Tänä aamuna äiti ei mennytkään tulisten muonien ansaan. Hänkin pysytteli paahtislinjalla, koska vatsa oli korahdellut siihen malliin herättyämme. Tänään päätimme mennä rannalle heittelehtimään vesirajaan muutamaksi tunniksi ja sitten shoppailemaan. Äiti oli pessyt nyrkkipyykillä likavaatteitamme jo pari päivää sitten, mutta vaatteet olivat edelleen kosteita. Lisäksi ne olivat alkaneet haista märältä koiralta. Äiti uhkaili laittavansa jo pyykit kattotuulettimeen kieppumaan, mutta kummitäti sai ylipuhuttua äidin viemään pyykit pesulaan. Kysyimme pesulan sijainnista respasta, ja he ottivat ilomielin itse vastaan tiskiräteiltä tuoksahtavat housumme ja paitamme. Äiti ja kummitäti näkivät jo villeissä kuvitelmissaan, kuinka alushousumme roikkuisivat kuivatuksessa uima-altaan yllä.
Saavuimme rantaan paparazzit välttääksemme takakautta meidän poikien kokoisten monttujen täplittämää oikopolkua pitkin. Melkein heti saimme seuraksemme kaksi kulkukoiraa - onneksi emme sentään mustia kulkusikoja, joita olimme aiemmin nähneet. Saimme hyvät kyydit aalloista, sillä merenkäynti oli kovaa. Äiti ja kummitäti pelkäsivät, että uikkareihin tulisi pyllyn kohdalle iso puolikuinen reikä, kun hekin viilettivät aaltojen mukana edestakaisin. Lisäksi, jos vaatteemme varastettaisiin ylempää hietikolta, joutuisimme kävelemään hotellille peput vilkkuen...
Saimme myös hyvät hiekkakuorinnat rannalla, sillä hiekka rapsutteli pois kaiken töhnän ja ja juuttui kivasti aurinkorasvaan. Me pojat perustimme rantaan kauneushoitolan, koska Mumbain KidZaniassa emme päässeet hoitolaan töihin, sillä se oli vain tytöille (emmekä muuten päässet sairaalan vauvahoitolaankaan samasta syystä, vaikka äiti kuinka yrittikin motkottaa asiasta työntekijöille). Rannalla meidän kauneushoitolassamme oli tarjolla monta hoitoa, joita äiti ja kummitäti pääsivät kokeilemaan. Äiti tilasi usein lämpimät kääreet, joiden kuuma hiekka haettiin ylempää hietikolta. Kummitäti oli puolestaan mieltynyt huuhteluun, jota varten tuli odottaa sopivaa aaltoa. Muutaman kerran huuhtelun voimasta lensimme päistikkää koko porukka ylöspäin hiekalle ja vastaavasti muutaman kerran huuhteluvesi yritti imeä meitä mukaansa syvemmälle.
Huolimatta korkeista aurinkorasvakertoimista alkoivat äidin käsivarret ja olkapäät mukavasti punoittaa, joten lähdimme rannalta. Hotellille tultuamme meillä oli syntynyt loistava suunnitelma: päänahkaan painuneet hiekat aikoisimme huuhdella uima-altaassa pois. Molskahdimme altaaseen ja suoraan sanoen hiekoitimme sen koko pohjan. Hiekkaa oli hieman jäänyt muuallekin kuin hiusten sekaan. Konstan uimahousutkin näyttivät siltä, että hän oli pökälöinyt housuihinsa. Onneksi siellä oli kuitenkin vain hiekkaa. Lillutellessamme altaalla, alkoi nelikerroksisen hotellimme kattoputkesta ryöpytä jotakin nestettä suoraan altaaseen juuri portaiden kohdalle. Sillä aikaa, kun me olimme vankeina altaan toisessa päädyssä, neste jo sekoittui mukavasti uimaveteemme. Altaalta palasimme ilmeisesti liian varhain huoneeseemme, koska huoneessa oli vielä kaksi siivoojaa katsomassa televisiota ilmastoinnin viileästi pauhatessa. Hieman noloina he keräilevät kimpsunsa ja kampsunsa, mutta meitä vain hymyilytti.
Otimme taksin, koska emme olleet oikein varmoja uuden ruokapaikkamme sijainnista. Taksit ovat täällä viisinkerroin kalliimpia kuin Mumbaissa, joten nytkin pulitimme muutaman kilometrin matkasta pizzeriaan yli kaksi euroa. Syötyämme lähdimme vaeltamaan katua eteenpäin, koska muistelimme sen varrella sijaitsevan rahanvaihtopisteen. Onneksi törmäsimme sattumalta myös lelukauppaan, josta ostimme Lego Mixels- sarjan örkkejä. Sellaisia emme ole Suomessa nähneetkään. Äiti ja kummitäti etsiskelevät sellaista kauneushoitotuoteputiikkia, ja Kasperi löysikin kaupan, koska muisteli sen olevan jossakin lähellä.
Kun saavuimme takaisin hotellille, olivat äiti ja kummitäti kovin väsyneitä ja punaisia. Rannalla hankittu vaaleahko punakkuus oli vaihtunut ravun sävyineen helottavaan tulipunaan. Emme enää uskaltaneet poistua auringonpaisteeseen, vaan tyytyväisinä kokosimme legojamme sillä välin, kun aikuiset rasvailivat kärähtäneitä ihojaan.
Saavuimme rantaan paparazzit välttääksemme takakautta meidän poikien kokoisten monttujen täplittämää oikopolkua pitkin. Melkein heti saimme seuraksemme kaksi kulkukoiraa - onneksi emme sentään mustia kulkusikoja, joita olimme aiemmin nähneet. Saimme hyvät kyydit aalloista, sillä merenkäynti oli kovaa. Äiti ja kummitäti pelkäsivät, että uikkareihin tulisi pyllyn kohdalle iso puolikuinen reikä, kun hekin viilettivät aaltojen mukana edestakaisin. Lisäksi, jos vaatteemme varastettaisiin ylempää hietikolta, joutuisimme kävelemään hotellille peput vilkkuen...
Saimme myös hyvät hiekkakuorinnat rannalla, sillä hiekka rapsutteli pois kaiken töhnän ja ja juuttui kivasti aurinkorasvaan. Me pojat perustimme rantaan kauneushoitolan, koska Mumbain KidZaniassa emme päässeet hoitolaan töihin, sillä se oli vain tytöille (emmekä muuten päässet sairaalan vauvahoitolaankaan samasta syystä, vaikka äiti kuinka yrittikin motkottaa asiasta työntekijöille). Rannalla meidän kauneushoitolassamme oli tarjolla monta hoitoa, joita äiti ja kummitäti pääsivät kokeilemaan. Äiti tilasi usein lämpimät kääreet, joiden kuuma hiekka haettiin ylempää hietikolta. Kummitäti oli puolestaan mieltynyt huuhteluun, jota varten tuli odottaa sopivaa aaltoa. Muutaman kerran huuhtelun voimasta lensimme päistikkää koko porukka ylöspäin hiekalle ja vastaavasti muutaman kerran huuhteluvesi yritti imeä meitä mukaansa syvemmälle.
Huolimatta korkeista aurinkorasvakertoimista alkoivat äidin käsivarret ja olkapäät mukavasti punoittaa, joten lähdimme rannalta. Hotellille tultuamme meillä oli syntynyt loistava suunnitelma: päänahkaan painuneet hiekat aikoisimme huuhdella uima-altaassa pois. Molskahdimme altaaseen ja suoraan sanoen hiekoitimme sen koko pohjan. Hiekkaa oli hieman jäänyt muuallekin kuin hiusten sekaan. Konstan uimahousutkin näyttivät siltä, että hän oli pökälöinyt housuihinsa. Onneksi siellä oli kuitenkin vain hiekkaa. Lillutellessamme altaalla, alkoi nelikerroksisen hotellimme kattoputkesta ryöpytä jotakin nestettä suoraan altaaseen juuri portaiden kohdalle. Sillä aikaa, kun me olimme vankeina altaan toisessa päädyssä, neste jo sekoittui mukavasti uimaveteemme. Altaalta palasimme ilmeisesti liian varhain huoneeseemme, koska huoneessa oli vielä kaksi siivoojaa katsomassa televisiota ilmastoinnin viileästi pauhatessa. Hieman noloina he keräilevät kimpsunsa ja kampsunsa, mutta meitä vain hymyilytti.
Otimme taksin, koska emme olleet oikein varmoja uuden ruokapaikkamme sijainnista. Taksit ovat täällä viisinkerroin kalliimpia kuin Mumbaissa, joten nytkin pulitimme muutaman kilometrin matkasta pizzeriaan yli kaksi euroa. Syötyämme lähdimme vaeltamaan katua eteenpäin, koska muistelimme sen varrella sijaitsevan rahanvaihtopisteen. Onneksi törmäsimme sattumalta myös lelukauppaan, josta ostimme Lego Mixels- sarjan örkkejä. Sellaisia emme ole Suomessa nähneetkään. Äiti ja kummitäti etsiskelevät sellaista kauneushoitotuoteputiikkia, ja Kasperi löysikin kaupan, koska muisteli sen olevan jossakin lähellä.
Kun saavuimme takaisin hotellille, olivat äiti ja kummitäti kovin väsyneitä ja punaisia. Rannalla hankittu vaaleahko punakkuus oli vaihtunut ravun sävyineen helottavaan tulipunaan. Emme enää uskaltaneet poistua auringonpaisteeseen, vaan tyytyväisinä kokosimme legojamme sillä välin, kun aikuiset rasvailivat kärähtäneitä ihojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti