Neljän tähden hotellimme on
loistoyllätyksiä täynnä, kuten tänään meille jälleen varmistui. Sen lisäksi,
että meillä on omat vastaanottovirkailijamme, jotka odottavat vain yhteydenottoamme
shampoon loppumisesta ja ruokatilauksista lippuvarauksiin, he aikatauluttavat
elämäämme mukavin yllätyksin. Ei ihme, että tämä Disneyn nurkilla sijaitseva hotelli
onkin loppuunmyyty monta viikkoa eteenpäin.
Aamupäivän mellastimme uudella
altaalla vesilentopallon merkeissä. Saimme seuraamme myös
espanjalaisvahvistuksen, joka pelasikin Konstan kanssa puolisen tuntia verkolla.
Jumppaohjaaja yritti houkutella turisteja ryhmäänsä varttaan vetreyttämään, mutta
tällä kertaa äiti katsoi parhaaksi tehdä altautumisen ennen hikijumppaan joutumista.
Kasperin mielestä äidin olisi kannattanut valita toki jumppa 40 asteen
helteessä, sillä hän olisi saanut ilmaista jääkylmää juomaa jumppailun päätteeksi.
Samalla juomaa olisi voinut yrittää salakuljettaa meille viikareille.
Pienen
välipalahotkaisun jälkeen läksimme tarkemmin tutustumaan hotellin tarjontaan.
Ensin meille tarjoiltiin snackpalasiksi pieniä sipsipusseja, hedelmäsalaattia, meheviä
suklaakeksejä, värikkäitä muroja, Tropicana-mehuja, jugurttia sekä kahvia ja
teetä. Porsastelumme jälkeen meidät riiviöt teljettiinkin sitten keskenämme
lapsiparkkiin, jonne Janne kirjasi meidät ystävällisesti ja hävisi hyvin
nopeasti paikalta. Tässä olisi taas yksi huoli-ilmoituksen paikka!
Aikuiset mennä retostelivat
takaisin herkkujen äärelle ja höpöttelivät niitä näitä sillä välin, kun me
saimme väritellä, pelailla puhelimilla ja Xboxilla sekä katsella elokuvia. Äiti
ja Janne saivat juuri ja juuri meidät takaisin, sillä Jannen epäselvä käsiala
aiheutti hieman hämmennystä papereita täytellessä. Meillä kävi hirmuinen tuuri,
kun juuri meidän perheellemme osui palkinnoksi (ilmeisesti hyvän käytöksemme,
varsin reippaan herkuttelumme, pitkän pinnamme ja uskomattoman arpaonnemme
takia) uusi viikon lomamajoitus täällä samaisessa kohteessa käytettäväksi muutaman
vuoden aikana sekä hotelliketjun ainaisjäsenyys muuallakin maailmassa yli 7200
eri kohteessa. JEEEEEE – olemme SUPERinnoissamme jo nyt! Äiti näki jo silmissään
välkehtivät Meksikon rannat sekä Malediivien hiekat, jonne aikuiset ovat keskenään
suuntaamassa syksyllä. Jannekin lataili jo uutta Appia puhelimeensa salasanan
taakse, jotta meille selviäisi, mitkä kaikki edut meille olisi loppuelämäksemme
tulossa.
Voitonhuumassa Konsta talletti
ylimääräisiä murojaan äidin käsilaukkuun ja äiti hukkasi jonnekin hotellialueen
karttamme, joten jatkossa tuskin enää löytäisimme edes alueelta ulos. Pääsimme
jotenkin kuitenkin kompuroitua takaisin autoomme ja murkinoimaan kunnon
Wendy`s-ruokaa lähimaastosta. Hyväksi havaittu taktiikkamme oli tehdä viisi tilausta
neljän voimin, jolloin onnistumisprosenttimme olisi suuri ja nälkäriidan kertoimet
mahdollisimman pienet. Janne oli voimaantunut viiden dollarin pekonitarjousateriastaan
niin, että hän pyysi äitiä tuomaan yllärijuomaa mukiinsa. Violetin kupliva
juoma oli Jannellekin yllättävä käänne, ja hemaiseva maku sai kuitenkin hänet pyörtämään
valintansa.
Pienoiskokoinen Lake Buena Vistan
Factory Outlet -maailma kutsui meitä seireenien tavoin. Tunti sulkeutumisaikaan
kirvoitti meissä aikamoisen laukkaajapesueen ja ehdimmekin kiertää koko alueen
nopeasti läpi. Sisäisen shoppailijansa irti päästänyt Janne löysi jälleen alusvaatteita
itselleen ja me muut tyydyimme merkkailemaan mieliimme paikkoja, joissa
seuraavina päivinä kävisimme. Conversen valtaisat tarjoushyllyköt saivat päämme
sen verran pyörälle, ettemme olisi mitenkään ehtineet sovittaa kaikkia
kenkäihanuuksia. Ostimme lohdutukseksi jättisäkit karkkia. Kuinkahan paljon
ylikiloja uskallamme käsimatkatavaroissamme kuljettaa?
Illalla ravustelimme uusilla
uima-altailla pimeyden turvin. Me muut pystyimme vallan hyvin uiskentelemaan
höyryävässä poreallasliemessä, mutta Jannella oli vaikeuksia päästä istumaan
lihasopan keskelle. Palaneet hartiat aiheuttivat kummia huokailuja, mutta
kukaan ei antanut hellyyttä tai sääliä Jannelle. Kävimme myös saunassa, jossa
oli 40 astetta lämmintä eikä löylyvettä. Se oli mielenkiintoinen kokemus!
Uinnin jälkeen tietysti grillimaisterimme
loihti possupihvejä ja lisää hodareita. Iltapesujen jälkeen yritimme painottaa Kasperille,
että hänen pitäisi nukkua omassa sängyssään, sillä viime yönä hän löytyi olohuoneemme
sohvalta keskellä yötä. Toivottavasti tunkeilijoita metsästävä Janne ei jonain
yönä taklaa häntä. Ei olisi myöskään ensimmäinen kerta, kun Kasperin ja Jannen
yölliset seikkailut (=sekoilut) kohtaisivat. Kasperia omaan huoneeseen palautettaessa
Konsta istuskeli tyytyväisenä omalla pedillään kikatellen ja täysin pöppöräisenä
Linnean kuorsatessa viereisessä sängyssä.
Kauniita unia taas yhden onnellisen,
ihanan ja yllätyksellisen päivän jälkimainingeissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti