Aamumme alkoi sähkökatkoksella. Me muut olimme vielä umpiunessa, mutta äiti istui kätevästi pilkkopimeässä vessassa, koska ei ollut osannut varautua otsalampulla. Aamu-uinnin jälkeen lähdimme metsästämään aamupalaa ja nettiä Lazydaysistä. Koska aamupalaruokavaliomme on hyvin samankaltaistunut, saimme tilata tänään suomalaisittain friteerattua banskua jädepalloilla kummitädin vedellessä joka-aamuista masala-munakastaan ja äidin litkiessä teetään. Oi, frittibansku veikin kielet mennessään! Samalla tuijotimme Chile-Argentiina -finaalia telkkarista. Voiko aamu enää paremmin alkaa..? Muistelimme, että tänään alkaa myös Suomessa Hesa Cup, jonne toivottelimme valmennuspuuhiin jääneelle isille onnet.
Lähdimme kuskin matkassa Vagator-rannalle. Matkalla vaihdoimme loput euromme, ja kummitäti kumosi avonaisen vesipullon laukkuunsa, kun hän ei yhtään huomannut pullon olevan korkitta. Ohitimme ajaessamme pienen vesipuiston, jonne meidän on selvästi lähipäivinä päästävä. Vagator-rannan hiekka oli mustakultaisen kimmeltävää, ja hietikon pienistä koloista kurkkivat kymmenet pienet taskuravut, jotka vipelsivät rannalla. Rannan kivikkoisessa päässä pitäisi olla näkyvissä Shivan kasvot, mutta emme löytäneet niitä ainakaan kivikossa hypähdellen. Jaoimme yhdessä seitsemän muun vaalean turistin kanssa myötätuntoisesti hymyillen paparazzien vitsaukset. Tällä rannalla oli myös enemmän iholle tunkevia kaupustelijoita kuin aikaisemmilla rannoilla.
Kroolailimme rantavedessä pitkän tovin. Äidin kysyessä meiltä kelloveikkauksia Konstan arvaus oli 19, Kasperin 16 ja kummitädin 14. Oikeasti kello kävi jo puolta viittä. Emme olleet syöneet vielä lounastakaan, joten kiiruhdimme rantaravintolaan omaan loossimme, josta oli avoin kallionäkymä aaltoilevalle merelle. Tilasimme varman voikanavalinnan, joka ei tällä kertaa ollutkaan varma valinta chilisessä tulisuudessaan. Onneksi edes äidin ja kummitädin ruoka oli nieltävää. Saimme jälkiruuaksi ananasletut, joihin kaivettiin myös jonkun aamupalasuklaat päälle. Ruokailun jälkeen tarjoilija opasti meidät takapihan vessoihin, joiden vieressä asui pieni punainen käärme, jonka he olivat pyydystäneet. Tarinan kuultuamme meillä ei ollutkaan enää pakottavaa vessatarvetta - paitsi kummitädillä.
Odottelimme kyytiämme ja kiersimme ainoina potentiaalisina asiakkaina muutamia rantakojuja ja ostimme yhä nälkäiselle Konstalle maissivartaan. Äiti ja kummitäti hieroivat kauppoja myös nilkkakoruista. Yhtäkkiä kaupustelijanainen vei pussukkansa puskaan piiloon rantaan ajaneilta poliiseilta. Kyytimme saapui vinhaa vauhtia, joten oli aika lähteä ennen pimeää hotellille. Pysähdyimme matkan varrella ostamaan iltapalaksi samosoita ja wadda paw -nimisiä täytettyjä pallukoita. Ihailimme iltapalaa napostellessamme kauniita suihkulähteitä ja niihin heijastettuja valoja. Me halusimme ottaa juoksukisan suihkulähteiden ympäri, joten ampaisimme matkaan. Toisella kierroksella kisasimme voitokkaan äidin kanssa ja kolmannella kummitädin. Autoon istahduttuamme olimme hiestä märkiä ja katselimme tyytyväisenä kauniita maisemia palatessamme hotellille.
Kummitäti kävi illalla täydentämässä ala-aulasta vesivarantojamme. Hän ihmetteli, miksi respan mies teki oudon kurvauksen lähtiessään hakemaan meille vesipulloja. Sieltähän se mehevä syykin sitten paljastui, kun lattian poikki viipoitti musta jättirotta. Ala-aulaa eivät rajaa pihasta mitkään ovet tai seinät, joten olikin ihme, että näinkin kauan kesti ennen kuin bongasimme rotan kotikonnuiltamme.
Lähdimme kuskin matkassa Vagator-rannalle. Matkalla vaihdoimme loput euromme, ja kummitäti kumosi avonaisen vesipullon laukkuunsa, kun hän ei yhtään huomannut pullon olevan korkitta. Ohitimme ajaessamme pienen vesipuiston, jonne meidän on selvästi lähipäivinä päästävä. Vagator-rannan hiekka oli mustakultaisen kimmeltävää, ja hietikon pienistä koloista kurkkivat kymmenet pienet taskuravut, jotka vipelsivät rannalla. Rannan kivikkoisessa päässä pitäisi olla näkyvissä Shivan kasvot, mutta emme löytäneet niitä ainakaan kivikossa hypähdellen. Jaoimme yhdessä seitsemän muun vaalean turistin kanssa myötätuntoisesti hymyillen paparazzien vitsaukset. Tällä rannalla oli myös enemmän iholle tunkevia kaupustelijoita kuin aikaisemmilla rannoilla.
Kroolailimme rantavedessä pitkän tovin. Äidin kysyessä meiltä kelloveikkauksia Konstan arvaus oli 19, Kasperin 16 ja kummitädin 14. Oikeasti kello kävi jo puolta viittä. Emme olleet syöneet vielä lounastakaan, joten kiiruhdimme rantaravintolaan omaan loossimme, josta oli avoin kallionäkymä aaltoilevalle merelle. Tilasimme varman voikanavalinnan, joka ei tällä kertaa ollutkaan varma valinta chilisessä tulisuudessaan. Onneksi edes äidin ja kummitädin ruoka oli nieltävää. Saimme jälkiruuaksi ananasletut, joihin kaivettiin myös jonkun aamupalasuklaat päälle. Ruokailun jälkeen tarjoilija opasti meidät takapihan vessoihin, joiden vieressä asui pieni punainen käärme, jonka he olivat pyydystäneet. Tarinan kuultuamme meillä ei ollutkaan enää pakottavaa vessatarvetta - paitsi kummitädillä.
Odottelimme kyytiämme ja kiersimme ainoina potentiaalisina asiakkaina muutamia rantakojuja ja ostimme yhä nälkäiselle Konstalle maissivartaan. Äiti ja kummitäti hieroivat kauppoja myös nilkkakoruista. Yhtäkkiä kaupustelijanainen vei pussukkansa puskaan piiloon rantaan ajaneilta poliiseilta. Kyytimme saapui vinhaa vauhtia, joten oli aika lähteä ennen pimeää hotellille. Pysähdyimme matkan varrella ostamaan iltapalaksi samosoita ja wadda paw -nimisiä täytettyjä pallukoita. Ihailimme iltapalaa napostellessamme kauniita suihkulähteitä ja niihin heijastettuja valoja. Me halusimme ottaa juoksukisan suihkulähteiden ympäri, joten ampaisimme matkaan. Toisella kierroksella kisasimme voitokkaan äidin kanssa ja kolmannella kummitädin. Autoon istahduttuamme olimme hiestä märkiä ja katselimme tyytyväisenä kauniita maisemia palatessamme hotellille.
Kummitäti kävi illalla täydentämässä ala-aulasta vesivarantojamme. Hän ihmetteli, miksi respan mies teki oudon kurvauksen lähtiessään hakemaan meille vesipulloja. Sieltähän se mehevä syykin sitten paljastui, kun lattian poikki viipoitti musta jättirotta. Ala-aulaa eivät rajaa pihasta mitkään ovet tai seinät, joten olikin ihme, että näinkin kauan kesti ennen kuin bongasimme rotan kotikonnuiltamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti