Pitkän kaavan matkustamista kohti Floridaa

Olimmehan me tässä korona-ajassakin syksyllä reissaamassa Malagassa mummon ja oman pesueen kanssa, mutta reissuoperaatio oli sen verran salainen, ettei siitä päivitelty tänne mitään...

Pitkä kevät ja alkukesän säpinät pitivät myös äidin ja Jannen sen verran tiiviisti töiden kimpussa ja meidät viikarit kouluilemassa, että loma ja Floridan-reissu tulivat lopulta oikein mainioon aikaan. Lomalle laskeutuminen oli ehkä väärä sanapari, sillä viimeinen viikko ennen lähtökynnyksen ylittämistä oli vielä kovin tapahtumarikas: Janne valittiin vakkarivirkaan Helsingin puolelle psykologisista testeistä huolimatta, löydettiin ja katsastettiin kiva kartano, Kasperi pääsi ensimmäiseen lukiovaihtoehtoonsa Etelä-Tapiolaan, Konsta sai tilauksia kavereiltaan tuliaisista ja etsiskeli dollarikätköään (ei löytynyt!), Nissan ei käynnistynyt ja missasimme yhdet rippijuhlat. Lisäksi rhodesiankoiramme Karma ja Horna olivat hoksanneet ruokkia itse itsensä kahteen otteeseen suoraan ruokasäkin antimista...

Oli myös oikein jännittävää, kun tiistaina meidän välilennoistamme yksi peruuntui. Äiti sai onneksi myös tekemistä ja pääsi säätämään Floridan-lentojamme iltaisin siten, että lentomme vahvistuivat lopulta vasta lauantai-iltana lukuisten puheluiden, viestien ja muun vakiosäädön jälkeen. Kasperi ja äiti kävivätkin vielä sunnuntaina tulostamassa uudelleen reititetyt lentomme kirjastossa, ja samassa äiti huomasi napanneensa majoituksen ensimmäiseksi viikoksi Orlandon sijaan Westonista, joka käsittääksemme sijaitsee noin 240 mailia eri paikassa kuin kuvittelimme. Janne ilahtui toki myös rytmitettyään viime metreille sekä koirahoitoja että vuokra-autoa... 

Sunnuntai-iltana kuitenkin koko porukka käsimatkapakaaseineen oli kasassa valmiina rynnistämään juna-asemien kautta kohti lentokenttää. Konsta selosti taukoamatta Kool-Aid-tuliaistoiveita ja aprikoimme yhdessä, kuinka Janne saisi salakuljettaa nämä juomajauheet takaisin Suomeen. Me viikarit olimme saaneet sivulauseissa kuulla, että edessä olisi parikin matkustusyötä, joiden jälkeen unelma Wallmartista, ribsien grillauksista, uima-altaista, rannoista ja outleteista olisi valmis toteutumaan. 

Lentokentällä arvelimme taas R-kirjainten etunimissä tarkoittavan perinteisiä räjähdeainetestejä tavaroistamme, joihin yleensä äiti ja Kasperi siis joutuivat. Tällä kertaa tullimiehillä olikin uusia temppuja: nesteitä ja elektroniikkaa ei tarvinnut poistaa laukuista, Konsta piippasi testissä ja pääsi vartaloskannaukseen ja matkatavarat pengottiin Linnealta, Jannelta ja Konstalta. Tällä kertaa Kode voitti siis parhaat tutkinnat. Jannen käsidesit avattiin ja niihin tehtiin nesteseulonnat - kieltämättä epäilyttävältä vaikutti, sillä Jannella oli myös viisi tyhjää palautuspulloa repussaan... Äidin samanmoiset käsidesit pääsivät sen sijaan moitteitta läpi.

Koska ÄitiTravels oli taas järjestänyt yllätyksiä matkalle, meidät viikarit taidettiin nuijanukuttaa koisimaan jo ensimmäisessä lentosiirtymässä. Esimerkiksi Kasperi, joka meistä sai ainoan ikkunapaikan, vaikka me muutkin olisimme halunneet, katsoikin maisemien sijasta unia. Janne jaksoi innokkaasti kuitenkin päivittää meidät lennon käänteistä sekä alas- ja ylössukelluksista, sillä hän oli ainoa hereillä ollut.

Koska me viikarit luulimme siirtyvämme toiseen terminaaliin yön yli -leiritykseen, olimme ihmeissämme bussisiirtymästä. Jäimme pois hetken jälkeen pysäkillä Jumbo Stay. Viekas äiti oli varannut meille majoituksen sittenkin lentokoneesta... 

Konsta luuli tulleensa pakopeliin ovikoodin takia, eikä meinannut uskoa tarinaa koko lentokonemajoituksesta. Alkuhihitysten ja epäuskoisten kommenttien jälkeen uni kuitenkin maittoi pehmeillä sängyillä, ja kellokin kävi jo yhtä. Aamulla murkinoimme kahvia, mehua, jugurttia ja ruotsalaisia höttöleipiä, joista Jannella riitti kerrottavaa taas kisamatkoiltaan. 

Nyt istumme Arlandan kentällä väärässä terminaalissa, koska täällä on McDonald´s. Me viikarit aiomme kohta ottaa vallan käsiimme ja lähteä syömään. Janne on kuitenkin ainoa, jolla on kruunuja, joten yritämme näyttää säälittävän nälkäisiltä. Seuraavaa lentoa kohti Lontoota ei vielä näy tauluilla, mutta spostivahvistuksen mukaan sen aika koittaisi seitsemän tunnin päästä... Matkaraportti Arlandasta hiljenee ja toivoo sen saavan jatkoa Lontoosta uusien wifi-yhteyksien päästä!