Rankkaa shoppailua, uimista ja iltavipinät!

Reeses-murojen, leipien ja jugurttien sekä Tour de Francen fillaroinnin seuraamisen voimilla heitimme uikkarit vauhdilla päälle ja lähdimme uhmaamaan heti aamusta uima-altaan haasteita. Kahdeltatoista olisi nimittäin luvassa alligaattoripainia eräällä altaalla ja sitä ennen halusimme kiertää allashyppelyn tavoin altaalta altaalle. Koska olimme suihkutelleet loppuun jo yhden aurinkorasvapurkin, siirryimme nyt seuraavaan kertoimia kohotellen. Janne kehuskeli äidin valinneen kaupasta ihanan niljakkaan rasvan, joka pysyi kahden tunnin polskimisenkin jälkeen vielä niljaisen limaisena iholla. Äiti suukotteli tietysti Jannea palkaksi näistä uskomattomista kehuista, vaikka hänen silmistään välkkyikin hänen tämä-ei-jää-tähän -ilmeensä, ja rakastava piikittely seuraisi tätä herkkää lemmentuoksinaa. Linnean uimalasit eivät millään meinanneet pysyä edes paikoillaan rasvan luoman kitkattomuuden takia. Eipähän ainakaan Jannen herkkä hipiä enää palaisi!

Ennen puoltapäivää keskityimme jefupallon viskomiseen. Pallo ei osunut edes hirveän montaa kertaa muita uimareita päin, vaikka äiti yritti olla tuntematta meitä jo useampaan otteeseen menoa katsellessaan. Linnea löysi ikäisensä neitokaisen kaverikseen ja hyvin tuntui uintia ja juttuja riittävän, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. 

Jannella oli oma leikkinsä aurinkotuolilla loikoillessaan ja kamojamme vartioidessaan. Janne oli niin tuhma, että hän ei antanut palloamme 1,5-vuotiaalle kiharapäälle. Lapsi näytti kostoksi ensin kieltä ja pyrräsi sekä sen jälkeen yritti potkaista Jannea. Jannea nauratti, kun lapsosen äiti ryntäsi pahoitellen hakemaan lastaan aurinkotuoleiltamme.

Kello kolkutteli kahtatoista, kun allasalueella alkoi suuri rumbailu meidän lasten päiden menoksi. Viisi leikittäjää rantautui vetämään härdelliä hulahulavanteilla, tansseilla ja kysymyskisoilla, jolloin äiti ja Janne katsoivat tilaisuutensa tulleen. Janne lähti hakemaan jääkylmää olutta Doritos-sipsiemme kyytipojaksi ja hän yllätti äidin Hengenpelastaja-drinkillä. 

Me riivatut pyöritimme vanteita, osallistuimme kisoihin ja voitimme palkinnoiksi pelikortteja ja juomacoolereita. Myös mukanamme pyllistellyt tulkkaajaäitimme sai palkinnoksi upean Sheraton-hotellin kangaskassin hyvin tulkatuista vastauksistamme. Arvoimme, kuka meistä olisi paras osallistuja alligaattoriwrestlingiin. Päätimme uhrata tarvittaessa Jannen ja Konstan. Wrestling oli oikeasti minuutissa ohitse, ja siihen valittiin kaksi paikallista punaniskamiestä. Ensin elättelimme toiveita, että he olisivat painineet keskenään ja olisimme voineet huutaa haastajaksi vielä Jannen. Pian meille kuitenkin valkeni, että miehet tulisivat painimaan puhallettavan kumikrokon kanssa. Täytyy sanoa, että 30 sekunnin matsit olivat täynnä huumoria, vilkkuvia pepunkannikoita, raavasta voimaa, tiukkaa kuritusta ja mikkiin kommentoitua jenkkihapatusta.

Kaikkea vääntöä katsellessamme alkoi meillä tulla jo nälkäkin (ei tosin niistä kannikoista). Aikuiset olivat hekumoineet kotona valmistuvasta spagettiateriasta, mutta me lapset äänestimme toisin. Lähtisimme siis KFC-pikaruokaravintolaan. Suihkun ja vaatteiden vaihdon kautta kiiruhdettuamme olimme valmiit ottamaan kanoja haltuun. Kartturi valitsi täydellisen reitin ja kuskimme posotteli hyvää vauhtia suoraan oikeaan osoitteeseen. Mikään ei siis pysäyttänyt meitä, kun tilasimme valtaisat kana-annoksemme. Äiti ja Janne luulivat kuvan perusteella saavansa annossetteihinsä jälkiruuiksi myös kinuskista vanukasta, joka paljastui herkutteluhetken koittaessa perunamuusiksi kastikkeella. Muutoin tilaukset menivät taas oikein mallikkaasti!

Jannella oli meille shoppailuyllätysidea: Lähtisimme hakemaan loput kaupat tyhjiksi läheisestä outletista. Pyyhälsimme autoon ja kaasutimme parkkiin – olimme tietysti valmiita haasteeseen. Salajuoni taisi tosin olla se, että Janne saisi itse kolmannet uudet kengät ja upouudet farkut. Ensimmäisenä valtasimme Conversen myymälän, josta lähti mukaamme neljä kenkäparia. Kierros oli vasta alussa! Konstalla alkoi tässä vaiheessa olla kuitenkin aikamoinen vessahätä ja koska Kasperi oli jo pari päivää sitten rynnännyt läheiseen kahvilaan vessaan, oli tämä hätävarakortti jo käytetty. Jannen oli siis pakko käydä kahvilassa ostoksilla, jotta Konsta pystyi istuskelemaan vessassa pidemmän tovin. Näimme kahvilan takahuoneessa kaksi isoa harmaapapukaijaa, joita yritimme tuloksetta saada toistamaan puhettamme.

Kierros jatkui ja jatkui äidin mielestä, mutta meillä muilla aika suorastaan lensi siivillä. Linnea löysi viimeisillä roposillaan hupparin Gap-liikkeestä, Janne farkut Levikseltä, Konsta släpärit Hilfigeristä ja Kasperi neuleen samaisesta putiikista. Äiti toimikin sitten vuorotellen makutuomarina. Olihan hän kuitenkin jo saanut kolmesta hotellista hotellishampoot kotiin hamstrattavaksi ja hänen piti keskittyä kantamaan myös meidän muiden tuliaiset itsellemme. Emme malta edes odottaa tätä Amerikan-matkan tuliaisten iltaa! Oheisissa kuvissa on esiteltyinä koko perheemme saaliit tähän mennessä…

Riemastuimme donitsisyöminkien jälkeen iltamyöhään sisustamaan yhteen makuuhuoneeseemme kauppaa, jossa kaupattiin erilaisia vaatteita ja tavaroita. Meillä oli kaksi aika sopuisaa ja kikattelevaa myyjää sekä kaksi asiakasta. Ritu oli kyllä hieman erikoinen tyyppi asioidessaan myymälässämme, kuten kuvasta näkyy. 

Esittelimme myös uusinta muotia Stockmannilta ja Tokmannilta ja miekkailimme aikuisten riemuksi vielä hieman yömyöhällä Jannen käristellessä grilliä. Mahtavan illan mahtava päätös – varsinkin, kun aikuisten suunnitelma meidän tainnutuksestamme varhain nukkumaan epäonnistui täydellisesti!