Syyslomalle ja lämpöön!

Syysloman kunniaksi otimme suunnan kohti Arabiemiraatteja. Edelliset pari päivää ennen reissua olivat sisältäneet viime hetken säätöjä: pakkailuja, laukkukartoituksia, eväshankintoja ja Konstan murtuneen käden kantositeeseen asettelua sekä taistelua siitä, pitääkö kantosidettä käyttää. Perjantaiaamun valjetessa kipitti viikarikolmikkomme vielä reippahasti kouluun. Onneksi meidät noukittiin koulusta ajoissa, jotta ehtisimme hakea pakaasimme ennen junailua lentokentälle. Tosin Kasperi halusi viimeiseen asti vielä lymyillä koulupiilosta ennen fillarointia kotiin…  

Äiti tarkisteli kaikkien meidän passimme ja huomasi samalla, että Janne halusi tarjota ilmeisesti jännitystä reissuumme. Hänen passinsa vanhentuisi kolmen kuukauden kuluessa, kun Arabiemiraatteihin vaadittiin yli kuuden kuukauden voimassaoloaikaa. Kylmän viileästi lampsuttelimme juna-asemalle äidin raivokkaasti googlaillessa ja Jannen soitellessa pikapassilinjoille. Lentoyhtiömme työntekijä lupasi linjan toisessa päässä, että vanhan passinkin pitäisi kaiken järjen mukaan kelvata. Toivottavasti myös Dubain tullivirkailijoilla olisi myös kaikki järki.  

Helsinki-Vantaan lentokentällä sukelsimme lähtöselvityksen kautta turvatarkastukseen. Kohdallemme osui tietysti parikin lottovoittoa, sillä Kasperi valittiin räjähdeainepyyhkäisytestiin ja Linnea satunnaiskopelointiin. Me muut emme vaikuttaneet niin epäilyttäviltä, joten saimme mennä. Äidillä oli kiire mielimeikkikynäostoksille ja me muut hamuilimme karkkeja ja juomia matkaan. Moni muukin syyslomalainen palloili kentällä, joten ruuhkaa piisasi. Taivalsimme lähtöporttia kohti ja pian olimmekin jo bussissa matkalla lentokoneeseen ja eväitä syömään.

Ensimmäisen lennon jälkeen meillä oli tiukka koneenvaihto. Pääsimme taas hitaasti eteneviin ja kiemurteleviin jonoihin sekä läpivalaisuun. Koska eväämme olivat jo aikamoisen loppusuorilla, Janne kipaisi turvatsekkauksen jälkeen kohti kauppaa ja me muut vessaan. Vessa sijaitsi sujuvasti lähtöportin liepeillä, joten siirryimme suoraan portille ja boardaukseen. Jannea ei tosin näkynyt eikä kuulunut, joten tiedustelukaksikkomme teki iskuja portilta kohti kauppoja. Viimeisten joukossa Janne kuitenkin pyyhälsi ison herkkukassin kanssa paikalle ja pääsimme koneeseen lepuuttamaan hermojamme. 

Hyvinkin äitimäiseen tapaansa äiti oli taas löytänyt yökyöpelilennot, joten olimme Dubaissa klo 2 yöllä. Me viikarit olimme nukkuneet koneessa viitisen tuntia, joten olimme hämmentävänkin pirteitä porhaltaessamme kimpsujemme ja eväspussimme kanssa maahantulotarkastukseen. Janne oli ovelasti piilottanut oman passinsa meidän muiden passiemme väliin, mutta silti tarkka virkailija syynäsi passia ja kertoi sen olevan epäkelpo ja liian rivakasti vanheneva. Näytimme varmasti sen verran surkeilta ja rehellisiltä, että selvisimme suullisella huomautuksella, ja näin myös Jannen matka jatkui. Jäimme kentälle odottelemaan vielä pariksi tunniksi paikallisbussia, jolla hurauttaisimme parissa tunnissa Fujairahiin. Kentän odotusajan käänteinä mainittakoon, että hukkasimme väärälle bussipysäkille välilaskulta hankitun eväskassimme, ostimme uudet eväät, löysimme vanhan eväskassin ja lopulta ryntäsimme metroon, jolla päädyimme oikealle bussipysäkille. Metrossa Janne seisoi kamojemme kera miesten vaunussa ja me muut tilavasti naisten ja lasten puolella. 

Matka taittui erikseen myös paikallisbussissa, jossa oli turkasen kova ilmastointi päällä. Puolitoista tuntia kevyessä horkassa ja väsymyksessä läpi Arabiemiraattien ei houkuttanut seuraamaan juuri maisemia. Pysäkkimme tuli hieman yllättäen ja Kasperi onnistui unohtamaan kännykkänsä penkille. Kun huomasimme Kasperin puhelimen kadonneen, oli bussi juuri kaartamassa matkoihinsa. Pyrähdys bussin kimppuun ja kunnon heilutus kuskille sai bussin avaamaan vielä ovensa, joten kännykkäkin saatiin oikealle omistajalle takaisin…

Emme aivan tarkalleen tienneet, missä kohdin hotellimme oli, mutta arvelimme sinne olevan matkaa alle kilometrin. Kun raahustimme tien vierustaa hotellille, hotelli olikin kokonaan remontissa! Hotellissa selvisi, että meidät olikin siirretty toiseen ja hienompaan hotelliin, joten taksikyydittelimme itsemme perille. Onneksi saimme huoneen tai pikemminkin kahden makuuhuoneen huoneiston olkkareineen, keittiöineen ja tuplakylpyhuoneineen heti (ja meillä oli vielä herkkueväitä jäljellä), vaikka kello kävikin vasta aamukahdeksaa. Oli siis onni onnettomuudessa, että meidät buukattiin parempaan lukaaliin. 

Ensimmäinen päivä Fujairahissa taittui lähiympäristön supermarkettiin Luluun tutustuessa, hotellin uima-altaalla polskutellessa, ulkona syödessä ja haaveillessa siitä, mitä kaikkea ehdittäisiinkään yhdessä tekemään tulevina päivinä. Lämpötila hipoi +35 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä 😊