Edellinen blogiteksti päättyi toiveisiin Heathrow`n kentän toimivasta wifistä... Nooooooh, tässä välissä viimeisen 12 tunnin aikana tulikin muutama lisäkäänne - ihan myös äidistä riippumattomista syistä. Ravinteikkaiden mäkkäritilausten jälkeen päätimme jäädä vielä istuskelemaan muonituspaikkaan. Kode piti ansiokkaasti pöytäämme varattuna itselleen tipotellen tilaamiensa kolmen höyryävän omenapiirakkapaistoksen ansiosta. Näitä ei enää pitkään aikaan olekaan Suomen Mäkkäreissä näkynyt!
Parin tunnin jälkeen siirryimme pistorasioiden ja penkkien ääreen lepuuttamaan. Turvatarkastusjono kiemurteli sivullamme yli tunnin mittaisena, mutta meidän check in -tiskimme pysyi vielä kiinni. Äiti ehti lukea odotellessamme Hugh Howeyn Siilo-kirjan, jossa ihmiset asuvat post-apokalyptisessä maailmassa maan alla valtavassa siilossa turvassa myrkylliseltä ulkoilmalta. Me muut keskityimme olennaiseen, eli irtokarkkien syöntiin, kännyköintiin ja lepäämiseen.
Vihdoin ja viimein myös meidän tiskimme aukesi ja hitaan varmasti pääsimme etenemään tunnissa luukulle. Tässä vaiheessa kello kävi iltakuutta. Me viikarit kikatimme hieman sokerihumalaisina jonossa, joten äiti käski jokaisen pitämään huolta omasta kuplastaan siten, ettei toisen viikarin (=vastustajan) kuplaan saanut mennä. Suurimman osan ajasta melkein onnistuimme! Mietimme myös, kuinka saisimme varmasti lentokoneessa viereemme hieman iloluonteisemman seurueen, jolla näytti olevan omasta takaa pienet huikkapulloset mukana...
Turvatarkastus oli jokseenkin sekava, kun revimme repuistamme ja vetolaukuistamme kaiken epäilyttävän ulos. Tämän jälkeenkin kuitenkin vielä Linnean laukku jäi kiinni penkojaisiin ja Jannekin palauteltiin piipittävänä vielä kertaalleen kävelemään metallinpaljastusportin läpi. Kone oli myöhässä yli tunnin, mutta toki hyvää kannatti odottaa. Saimme myös huippurauhalliset paikat pistorasioineen odotusaulassa, kun istuskelimme väärällä portilla. Viimein oli meidän vuoromme - ja myös iloluonteisen seurueen vuoro - nousta koneeseen!
Paikkamme löytyivät koneen toiseksi viimeiseltä riviltä. Tällä kertaa Linnean arpaonnella sai ikkunapaikan! Iloluonteinen seurue saapui hekottamaan Kasperin ja Konstan taakse viimeiseen riviin, mikä tuuri! Tuttu lähtökiihdytys alkoi, mutta aivan lopussa jotain meni vikaan ennen ilmaan nousua. Tuntui, että oikeaan moottoriin oli lentänyt jotakin kovin isoa (tai emmehän me itse asiassa tiedä, miltä sekään tuntuu). Kapteeni nosti koneen taivaalle, koska pysäyttääkään ei enää voinut. Kolmen sekunnin välein oikea moottori syöksi liekkejä ja tärinää koko koneeseen. Ihmisiin valui epäuskoa ja huolta - myös meihin. Sanottakoon myös, että iloluonteinen seuruekaan ei enää vaikuttanut iloluonteiselta.
Janne onneksi päätti rauhoitella meitä ja kertoi, että yhdelläkin moottorilla pääsisimme takaisin maahan. Se ei aivan vakuuttanut meitä, mutta muutaman minuutin päästä sisälle kattoon heijastuvat lieskat eivät enää näkyneet ja tärinäkin loppui. Lensimme kovin matalalla. Kapteeni rauhoitteli ja kuulutti, että palaisimme takaisin Arlandaan ja vastassa olisi koko lentokentän hätäkalusto varmuuden vuoksi. Äiti vaikutti siltä, että hän oli valmis tirvaisemaan Jannea, joka vain höpötteli näkevänsä ikkunasta saman laivan nyt kolmatta kertaa kiertäessämme kohti kenttää...
Onneksi laskeutuminen sujui hyvin ja kummallakin puolella konetta odotti useita paloautoja ja muita vilkkuvaloja. Pääsimme niiden saattamina kohti terminaalia. Koneesta päästyämme huokaisimme ja raahustimme pitkään jonoon setvimään jatkotoimia. Kello alkoi lyödä jo puoltayötä, kun tuli meidän vuoromme siinä ainoalla palvelevalla tiskillä, jonne pitkä jono kiemurteli. Meidät majoitettiin kentän Radissoniin nukkumaan ja käskettiin seuraamaan sähköpostia, jonne saapuisi aamuviiden jälkeen mahdollisesti tietoa seuraavista etapeista. Tiesimme jo tässä vaiheessa missaavamme jälleen Miamin-koneet, odottavat vuokra-autot ja hotellit. Sitä, milloin pääsisimme jatkamaan matkaa, emme tienneet.
Aamulla olimme sopineet treffaavamme aamupalalla klo 7, mutta 2/3 osa huoneista nukkui pommiin... Lähtökynnys ylitettiin siis 10 minuuttia myöhässä. Sähköpostiin ei ollut tullut mitään tietoa uusista lennoistakaan. Muonitus maistui lähinnä aikuisille, joten otimme ruokaa myös huoneisiin mukaan. Saimme myös muonavoucherit lounasta varten. Sähköpostiin kilahti tieto, että lähtöselvitys aukeaisi klo 13.30. Saa siis nähdä, mihin lennot seuraavaksi vievätkään... Toiveikkaalla mielellä lähdemme tänään jatkamaan matkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti