Olimme täysissä sielun ja ruumiin voimissamme sekä valmiita aamutuimaan vaihtamaan terminaalia. Koska maanalaisen kyyti ei ollut eilen tullut lakon myötä, valitsimme bussikuskauksen, jonne äiti johdatti joukkiomme. Nyt vain kohti American Airlinesin tiskejä ja lennolle! Ihan näin se ei kuitenkaan mennyt, sillä aikainen joukkiomme heitettiin jonosta ulos Dallasin lentomatkustajien tieltä. Tyydyimme vetelemään aamupaloja hetkisen aikaa siis penkeillä ennen uutta yritystä. Yritys palkittiin ja tadaa - meillä oli viimein liput Miamiin yli vuorokausi myöhässä! Jouduimme toki esittämään kaikenmaailman paperit tiskillä lippujen saamisen ehtoina Estasta, koronatodistuksista, sukulaisuussuhteista (koska osalla meistä on eri sukunimi) ja hotelliosoitteista. Onneksi meillä oli nämä kaikki asiakirjat printattuina mukanamme! Turvatarkastuksessa oli taas uusia käänteitä, kun äiti pääsi vartaloskannaukseen, joten Kasperi oli enää ainut puhtain paperein selvinnyt. Janne toki piippasi taas, joutui vartaloskannaukseen eikä päässyt siitä läpi; vasemmassa nilkassa näkyi punainen neliö jalan sisällä - itse tenttauksessa hän ei osannut kertoa, mihin tämä kuitenkaan viittasi. Meillä muillakin heräsivät epäilykset siitä, oliko hän tallettanut timantin nahkansa alle. Tullimiesten neuvottelun tuloksena hänet pyyhittiin vielä räjähdeaineliuskoilla, ja pääsimme koko konkkaronkka porteista läpi.
Porteilla pohdimme paikkajärjestystämme ja mietimme, kenet B-paikalla istuva äiti saisi onnekkaasti viereensä A-ikkunapaikalle. Muut näyttivätkin istuvan samalla penkkirivistöllä, mutta Kasperi oli sysätty yksikseen G-paikalle. Konsta oli aivan varma, että Kasperi saisi porteilla hengaavan räppärin viereensä. Jännitystä oli siis selvästi ilmassa, kun pääsimme koneeseen ja valmistauduimme jännittämään kanssamatkustajiamme. Janne teki peliliikkeen ja jätti kenkänsä etummaisen penkin alle. Näin ollen Alfred-stuertin komennon ja paikan vaihtamisen jälkeen hän oli hukannut toisen kenkänsä. Myös Konstalla oli haasteita pysyä itsensä ja laukkujensa perässä. Lopulta Kasperi sai A-paikan hänen vetolaukkunsa edelleen ollessa G-paikalla, Konsta oli ryhmittynyt istumaan äidin B-paikalle ja äiti C-paikalle. Käytävän toisella puolella keskikoneessa istuivat Linnea ja Janne paikoilla D ja E. Jannen toinen kenkä oli karkumatkalla etummaisen penkkirivin F-paikalla ja Kasperin tavarat yläloorassa paikalla G. Kaiken kaikkiaan siis uskomattoman onnistunut suoritus! Nyt oli aika uppoutua leffojen maailmaan ja puskea itsensä vilttien alle odottamaan murkinaa.
Lentomatka sujui tasaisen varmasti ja kesti niin kauan, että ehdimme syödä lihapullia muusilla, jäätelöä, DoctorPepperiä useita tölkkejä, peruna-lihapasteijaa, lisää jäätelöä ja DoctorPepperiä ja karkkia repuista. Äiti ehti katsoa yli kolme elokuvaa tai olisi ehtinyt katsoa, jos ei olisi nukkunut osaa leffoista. Kode taisi olla aikaerorasituksista sen verran väsynyt, ettei herännyt ensimmäiselle jäätelölle, joten Kasperi toki oli valmis auttamaan syömingeissä - varsinkin, kun jäätelö oli jo hieman valunut nukkuvan Koden käsistä myös paidalle ja pöydälle.
Perillä osallistuimme tuttuihin maahantulomuodollisuuksiin, eli passitarkastukseen ja kuulusteluihin. Kasperilta ja äidiltä otettiin sormenjäljet, mutta Jannelta niitä ei pyydetty, koska rajaviranomainen näki järjestelmästään Jannen olevan rehtori ja sanoi luottavansa häneen... Vuokra-autonhakushow oli taattua showta, kun AutoEuropesta vuokrattua autoa eikä firman tiskiä ollutkaan lentokentällä. Janne palloili pitkin hakupaikkoja ja selvisikin, että saisimme auton joltakin yhteistyötaholta. Saimme valita automme eri rivistä, vaikka me pojat olimme jo kallistuneet Mustangiin. Ajoimme ensimmäisellä valinnallamme kohti lentokentän portteja, kun meidät pysäytettiin ja kerrottiin, että automme rekisterikilpi kertoi, että autolla ei saisikaan ajaa enää heinäkuun puolella. Kurvasimme siis vaihtamaan autoa. Lopulta harmaa Ford allamme pääsimme kartturin ohjeilla valtateille ja Miamin ruuhkaan.
Takapenkin matkustajilla oli kova palo päästä Walmartiin ja syömään. Alle tunnin matkamme rämehotellille Westoniin venähti siis kolmetuntiseksi. Wendy's tarjoili meille murkinan lisäksi viihdettä, kun nälkäinen Janne sai kylmän hampurilaisen. Hän ei tietenkään voinut kertoa asiasta kuin vasta hampurilaisen puolivälissä, jolloin tyrmistynyt kassahenkilö kävi kalapaliikin keittiön puolella ja Jannelle tuotiin uusi entistä isompi purilainen. Meidän viikareiden aika kului kätevästi myös juoma-automaatilla, jossa oli yli 60 vaihtoehtoa valittavana! Otimme juomapurnukat vielä autoonkin mukaamme imeskeltäväksi. Seuraavaksi reititimme itsemme ilta- ja aamupalaostoksille tarunomaiseen Walmartiin, josta mukaamme lähti tällä kertaa vain vähän tykötarpeita. Huomenna olisi sitten the grillipäivä, kun olisimme ensin tutustuneet hotelliin ja sen maastoon. Takapenkkiläisillä alkoi olla juomalitkimisistä sen verran kova tarve päästä vessaan, että kuski sai painella kaasua ja kartturi lukea nuotteja aikamoisen vauhdikkaasti.
Hotellin respaan päästyämme takapenkki purkautui vessoihin ja äiti ja Janne tiskille. Saimme avaimet kahdeksan hengen huoneistoomme, joka koostui oikeammin kahdesta huoneistosta. Parkkeeratessamme näimme kissamaisen otuksen vilahtavan pusikossa, mutta lähemmäs hiivittyämme huomasimmekin sen olevan söpö pesukarhu! Koska äiti ei antanut ottaa lemmikkiä sisälle, tyydyimme ruikuttamaan uima-altaalle pääsyä pikimmiten. Kasperi ja äiti lähtivät tekemään maastoanalyysiä pimeässä illassa sillä välin, kun Janne, Linnea ja Konsta pulahtivat vielä uimaan. Kasperi ja äiti oikoivat hieman nurmikoiden poikki etsiessään grillipaikkaa, jolloin kaksi paikallista hotellivierasta pysäytti kaksikon ja kysyi, eivätkö Kasperi ja äiti lainkaan pelkää ruohikolle öisin tulevia käärmeitä... Kaksikko ei ollut lainkaan huomannut varoituskylttiä käärmeisiin liittyen, joten kaksikolle tulikin hieman kiire tulla takaisin tielle. Äskeiset sydämentykytykset tuoreessa muistissa Kasperi huomasi pusikossa vielä liikettä oman hotellirakennuksen pihassa, ja siellähän olikin meneillään kunnon pesukarhupainit. Kymmeneltä paikallista aikaa koko poppoo kasaantui pikaiselle iltapalalle ja oli valmista kauraa pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti