Aikuiset olivat arponeet hotellin vaihtamispäivää, sillä meillä oli kaksi päivää päälletysten kummatkin hotellit Westonissa ja Orlandossa. Kun taivas ratkesi aamulla ja vesisade piiskasi kattoa, oli päätös selvä. Me lähtisimme etenemään 230 mailin päähän. Koska jääkaappi kuitenkin pursui vielä Jannen juhannusostoksia, piti myös pilaantuvien ruokien varalle tehdä suunnitelma siirtymän ajaksi. Äiti hypähti keittelemään spagettikastiketta kasaan ja Janne alkoi pakastaa osaa sapuskoista. Nautimmekin aamupalaksi spagettia ja vesimelonia ennen pakkausta.
Vähäiset Suomesta roudatut matkatavaramme ja runsaat ostoksimme sujahtivat ketterästi laukkuihin. Me viikarit yritimme maanitella Jannea käymään vielä Hilfigerin myymälässä ostamassa edulliset housut, ja totta kai Janne tarttui syöttiin. Meillä oli jo kolmen päivän perättäinen putki siis outletissa! Äiti vannotti meitä tällä kertaa selviämään reissusta tunnissa, joten juoksimme lähinnä kahteen liikkeeseen. Janne sai housunsa, Konsta t-paitansa ja Linnea housunsa ja paitansa. Vaikka äiti olisi halunnut uuden lompakon, hän ei saanut sitä.
Perillä hotellissa ratsasimme tyhjät huoneet läpi ja raahasimme laukkumme ja ostosnyssäkkämme ala-aulaan. Janne kirmasi rankkasateessa ja ukkosen pauhatessa hakemaan autoa mahdollisimman lähelle ovia. Liukkaat släpärit jaloissamme juoksimme pikavauhtia heittämään laukut takaluukkuun ja kastuimme aivan täysin trooppisessa sateessa. Takaluukku täynnä ruokaa, vetolaukkuja ja ostoksia lähdimme pyyhkijät heiluen kartturin osoittamaan suuntaan läpi Evergladesin rämeikön.
Matkan varrella oli paljon suoraa tietä, paljon rämettä, haukkamaisesti kaartelevia isoja lintuja, pienehköjä talorykelmiä tien varsilla ja silmänkantamattomiin mandariinipuurivistöjä. Ilmeisesti nyt ei kuitenkaan ollut mandariinin sadonkorjuuaika, sillä puissa ei kasvanut yhtään mandariineja. Kuvittelimme, miltä tuntuisi asua pienessä kylässä matkan varrella valtatien varrella. Aurinko alkoi pilkistellä matkan edetessä, vaikka edelleen taivaalla oli synkkiä pilviä. Me takapenkkiläiset yritimme toki nähdä myös tornadon, mutta emme tällä kertaa onnistuneet sen bongaamisessa.
Lähemmäksi määränpäätämme, eli Regal Palmsin huviloita, päästyämme me viikarit pidimme huolen siitä, että Janne ei unohtaisi lakisääteisiä pysähtelytaukoja. Bongasimme vallan hyviä paikkoja tien varrelta, kuten Popeyes-pikaruokapaikan, DollarTree-krääsäkaupan sekä useampia Arby's-, Wendy's- ja Denny's-muonituspaikkoja. Kuskimme näytti kuitenkin tulleen immuuniksi matkaa siivittäville kiljahduksille. Hän näytti olevan kiinnostuneempi vain bensan gallonahinnoista. Valitsimme siis toisen taktiikan ja ruikutimme vuorotellen jonkun pissahätää. Kasperi pääsi pysähtymään huoltoasemalla ja meille muille lupailtiin katteettomasti, että olisimme kohta perillä. Kartturin nopeiden liikkeiden ansiosta pääsimme kuin pääsimmekin DollarTree-myymälään tuhlaamaan dollareitamme, joten pissahädät olivatkin yhtäkkiä tipotiessään ja takapenkki kaupasta päästyämme täynnä herkkuja. Ei ole helppoa istua takapenkillä tyhjin käsin tietäen tienvarsikaupassa olevan mitä ihmeellisempiä ja herkullisempia karkkiyllätyksiä, mutta onneksi tämä huutava vääryys saatiin korjattua edes tässä vaiheessa pitkää ajomatkaa. Kuskillekin tarjoiltiin tässä vaiheessa palkinnoksi kuivasalamipötkö.
Vallan epäilyttävät naapurustot vain jatkuivat ja tiesimme hotellimme kohta kajahtavan eteemme. Aikuiset menivät kirjautumaan respaan ja Janne lukitsi meidät autoon. Koska äidillä kesti jonotuksessa ja kaikenmaailman lappujen täytössä, päätti Janne hiippailla kurkistelemaan takakautta auton ikkunoista. Pelonsekaisista kikatuksista ja kiljahduksista huolimatta emme pelästyneet yhtään - siis emme yhtään - Jannella oli vain taas tosi huonot vitsit. Kartturikin saatiin viimein kangasranneke ja kartta kourassa takaisin autoon ja lähdimme loppunavigointisuoralle. Janne oli huolissaan grillialueista, äiti yritti etsiä papereidensa joukosta huoneisiimme avaimia ja me viikarit tykitimme uudet rannekkeet ranteissamme takapenkillä sokerihumalassa. Koska grillipaikat näyttivät tosiaan olevan vain hiiligrillihäkkyröillä varustettuja, meidän viikareiden tehtävänä oli bongailla naapurustosta hylättyjä hiilisäkkejä... Kun saavuimme huoneistoomme, hoksasimme älylukosta, että ranneketta lukkoon painamalla pääsisimme sisään. Juoksimme kaksikerroksiseen villaamme ja bongasimme neljä makuuhuonetta parisänkyineen, kolme kylpyhuonetta, kolme vaatehuonetta ja jääpalakoneen!!! Vaihtamalla näköjään tosiaankin paranee! Varsinkin, kun iltasella vielä kävimme ihastelemassa allasalueellamme lazy river -jokea, vesiliukumäkeä, kuntosalia saunoineen, rantalentiskenttää ja pelitaloa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti