Delhi-pyrähdyksemme jatkui aamuisella velttoilulla ensin vällyjen välissä ja sitten kylpyammeessa. Koska roiskutimme puolet ammeen vaahtovedestä myös eteisen kaapin alle, meille tuli hieman siivoushommia. Kun lattialla oli luisteltu ja se oli kuivattu, oli aika lähteä aamupalalle. Äiti oli jo etukäteen tiedottanut, että hän kustantaisi (jos onnistuisi vielä löytämään piilostaan sen verran seteleitä) kyllä myöhäisen aamupalabuffetin, mutta hotellista oli lounasta sitten turha mankua. Hinnat olivat nimittäin meidän makuumme aika suolaiset.
Aamupalabuffet oli taivaallinen (ja useamman kymmenen metrin mittainen): tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puristettuja mehuja, seitsemää eri murolaatua, jogurtteja, puuroa, pekonia, röstiperunoita, erilaisia leikkeleitä, juustoja ja makkaroita sekä intialaisia palleroita ja kastikkeita. Lisäksi kokeilta sai tilata ainakin munakkaita ja vohveleita vaahterasiirapilla. Ja kyllähän me söimmekin niin paljon, että vähän alkoi pelottaa, pysymmekö enää uima-altaassa pinnalla. Kolmen tunnin polskimisen, merenneito- ja vikuroiva härkä -leikkien jälkeen olimme ryppyisen valmiita jättämään altaan. Kasperi harjoitti myös joogaa altaan reunalla joogaohjaajan oppien mukaisesti (kun me muut emme päässeet edes asentoihin).
Heitimme hotellin säilöön rinkkamme ja nappasimme hotellista kuskin ja auton nähtävyyskiertueelle. Hotellin palvelusväki kiikutti autoon myös kaksi jättisuurta luksussateenvarjoa ja vesipullot. Kävimme katsomassa punaista linnoitusta (Red Fort), jonka muurien yhteismitta on noin pari kilometriä. Parasta siellä oli kuitenkin tiirailla sateenvarjojen alta, kuinka putsaajamies pesi korkeaa muurin seinämää itsetehdyillä rakennustelineillä seisten. Kävimme myös Mahatma Gandhin muistomerkillä (Raj Khat) paljain jaloin läpsytellen, sillä kengät pitää aina pyhissä paikoissa jättää vartijoiden huomaan. Ennen seuraavaa varsinaista aikuisten nähtävyyttä kävimme viikareiden nähtävyydessä suuressa puistossa. Ostimme huikopalaksi muutaman minisipsipussin, joista myyjä pyysi kolminkertaista ylihintaa. Äiti ei suostunut maksamaan, ja englanniksi käytiin kiivasta sananvaihtoa. Lopulta äiti länttäsi kaupustelijan käteen sipsipusseissa lukevan summan, emmekä maksaneet pyydettyä summaa kovaäänisestä myyjästä huolimatta. Tässä vaiheessa äiti onnistui myös jotenkin katkaisemaan luksussateenvarjonsa varren, joten saimme sateenvarjon enää hädin tuskin enää kiinni.
Intian portilla seuraamme iskeytyivät kymmenet kaupustelijat, jotka vuorotellen ja yhtäaikaa kauppasivat meille kaikenlaista. Emme pystyneet edes rauhassa katselemaan muistomerkkiä, kun mieli teki jo takaisin autoon. (Myös siksi, että kummitäti hihitti hepuleissaan äidin katkennutta sateenvarjoa ja kastuvaa äitiä.) Portin kummallakin puolella on jättisuuret suihkulähteet, joissa oli paljon porukkaa peseytymässä. Meidän piti käydä vielä isossa ja kuuluisassa moskeijassa, mutta sinne oli liian vaarallista mennä kiristyneen turvallisuustilanteen vuoksi.
Kuskimme kyyditti meidät shoppailemaan Connaught Placelle. Kävimme syömässä vielä yhdet paikalliset maut suihimme paikallisessa Mäkkärissä... Rahoja kaivaessaan kummitäti löysi laukustaan haisevan ja homeisen eilisviikkoisen piirakankin. Sitten kävimme tinkaamassa jollakin torilla (jonka nimeä ei edes äiti enää saa päähänsä), jonka jälkeen menimme alikulkuja pitkin suomalaisiin kauppoihin. Niken kaupasta löysimme parhaat tuliaiset: Man Cityn koulurepun Konstalle ja Fc Barcan lippiksen Kapulle.
Otimme herttaisen moporiksakyydin hotellille tingittyyn 50 rupian hintaan. Kuuntelimme hotellin ala-aulassa flyygelimusaa ja ihastelimme ostoksiamme. Ennen lentokentälle lähtöä oli vuorossa vielä tunkijaiset, jossa loppuja ostoksia survottiin rinkkoihin.
Lentokentälle saavuimme parahiksi iltakymmenen aikoihin. Automatkan aikana näimme kymmenien metrien välein armeijan sotilaita, koska jonkinlaiseen turvallisuusuhkaan oli ilmeisesti varauduttu. Taksiin nukahtanut Konsta nostettiin pystyyn autosta ja hänelle lyötiin tylysti oma reppu selkään. Raahustimme kentälle, ja pöpperöisinkin Konsta heräili täyteen kukoistukseensa, kun hän sai ostaa lopuilla rupioillaan jättimäisen Tobleronen. Säästeliäs Kasperi ei meinannut ehtiä kuluttaa omia loppurupioitaan, sillä namusten hinnat olivat turhankin edulliset. Portille lähtiessä Kasperi osti itselleen lentokoneeseen niskatyynyn, jolloin Konsta jo imeskeli viimeisiä suklaahippusiaan pennosilla ostamastaan Kinderistä. Äidilläkin oli kulutusongelma, joten lopulta kuskasimme koneeseen paperikassillisen kaikenlaista lentokenttäroinaa, muun muassa Gulab Jamuneita. Shoppailuun väsähtäneestä porukastamme osa nukahti jo ennen lähtökiihdytystä.
Aamupalabuffet oli taivaallinen (ja useamman kymmenen metrin mittainen): tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puristettuja mehuja, seitsemää eri murolaatua, jogurtteja, puuroa, pekonia, röstiperunoita, erilaisia leikkeleitä, juustoja ja makkaroita sekä intialaisia palleroita ja kastikkeita. Lisäksi kokeilta sai tilata ainakin munakkaita ja vohveleita vaahterasiirapilla. Ja kyllähän me söimmekin niin paljon, että vähän alkoi pelottaa, pysymmekö enää uima-altaassa pinnalla. Kolmen tunnin polskimisen, merenneito- ja vikuroiva härkä -leikkien jälkeen olimme ryppyisen valmiita jättämään altaan. Kasperi harjoitti myös joogaa altaan reunalla joogaohjaajan oppien mukaisesti (kun me muut emme päässeet edes asentoihin).
Heitimme hotellin säilöön rinkkamme ja nappasimme hotellista kuskin ja auton nähtävyyskiertueelle. Hotellin palvelusväki kiikutti autoon myös kaksi jättisuurta luksussateenvarjoa ja vesipullot. Kävimme katsomassa punaista linnoitusta (Red Fort), jonka muurien yhteismitta on noin pari kilometriä. Parasta siellä oli kuitenkin tiirailla sateenvarjojen alta, kuinka putsaajamies pesi korkeaa muurin seinämää itsetehdyillä rakennustelineillä seisten. Kävimme myös Mahatma Gandhin muistomerkillä (Raj Khat) paljain jaloin läpsytellen, sillä kengät pitää aina pyhissä paikoissa jättää vartijoiden huomaan. Ennen seuraavaa varsinaista aikuisten nähtävyyttä kävimme viikareiden nähtävyydessä suuressa puistossa. Ostimme huikopalaksi muutaman minisipsipussin, joista myyjä pyysi kolminkertaista ylihintaa. Äiti ei suostunut maksamaan, ja englanniksi käytiin kiivasta sananvaihtoa. Lopulta äiti länttäsi kaupustelijan käteen sipsipusseissa lukevan summan, emmekä maksaneet pyydettyä summaa kovaäänisestä myyjästä huolimatta. Tässä vaiheessa äiti onnistui myös jotenkin katkaisemaan luksussateenvarjonsa varren, joten saimme sateenvarjon enää hädin tuskin enää kiinni.
Intian portilla seuraamme iskeytyivät kymmenet kaupustelijat, jotka vuorotellen ja yhtäaikaa kauppasivat meille kaikenlaista. Emme pystyneet edes rauhassa katselemaan muistomerkkiä, kun mieli teki jo takaisin autoon. (Myös siksi, että kummitäti hihitti hepuleissaan äidin katkennutta sateenvarjoa ja kastuvaa äitiä.) Portin kummallakin puolella on jättisuuret suihkulähteet, joissa oli paljon porukkaa peseytymässä. Meidän piti käydä vielä isossa ja kuuluisassa moskeijassa, mutta sinne oli liian vaarallista mennä kiristyneen turvallisuustilanteen vuoksi.
Kuskimme kyyditti meidät shoppailemaan Connaught Placelle. Kävimme syömässä vielä yhdet paikalliset maut suihimme paikallisessa Mäkkärissä... Rahoja kaivaessaan kummitäti löysi laukustaan haisevan ja homeisen eilisviikkoisen piirakankin. Sitten kävimme tinkaamassa jollakin torilla (jonka nimeä ei edes äiti enää saa päähänsä), jonka jälkeen menimme alikulkuja pitkin suomalaisiin kauppoihin. Niken kaupasta löysimme parhaat tuliaiset: Man Cityn koulurepun Konstalle ja Fc Barcan lippiksen Kapulle.
Otimme herttaisen moporiksakyydin hotellille tingittyyn 50 rupian hintaan. Kuuntelimme hotellin ala-aulassa flyygelimusaa ja ihastelimme ostoksiamme. Ennen lentokentälle lähtöä oli vuorossa vielä tunkijaiset, jossa loppuja ostoksia survottiin rinkkoihin.
Lentokentälle saavuimme parahiksi iltakymmenen aikoihin. Automatkan aikana näimme kymmenien metrien välein armeijan sotilaita, koska jonkinlaiseen turvallisuusuhkaan oli ilmeisesti varauduttu. Taksiin nukahtanut Konsta nostettiin pystyyn autosta ja hänelle lyötiin tylysti oma reppu selkään. Raahustimme kentälle, ja pöpperöisinkin Konsta heräili täyteen kukoistukseensa, kun hän sai ostaa lopuilla rupioillaan jättimäisen Tobleronen. Säästeliäs Kasperi ei meinannut ehtiä kuluttaa omia loppurupioitaan, sillä namusten hinnat olivat turhankin edulliset. Portille lähtiessä Kasperi osti itselleen lentokoneeseen niskatyynyn, jolloin Konsta jo imeskeli viimeisiä suklaahippusiaan pennosilla ostamastaan Kinderistä. Äidilläkin oli kulutusongelma, joten lopulta kuskasimme koneeseen paperikassillisen kaikenlaista lentokenttäroinaa, muun muassa Gulab Jamuneita. Shoppailuun väsähtäneestä porukastamme osa nukahti jo ennen lähtökiihdytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti