivissä meidän napostellessamme aamupalaksi vielä jääkaapin viimeisiä sisälmyksiä. Luovutimme huoneemme, nappasimme taksin ja kaahasimme jo ennen seitsemää bussiasemalle – tai niin me luulimme. Taksikuskin mukaan muita takseja täynnä oleva roskainen hiekkakenttä teiden välissä oli bussiasema, mutta asemarakennusta taikka lipunmyyntiä minnekään ei ollut. Meidän pitäisi kuulemma vaan hypätä Dubain-bussiin, körötellä ostoskeskukseen asti ilmaiseksi kyydissä ja ostaa liput sitten pysähdyksen aikana. Seuraava bussi tulisi ilmeisesti vasta tunnin päästä. Meillä oli aika paljon tamineita päällä, sillä olimme varautuneet tehokkaaseen ilmastointiin, joten aloimme paahtua seinän vieressä odotellessamme. Kuumuus ja touhu hiekkakentällä vaikutti sen verran epämääräiseltä, Janne alkoi hieroa kauppoja eri taksikuskin kanssa, ja kohta sujahdimme viiden hengen bussihinnoilla taksilla kohti Dubaita.

Pysähdyimme kerran dyynien keskellä juomatankkausta ja aavikkokuvia varten ja sitten jo kaarsimmekin suoraan hotellin pihalle. Uusi hotellimme Dubai Marine Beach Resort and Spa oli viiden tähden hotelli, joten heti joku kipitti hakemaan laukkumme. Olimme sen verran ajoissa perillä, että emme vielä saaneet huonetta, vaan hylkäsimme vain tavaramme hotellin suojiin ja lähdimme Dubai Mall -kauppakeskukseen. Kello kävi vasta aamukymmentä, joten kauppakeskuksessa oli hyvin tilaa parveilla, juosta kaupoissa ja syödä useammassakin paikassa. Piipahdimme meidän viikarien suosituksesta kaikissa urheilumyymälöissä, kuten Niken, Adidaksen, Puman ja Reebokin, tosi monessa muussa merkkivaatemyymälässä, joista kaikista ei tosin löytynyt kokojamme, valtavissa karkkiparatiiseissa ja uskomattomissa lelumyymälöissä. 

Halusimme kokea varhaisen lounashetken Rainforest Cafessa, joten kaarsimme viidakkoon sisään muinaisten kivipatsaiden ja pienen apinan viereen. Tasaisin väliajoin heräsivät eläimet ympärillämme eloon, kuulimme viidakon ääniä ja maltoimme silti syödä maittavasti. Janne oli onnellinen saamastaan ruokalautasesta, jossa oli pekonin näköistä lihaa leipien täytteenä. Vähän matkan päässä pöydästämme vietettiin paikallisen tytöntyllerön synttärijuhlia, joten saimme nauttia bileistä laululeikkeineen, railakkaine huutoineen ja kovine menoineen. Meidän yllätykseksemme meidän pöytäämme kannettiin Vulcano-laavakakku jätskeineen, nam!

Harshleyn lelukaupan sisäänkäynti oli täynnä leikkiviä ja pelottavasti maskeerattuja myyjiä, joten luikahdimme nopeasti sisälle leluja ihastelemaan. Löysimme täältäkin vaikka ja mitä, mutta Linneaa jäi erityisesti kaivelemaan, kun Janne ei ostanut meille kotia kohti vietäväksi mekaanista koiranpentua. Onneksi paha mieli haihtui, kun pääsimme Cinnaboniin herkuttelemaan tahmaisilla jättikorvapuusteilla. Cinema Parkingin puolelle oli rakentunut Hysteria house, jossa on näyttelijät kummituksina… Me nuorimmat viikarit katsoimme parhaaksemme mennä Lego-kauppaan sillä välin, kun Janne ja Kasperi tönöttivät jonossa. Kasperilla meni myös pupu pöksyyn siinä vaiheessa, kun he olivat astumassa sisälle kummitustaloon. Palloilimme hetken vielä kauppakeskuksessa ja täydensimme karamellipopcornivarantojamme ennen siirtymistä Burj Khalifan juurelle. Poistuessamme taksijonoon bongasimme käteviä nukkumiskapseleita, joissa saattoi napata päiväunet shoppailun lomassa.

Olimme hotellilla noin 16 maissa. Meidät kyyditettiin suurella golfkärryillä tiluksillemme juniorisviittiin. Allasalueelta kärrättiin äidin murheeksi juuri pois perjantaibuffan antimet, joten laiskottelimme allasruokailun sijaan löhömakuusohvilla ja polskuttelimme äänekkäästi altaassa. Me työnsimme Jannen veteen, joten sinne menivät myös Jannen taskussa avainkortit sviittiimme. Ongittuamme avainkortit vedestä jatkoimme härkäleikkejä ja ponnahteluja korkeuksiin. Pimeän tullen painelimme hämyisiä kujia pitkin takaisin huoneistoomme, minkä jälkeen kuljeskelimme pitkää ”oikoreittiä” pitkin syömään Fridays-ravintolaan, jossa herkuttelimme pastalla, pihvillä, ranskiksilla ja hampurilaisilla. Illalla äidin piti valmistautua Suomen pään syysloman jälkeiseen kouluruokalakkoiluun, joten hän hoiteli tiedotuksia ja ohjeistuksia meidän pelatessamme majoituksessa. Janne seurasi kiihkeän hurraavana haukan lennätyskisoja televisiosta, ja parasta kuulemma oli järjettömän näköiset hidastuslennot haukoista sekä arabiankielinen kiivas selostus kuin formuloissa konsanaan. Yöllä pääsimme nauttimaan läheisen moskeijan kovaäänisten rukouksista, joita jatkui puolisen tuntia ja jotka tunkeutuivat jokaisen uniin.