Floridaaaaaa – tulossa ollaan!

Heinäkuinen kesälomamaanantai valkeni vihdoin kunnon yöunien jälkeen. Tänään olisi THE päivä, kun lähtisimme mutkien kautta kohti aurinkoista Floridaa. Söimme kotosalla myöhäisen puuropalan mansikoilla, siivoskelimme, pompimme trampoliinilla, latailimme koneelle leffoja, teimme linjastomaisesti eväitä, tsekkasimme vielä vetolaukut kuosiin sekä jännitimme sohvilla ja kyselimme noin sata kertaa, milloin lähtisimme matkaan. Äiti järjesteli vielä avustajien palkkauksia ja komensi meitä riiviöitä puhelin toisella korvalla. Janne taas hoiteli ruoka-, aikataulutus- ja järjestyspuolta, joten pääsimme ennen lähtöä siemaisemaan vielä kanakeittoa alkupainikkeeksi ja lihapullia ranskiksilla pääruoaksi. Äiti olikin reitittänyt meille hyvän reissun ennen kuin olisimme perillä Floridassa, joten hyvä murkina tulikin tarpeeseen…

Ensimmäinen taival kulki kotoisia maisemia katsellen Kauniaisten juna-asemalle, jonne vetokärrymme rullasivat mallikkaasti. Puksuttelimme keskustaan rahanvaihtohommiin, ja yllätykseksemme myös monipuolinen usean eri maan ja muutaman vuoden hillottu seteliläjämme antoi meille riiviöille 93 dollaria valuuttaa tuleviin reissuostoksiin. Ou jes! Nappasimme ratikan kohti satamaa, jotta saisimme karistettua kotimaan kamaran pölyt jaloistamme. Laivalle päästyämme ja yläsänkyarpajaisten jälkeen meidän oli tietysti lähdettävä ennen aikuisia tiedusteluhommiin, jotta tax freen apajat ja ohjelma-aikataulut olisivat hyvin hallussa. Seuraavaksi meillä olikin selvä suunta karkkibingoon, jossa Kasperi yritti saada onneaan laukkaamaan useammallakin eri nimellä.

Valitettavasti jouduimme tällä kertaa tyytymään lohdutuspalkintoihin eli Dumle-tikkareihin. Bingoilun jälkeen nenät näyttivät jo kohti seuraavaa seikkailua ja kymppikantta. Valitettavasti missasimme juuri teini-ikäisimmille suunnatun ”Fear of the dark” -huoneen, mutta löysimme onneksi hiuksiin läästittäviä testereitä. Äiti ei tosin vaikuttanut järin varmalta ruotsinnoksistaan, joten emme aivan varmasti tienneet, menikö tukkaan hammastahnaa vai hiusgeeliä.

Kaksi meistä vintiöistä lähetettiin shoppailemaan hyttijuominkeja sillä välin, kun äiti, Konsta ja Janne hengasivat vielä karmean tanssimusan tahdissa. Jouduimme pohtimaan, salakuljettaisimmeko kuusi Spriteämme ravintolaan, mutta onneksi keksimme keinon. Lastasimme juomat pistävältä pissalta haisevaan aulaan ja jätimme Linnean juomavahtiin. Sillä välin Kasperi juoksi ravintolaan antamaan irtiottokäskyä. 

Napattuamme hieman janojuomaa jaksoimme vielä iltamyöhään osallistua koululaisten kilpailuun, jossa paineltiin ympäri laivaa kiperien kysymysten parissa. Juoksu kannatti, sillä iltamme täydentyi vielä Sukulakujen parissa. Arvonnassa yläsänkypaikat saaneet tuhisivat puoliltaöin onnellisina sängyissään ja alakerran osastokin rauhoittui koisimaan.

Tiistaiaamuna meidät riiviöt piti herätellä ylös pimeän hytin syövereistä, sillä aikuiset halusivat aamupalalle ja kohti Tukholmaa. Aamupalapöydät olivat niin turkasen täynnä, että emme millään meinanneet löytää tarpeeksi isoa kolosta poppoollemme. Metsästyksen jälkeen meillä oli kuin olikin kuuden hengen oma pöytä ja lautaset kukkuroillaan. Me viikarit keskityimme tosin pitkälti Nutella-lettujen maukkaaseen maailmaan. 

Koska laukkumme olivat jo valmiina, lähdimme onnistuneesti kertaheitolla hissillä miltei suoraan ulos laivasta. Vedimme laukkumme vanhan kaupungin mukulakivikaduille ja pistäydyimme suureen lautapelikauppaan. Olisimme halunneet ostaa kaupasta hirviöpipot, mutta äiti vakuutteli meille, ettei Floridassa niille ehkä olisi käyttöä. 

Jatkoimme matkaa ostoskeskus Galleriaan, jossa me pojat painelimme tottuneesti kaupasta toiseen. Äiti ja Janne yrittivät tehdä tietokonehommia ja saada tsekattua meitä seuraaville lennoille. Ikkunaostosten jälkeen lampsottelimme äidin bongaamaan libanonilaiseen ravintolaan. Aikuisille ruoka tuntui maistuvan, mutta meidän makuhermomme eivät ihan olleet tottuneet kaikkiin tarjolla oleviin sapuskoihin. Perunoiden, lammaspyöryköiden, lohen ja maistiaistahnojen jälkeen Janne nimesi jälkiruokamme päänahkaherkuksi. Herkku menikin sitten pääruokaa rivakammin alas.

Kuvut ravittuina ja kellon käydessä jatkoimme etenemistämme juna-asemalle. Infomiehen vinkistä ostimme liput Märstan kautta. Sieltä jatkaisimme edelleen bussilla Arlandan kentälle emmekä painelleet sinne suinkaan suorinta reittiä. Totuttuun tapaan jonkun laukku kiskottiin auki, ja tällä kertaa Kasperin epäilyttävä kirja oli tullivirkailijoille tsekkauksen paikka. Konsta puolestaan jätti oman laukkunsa (ilmeisesti painoa keventääkseen) punnituspisteelle. Kentällä ehdimme vielä katsoa Croodit-leffan ja käydä syömässä herkkuburgereita ikään kuin jenkkiruokaan jo totutellen. 

Sillä välin Janne livisti katsomaan screeneiltä näkyvää Tour de Francea. Lentomme kohti Lontoota lähti Ruotsin aikaa yli iltayhdeksältä ja Lontoon saavuttaisimme Lontoon aikaan yhdentoista paikkeilla. Reissuviikarit kiittävät ja kuittaavat matkan varrelta!