Silmät aamulla aukaistuamme hotkaisimme aamupalaksi Reeses- ja Fruit loops -muroja sekä leipää kyytipojaksi. Tänään olisi päivä, jolloin illalla menisimme Kissimmeen Old Cityyn ja Kasperi pääsisi viemään Jannen kummitustaloon... Jännitti jo nyt - varsinkin, kun äiti oli pelotellut meitä etukäteen Youtubesta kaivamillaan videoilla! Jannen jännitystä lieventääksemme lähdimme viilentymään majoituksemme uima-altaille. Saimme varattua kilpajuoksulla kolme vierekkäistä aurinkotuolia ja jätimme äidin vahtimaan reppua ja tuoleja. Äiti seurasi, kuinka vastapäisen seurueen pieni mummo kävi varastelemassa seurueelleen lisää aurinkotuoleja siirtämällä muiden ihmisten pyyhkeitä ja raahaamalla aurinkotuolit selässään vartioimalleen alueelle. Mietimme, vuokrasiko tämä gansterimummo oikeasti kahdeksaa raahaamansa tuolia - ainakin hän koemakasi niistä jokaista ja hinkutti itseään kuhunkin pyyhkeeseen...
Hetken pulikoituamme huomasimme tilaisuutemme tulleen; selkämme takana rantalentiskentällä oli neljä pallottelijaa. Koska halusimme haastaa pelaajat Suomi-Usa-matsiin, nousimme rivakasti vedestä ja ryhmityimme pelikentälle. Äiti ja Linnea ryhmittyivät puolestaan pitämään meille juomapulloja ja kannustamaan. Peli lähti kulkemaan heti hyvin siitä huolimatta, että meitä Suomen joukkueessa oli yksi vähemmän. Meillä oli kuitenkin yksi Janne-libero, joka halusi rynnätä poimimaan pallot joka suunnalta. Voitimme sekä suoraan aloituspalloja että riistimme vastustajilta pisteitä nöyryyttävästi. Kun yksi vastustajista kampesi pallon aidan yli, pääsimme pikaiselle juomatauolle. Tai oikeastaan 2/3 pääsi, sillä omien sanojensa mukaan leikkimielisesti kisaan suhtautuva Janne jäi mittaamaan ja piirtämään kentälle reunaviivoja... Ei kuulemma tule mitään, jos ei ole edes viivoja tai joku ei johda vastustajankin peliä, koska muutoin vastustajatkin ovat vain häröpallossa... Iloinen ystävyysottelu päättyi siis suomalaisten ylivoimaiseen voittoon, vaikka vastustaja saikin tuoretta verta kentälle vielä kahdesta lisäpelaajasta. Pelin tuoksinassa tulleet vertavuotavat vammatkaan eivät tuntuneet häiritsevän kilpailuhenkistä Suomen pelaajaa.
Koska yksi meistä kävi selvästi ylikierroksilla eikä kuulemma ollut edes pelannut täysillä, osoitimme hänelle altaasta paikan haukena ja lähdimme pakosalle. Hauki sai napsittua kiinni meitä pikkuahvenia vuorotellen ja yhtäaikaisesti, sillä toisinaan hauki köllötteli viekkaasti lazy riverin portailla selällään maastoutuneena meidän uidessa ohitse, toisinaan hauki repäisi täyden uintivaihteensa päälle ja toisinaan se vakoili ja vaihtoi suuntaa saalistaen myös vastavirtaan. Sellainen oli sitten se parituntinen ja pakokauhuinen uimavuoro!
Äidillä oli kamala nälkä ja halusimme toki lähteä avittamaan häntä Popeyesia kohti. Kaahasimme valtatietä pikaruokaravintolaaan, mutta perille päästyämme huomasimme sen ovien olevan tyrmistyttävästi kiinni. Erikoisinta oli, että sisällä oli kuitenkin ihmisiä. Rynkytimme ovia ja kiersimme kummallekin puolelle sisään päästäksemme. Ystävällinen kanssaruokailija avasi lopulta meille oven, mutta meidät heitettiin ulos, sillä työntekijän mukaan vain autokaistailta sai tilata. Kuskimme ei kuitenkaan halunnut ruokailla parkkipaikalla sikaboksin kanssa, joten karistimme Popyesin tomut kannoiltamme ja suuntasimme tien toiselle puolelle Five guys -ravintolaan. Ei muuten ollut lainkaan huono valinta! Kuskikin sai apetta, kun pysähdyimme paluumatkalla grilliliha-, maissi- ja jäätelöostoksille. Koska emme olleet onnistuneet varastamaan hiiliä naapureilta, ostimme myös niitä jättisäkin. Sytytysnestettä emme kuitenkaan kuulemma tarvinneet...
Sillä välin, kun grillimaisteri marinoi lihojaan ja valmisteli iltaruokaa, otimme lepoa hotellihuoneen ilmastoinnin alla ja me pojat kokkasimme itse vielä kaupasta hankittuja juustomakaroneja. Äiti katseli reititystä kummitustaloon ja yritti selvittää, mitä muuta nähtävää alueella oli meille muille, jotka emme olleet menossa tuohon kauhujen taloon...
Illan tullen lähdimme kaartamaan kohti Kissimmeen keskustaa. Saimme kuin saimmekin auton ilmaisparkkiin sattumalta tien varrelle ja kiirehdimme riemuissamme perinteiseen tivoliin. Ihastelimme pää edellä pudotettavia huvipuistolaisia, jotka riippuivat benjihypyn tavoin korkealla yläilmoissa ja lumouduimme värikkäistä valoista ja pienistä putiikeista. Harhailtuamme haltioituneina ympäri aluetta saavuimme varsinaiseen määränpäähämme. Olemuksesta päätellen tyhjin silmin meitä tuijottava portsarikin oli pelannut aamulla lentopalloa...
Legenda ei kunnolla kerro, mitä kummitustalossa tapahtui, mutta onneksi uhkarohkea kaksikkomme selviytyi sieltä elävinä ulos. Ensimmäinen kummajainen oli halunnut leikkiä Jannen ja Kasperin kanssa piilossa pitäen kädessään veristä kirvestä... Aluksi ohjeet kuunneltuaan Janne ei kuitenkaan enää muistanut ohjeita, vaan potkaisi penkillä kyhjöttävää örkkiä edetessään nopeasti eteenpäin. Kasperilla oli tekemistä pysyä Matrix-Jannen perässä, sillä välillä Janne koki parhaaksi edetä myös ryömien... Paksun ja veriessuisen teurastajan kohdalla Kasperi loikkasi Jannen ohitse ja takana paniikissa oleva Janne työnsi Kasperia edellään hokien "mene vaan reippaasti, mene vaan reippaasti". Teurastaja saavutti Jannen, joka onneksi suojautui kumauttamalla itsepuolustukseksi kädellä teurastajaa. Ilmeisesti muistikuvat seuraavista käänteistä olivat sen verran hatarat, että niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta jossakin vaiheessa kaksikko joutui etenemään vihertävästi sykähtelevää käytävää, jossa etenijöillämme oli kutina, että jotain tapahtuisi. Eiköhän sieltäkin tullut vastaan raahautuva kummajainen... Kaksikko saavutti kuitenkin voitokkaasti ulko-oven ja pääsi pois kiipelistä. Tästä tuoksinasta huumaantuneena koko viikarikatras palkittiin kinuskiomenoilla.
Iltasella hotellilla seurasimme vielä Tampan ja Coloradon finaalimatsia ja söimme voitokkaan päivän jälkeen periamerikkalaiseen tapaan pannupizzaa. Uunikin toimi taas hotellimiesten korjauksen jälkeen, vaikka olimme onnistuneetkin ensimmäisenä iltana käristäessämme sapuskaa lyömään uunin sulakkeet oikosulkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti