Polskutusjalkojamme alkoi heti kutittaa, kun heräsimme aamulla aurinkoiseen päivään. Hotkaisimme rutiininomaisen aamupalamme vikkelästi ja molskahdimme uima-altaaseen. Äiti ja kummitäti istuivat altaan reunalla keittiöväeltä varastamillaan muovituoleilla ja lukivat kirjojaan. Heidänkin tukalaan kuumuutensa oli onneksi tulossa helpotusta, sillä siivoojat pirskottelivat likavetensä heidän päällensä ylemmistä kerroksista.
Pikaisten pesujen jälkeen meitä tultiinkin jo hakemaan hotellilta Shoklun luokse juhlimaan. Kurvailimme Calanguten keskustasta syrjemmälle ohi riisipeltojen, liikenteenjakajana toimivan kirkon sekä vihreiden kukkuloiden. Saavuimme Shoklun talon lähelle ja jatkoimme vielä jalan yli jätevetisen puron ja mango- ja kookospähkinäpuiden editse vähän matkaa. Matkan varrella näimme kaksi kaivoa, jotka olivat syviä ja täysin peittämättömiä. Shoklu kertoi, että vuosi sitten toisessa kaivossa majaili iso 1,5-metrinen lisko (varaani?), eikä sen vettä voinut juoda. Hän kertoi, että juomavesi nostettiin toisesta kaivosta, minkä jälkeen se keitettiin ja suodatettiin. Pihassa oli nähty viime vuonna myös iso kobra. Taloa ympäröivää kaistaletta rajasivat toiselta puolelta viidakko ja yhdeltä reunalta iso peltomainen ja vetinen alue, josta saisi kuulemamme mukaan napattua hyvää kalaa. Näin sadekauden aikaan polvisyvyisessä vedessä uiskenteli myös paljon käärmeitä. Koska jätekierrätystä ei ollut, roskat heitettiin joko pihan reunaan poltettaviksi tai koirille.
Shoklu oli jo etukäteen hieman nolostuneen pahoillaan kertonut, ettei hänellä ollut hienoa kotia, mutta olimme sydämellisen tervetulleita syömään lounasta heidän kanssaan. Shoklun ja hänen neljän lapsensa koti oli vanha talo, jossa oli kaksi pikkuruista ja yksi isompi, viihtyisä huone, joka toimitti ilmeisesti eteisen, makuuhuoneen ja olohuoneen virkaa. Toisella puolella taloa asuivat naapurit lapsikatraansa kera. Isoimmassa huoneessa ei ollut lainkaan huonekaluja tv-tasoa ja televisiota lukuunottamatta, joten istuuduimme lattialle, jossa hekin joka päivä ruokailevat. Hiljalleen sukulais-, naapuri- ja ystäväväkeä kerääntyi yhä enemmän paikalle, ja lapsetkin pyyhälsivät koulusta kotiin. Meteli oli aika kovaa, sillä pienimmät lapset tappelivat värikynistä, joita olimme kyllä tuoneet jokaiselle oman paketin ja aikuiset muuten vain selittivät kukin omaa asiaansa toistensa suuhun osa englanniksi, osa konkaniksi ja me suomeksi.
Shoklu oli taikonut pikkiriikkisessä keittiössään upeat herkut juhlalounaalle. Tarjolla oli chapati-leipää, maustettua ja friteerattua kalaa, maustettua riisiä, paistettuja tomaatteja, vihreää kanaisan lihaisaa ja luista kastiketta, kanapaloja sekä maustettuja katkarapuja. Shoklu kertoi maustaneensa kaiken vain miedosti, joten pystyimme hyvällä ruokahalulla rouskimaan herkkuruokaa isohkot annokset. Kaikki muut söivät lautasensa sormillaan tyhjäksi, mutta meille löytyi jostakin lusikat. Meille oli myös varattu pullovettä ja mangomehua. Jälkiruuaksi nautimme ihanan tuoreita banaaneja, mangoja ja luumuja pihamaalla. Leikimme muiden lasten kanssa ulkona piilosta ja hippaa. Ennen lähtöämme katsoimme vielä valokuvia, ja aikuiset suunnittelivat seuraavien päivien ohjelmaa varmasti yli tunnin. Samalla Shoklu keitteli mausteisen makeaa masala-teetä, jota mekin myös maistelimme.
Kun pienimmät lapset alkoivat olla väsyneitä, mekin lähdimme kohti hotelliamme. Pistäydyimme vastapäisellä futakentällä harjoittelemassa muutamaa pallotemppua ja sen jälkeen piipahdimme vielä iltapalalla ja netin ääressä. Samalla pohdimme, kuinka voisimme muistaa lähtiessämme Shoklua, koska hän ei ole suostunut ottamaan rahaa vastaan meidän ruoka- tai kyydityskuluistamme. Tiedämme kuitenkin, että hänen palkkansa on kuussa alle 200 euroa, ja meidän näkökulmastamme monesta asiasta näytti olevan pulaa. Kotimatkalla ilman valoja raahustaessamme, kummitäti laittoi juuri puhelimestaan valoa tiellemme, kun hän oli aikeissa astua valtavan, murskautuneen rotan päälle.
Pikaisten pesujen jälkeen meitä tultiinkin jo hakemaan hotellilta Shoklun luokse juhlimaan. Kurvailimme Calanguten keskustasta syrjemmälle ohi riisipeltojen, liikenteenjakajana toimivan kirkon sekä vihreiden kukkuloiden. Saavuimme Shoklun talon lähelle ja jatkoimme vielä jalan yli jätevetisen puron ja mango- ja kookospähkinäpuiden editse vähän matkaa. Matkan varrella näimme kaksi kaivoa, jotka olivat syviä ja täysin peittämättömiä. Shoklu kertoi, että vuosi sitten toisessa kaivossa majaili iso 1,5-metrinen lisko (varaani?), eikä sen vettä voinut juoda. Hän kertoi, että juomavesi nostettiin toisesta kaivosta, minkä jälkeen se keitettiin ja suodatettiin. Pihassa oli nähty viime vuonna myös iso kobra. Taloa ympäröivää kaistaletta rajasivat toiselta puolelta viidakko ja yhdeltä reunalta iso peltomainen ja vetinen alue, josta saisi kuulemamme mukaan napattua hyvää kalaa. Näin sadekauden aikaan polvisyvyisessä vedessä uiskenteli myös paljon käärmeitä. Koska jätekierrätystä ei ollut, roskat heitettiin joko pihan reunaan poltettaviksi tai koirille.
Shoklu oli jo etukäteen hieman nolostuneen pahoillaan kertonut, ettei hänellä ollut hienoa kotia, mutta olimme sydämellisen tervetulleita syömään lounasta heidän kanssaan. Shoklun ja hänen neljän lapsensa koti oli vanha talo, jossa oli kaksi pikkuruista ja yksi isompi, viihtyisä huone, joka toimitti ilmeisesti eteisen, makuuhuoneen ja olohuoneen virkaa. Toisella puolella taloa asuivat naapurit lapsikatraansa kera. Isoimmassa huoneessa ei ollut lainkaan huonekaluja tv-tasoa ja televisiota lukuunottamatta, joten istuuduimme lattialle, jossa hekin joka päivä ruokailevat. Hiljalleen sukulais-, naapuri- ja ystäväväkeä kerääntyi yhä enemmän paikalle, ja lapsetkin pyyhälsivät koulusta kotiin. Meteli oli aika kovaa, sillä pienimmät lapset tappelivat värikynistä, joita olimme kyllä tuoneet jokaiselle oman paketin ja aikuiset muuten vain selittivät kukin omaa asiaansa toistensa suuhun osa englanniksi, osa konkaniksi ja me suomeksi.
Shoklu oli taikonut pikkiriikkisessä keittiössään upeat herkut juhlalounaalle. Tarjolla oli chapati-leipää, maustettua ja friteerattua kalaa, maustettua riisiä, paistettuja tomaatteja, vihreää kanaisan lihaisaa ja luista kastiketta, kanapaloja sekä maustettuja katkarapuja. Shoklu kertoi maustaneensa kaiken vain miedosti, joten pystyimme hyvällä ruokahalulla rouskimaan herkkuruokaa isohkot annokset. Kaikki muut söivät lautasensa sormillaan tyhjäksi, mutta meille löytyi jostakin lusikat. Meille oli myös varattu pullovettä ja mangomehua. Jälkiruuaksi nautimme ihanan tuoreita banaaneja, mangoja ja luumuja pihamaalla. Leikimme muiden lasten kanssa ulkona piilosta ja hippaa. Ennen lähtöämme katsoimme vielä valokuvia, ja aikuiset suunnittelivat seuraavien päivien ohjelmaa varmasti yli tunnin. Samalla Shoklu keitteli mausteisen makeaa masala-teetä, jota mekin myös maistelimme.
Kun pienimmät lapset alkoivat olla väsyneitä, mekin lähdimme kohti hotelliamme. Pistäydyimme vastapäisellä futakentällä harjoittelemassa muutamaa pallotemppua ja sen jälkeen piipahdimme vielä iltapalalla ja netin ääressä. Samalla pohdimme, kuinka voisimme muistaa lähtiessämme Shoklua, koska hän ei ole suostunut ottamaan rahaa vastaan meidän ruoka- tai kyydityskuluistamme. Tiedämme kuitenkin, että hänen palkkansa on kuussa alle 200 euroa, ja meidän näkökulmastamme monesta asiasta näytti olevan pulaa. Kotimatkalla ilman valoja raahustaessamme, kummitäti laittoi juuri puhelimestaan valoa tiellemme, kun hän oli aikeissa astua valtavan, murskautuneen rotan päälle.
Viikari kokevat jotain sellaista, mitä turistit eivät koskaan koe. Tuttavan lapset tarvitsevat jotain vaatteita, kirjoja yms ja myös äiti? Keittiötarvikkeita? Suomesta postitettu paketti myöhemmin vois olla myös kiva yllätys? Täällä suomessa on helleviikko. Mehiläiskurssilla opetellaan emonkasvatusta. Muutoin nautitaan säästä! Terkuin mummu
VastaaPoista